"vieras"
Meillä on 7- vuotiaat kissat, uros ja naaras samasta pentueesta. Kumpikin on vieroitettu 12-viikkosina, hoidettu hyvin ja niitä on kohdeltu aina hyvin.
Kumpikin ovat tosi hyväluonteisia, eivät ole ikinä purreet, raapineet, matolääkkeet saa annettua helposti.
Tyttökissa on kuitenkin todella "hermoheikko", on ollut aina. Se ei pidä kuin hyvin harvoista ihmisistä, niistä joista se pitää, niin niitä se sitten suorastaan rakastaa.
Vieraita ihmisiä se ei siedä yhtään. Jos vieraita tulee, se häipyy maisemista heti.
Kolli taas tykkää kaikista ihmisistä eikä pelkää mitään eikä ketään.
Tyttökissalla on sellainen ongelma, että se kakkailee muualle kuin vatiin. Lähes joka päivä.
Vaikka vati olisi täysin puhdas, niin siltikin saattaa tehdä muualle.
Eläinlääkärillä on käytetty, eikä siitä löytynyt mitään fyysistä vikaa.
Feliway on koekeiltu sekin, ei auttanut yhtään. Ei hiekkalaatujen vaihtelukaan.
Tai olihan niillä kokeiluilla jotakin merkitystä, kun kokeiltiin brikettejä ja paakkuuntumattomia hiekkoja se ei mennyt vatiin juuri ollenkaan.
Mutta yksi juttu, vaikka kissaa ei kiusaa kukaan ja sitä hoidetaan hyvin, meillä on melko levotonta päivisin. Ovikello soi koko ajan, lapsilla käy paljon kavereita, kokoajan mennään ja tullaan.
Musta tuntuu, että toi kissa sekoaa kun on liikaa kaikkea?
Joka kesä meillä on yksi viikko, kun mies menee lasten kanssa mökille ja mä olen kotona, ihan rauhassa, yksin. Tai siis, onhan täällä noi kissat.
Mutta mä tähtään siihen, että rauhoitan sen viikon, täysin.
En pidä sähkövaloja päällä. Ei soi ovikello. Kukaan ei juokse, meillä ei käy kukaan, mä en mene mihinkään. Mä vaan meditoin, nukun, käyn lenkillä, otan aurinkoa ulkona, käyn saunassa, lojun sohvalla ja lueskelen.
Silloin toi kissakin on kuin toinen kissa. Niitten viikkojen aikana, se ei koskaan ole paskonut mihinkään muualle kuin hiekka-astialle.
Ei kertaakaan.
Eikö sillä vaan pää kestä normaalin elämän hektisyyttä?
Pitäisikö mun muuttaa sen kanssa johonkin luostariin?
Kumpikin ovat tosi hyväluonteisia, eivät ole ikinä purreet, raapineet, matolääkkeet saa annettua helposti.
Tyttökissa on kuitenkin todella "hermoheikko", on ollut aina. Se ei pidä kuin hyvin harvoista ihmisistä, niistä joista se pitää, niin niitä se sitten suorastaan rakastaa.
Vieraita ihmisiä se ei siedä yhtään. Jos vieraita tulee, se häipyy maisemista heti.
Kolli taas tykkää kaikista ihmisistä eikä pelkää mitään eikä ketään.
Tyttökissalla on sellainen ongelma, että se kakkailee muualle kuin vatiin. Lähes joka päivä.
Vaikka vati olisi täysin puhdas, niin siltikin saattaa tehdä muualle.
Eläinlääkärillä on käytetty, eikä siitä löytynyt mitään fyysistä vikaa.
Feliway on koekeiltu sekin, ei auttanut yhtään. Ei hiekkalaatujen vaihtelukaan.
Tai olihan niillä kokeiluilla jotakin merkitystä, kun kokeiltiin brikettejä ja paakkuuntumattomia hiekkoja se ei mennyt vatiin juuri ollenkaan.
Mutta yksi juttu, vaikka kissaa ei kiusaa kukaan ja sitä hoidetaan hyvin, meillä on melko levotonta päivisin. Ovikello soi koko ajan, lapsilla käy paljon kavereita, kokoajan mennään ja tullaan.
Musta tuntuu, että toi kissa sekoaa kun on liikaa kaikkea?
Joka kesä meillä on yksi viikko, kun mies menee lasten kanssa mökille ja mä olen kotona, ihan rauhassa, yksin. Tai siis, onhan täällä noi kissat.
Mutta mä tähtään siihen, että rauhoitan sen viikon, täysin.
En pidä sähkövaloja päällä. Ei soi ovikello. Kukaan ei juokse, meillä ei käy kukaan, mä en mene mihinkään. Mä vaan meditoin, nukun, käyn lenkillä, otan aurinkoa ulkona, käyn saunassa, lojun sohvalla ja lueskelen.
Silloin toi kissakin on kuin toinen kissa. Niitten viikkojen aikana, se ei koskaan ole paskonut mihinkään muualle kuin hiekka-astialle.
Ei kertaakaan.
Eikö sillä vaan pää kestä normaalin elämän hektisyyttä?
Pitäisikö mun muuttaa sen kanssa johonkin luostariin?