Uusperhekuvioissa väite, että rakastaa toisen lasta kuin omaansa on valetta!!!!!!!!!!!

Uskon, että adoptoitua lasta voi rakastaa kuin omaansa, koska silloin ei yleensä edes ole omaa vertailukohteena.

Mutta uusiokuvioissa tuo on vaan sanahelinää, käytännössä se menee juurikin niin, että omat on omia, vieraitten lapset voivat olla mukavia, mutta omia heistä ei tule....

Poikkeuksia voi olla joku 1% ihmisistä, jotka pystyvät rakastamaan miehen/vaimon lapsia kuin omiaan.

Esim. kuinka moni tapaisi näitä uusioperheiden helmiä eli puolison lapsia uusperheen eronkin jälkeen???

 

Sä et ap pärjäisi väittelyssä kun kumoat itse oman väitteesi jo parin lauseen jälkeen

 

Hmmm, täysin eri mieltä... Meidän uusperheeseen kuuluu 12v lapsi (miehen) ja 2v lapsi (yhteinen) mut täytyy kyllä sanoa et molempia yhtä paljon rakastan. En tiedä onko syynä sitten se että sain ekana "vieraan" lapsen elämääni ja sit vast oman....?! who knows

 

Mä väitän toisin. Meilläkin mies ollut tytön elämässä siitä asti kun tyttö 3kk ikäinen, ja välillä tuntuu heillä olevan enemmän yhteistä kuin minulla ja tytöllä.

 

Sä et ap pärjäisi väittelyssä kun kumoat itse oman väitteesi jo parin lauseen jälkeen

en usko edes tuohon 1%:iin, mutta tuli keittiönoita mieleen ja hänen mietteensä - siksi annoin vähän periksi

 

Mä väitän toisin. Meilläkin mies ollut tytön elämässä siitä asti kun tyttö 3kk ikäinen, ja välillä tuntuu heillä olevan enemmän yhteistä kuin minulla ja tytöllä.

No, jos eroaisitte miehesi kanssa niin haluaisiko hän tavata tyttöä senkin jälkeen säännöllisesti tai ollenkaan enää vuosia eron jälkeen??

 

Mistäs ap sen tietää? Olet ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka luulevat että kaikki ihmiset tuntevat asioista samalla lailla kun sinä. Jos joku jotain muuta väittää, valehtelee.. Ihan sama mikä aihe. Itse en tiedä uusperhekuvioista mitään, mutta uskon todellakin että toisen lasta voi rakastaa kuin omaansa.

 

mä olen ap kanssa samaa mieltä!!! Omat on omia ja toisten on toisten lapsia...

 

mä uskon että mun mies rakastaa mun poikaa, ja ollaan puhuttu että eron sattuessa hän näkisi poikaa.. ja näin haluan uskoa olevan..

 

mä uskon etten pystyisi rakastamaan kenenkään muun lapsia kuin omiani. tykätä voin ja "lähes rakastaa! mut oman vertaisia heistä ei tulisi. valitettavasti. siksipä mieluummin sinkkuilen, musta ei olisi uusperheen äidiksi,enkä aio semmoiseksi ryhtyä, ihan jo niiden lastenkin takia.

 

mä olen ap kanssa samaa mieltä!!! Omat on omia ja toisten on toisten lapsia...

Toisille tuo veri on vettä sakeampaa, toisille ei.. Ap yleistää nyt liikaa

 

itse olen uusioperheestä, jossa kyllä näkyi isäpuolelta aivan selvästi, ketkä ovat äidin omia lapsia ja kuka on yhteinen.. Ja sama meno tuntuu olevan vieläkin..

 

mä uskon että mun mies rakastaa mun poikaa, ja ollaan puhuttu että eron sattuessa hän näkisi poikaa.. ja näin haluan uskoa olevan..

Näin mekin puhuttiin ja sinisilmäisenä uskoin, olin asiasta ihan varmakin. Ero tuli ja parin tapaamisen jälkeen poika jäi kuin nalli kalliolle. Enää tällaista tilannetta ei tule eteen, sillä elämme lapsen kanssa kaksin siihen asti, kunnes on riittävän iso ymmärtääkseen asioita (onko se sitten teini- vai täysi-ikäisyys, sitä en tiedä ). Sattui lapseen niin paljon, etten toista kertaa tuollaista riskiä ota.

 

itse olen uusioperheessä, jossa kyllä näkyi isäpuolelta aivan selvästi, ketkä ovat äidin omia lapsia ja kuka on yhteinen.. Ja sama meno tuntuu olevan vieläkin..

se on teidän perheessä se.... onneksi on uusioperheitä joissa lapsia rakastetaan tasapuolisesti

 

Mä väitän toisin. Meilläkin mies ollut tytön elämässä siitä asti kun tyttö 3kk ikäinen, ja välillä tuntuu heillä olevan enemmän yhteistä kuin minulla ja tytöllä.

No, jos eroaisitte miehesi kanssa niin haluaisiko hän tavata tyttöä senkin jälkeen säännöllisesti tai ollenkaan enää vuosia eron jälkeen??

Kyllä haluaisi, tästä on monesti puhuttu.

 

no mä taas olen sitä mieltä ettei tarvikkaan rakastaa kunhan toimeen tulevat molemmin puolin.en usko et itsekkään kykenisin rakastamaan toisten lapsia joten miksi vaatisin sitä itse.

 

mä uskon että mun mies rakastaa mun poikaa, ja ollaan puhuttu että eron sattuessa hän näkisi poikaa.. ja näin haluan uskoa olevan..

Näin mekin puhuttiin ja sinisilmäisenä uskoin, olin asiasta ihan varmakin. Ero tuli ja parin tapaamisen jälkeen poika jäi kuin nalli kalliolle. Enää tällaista tilannetta ei tule eteen, sillä elämme lapsen kanssa kaksin siihen asti, kunnes on riittävän iso ymmärtääkseen asioita (onko se sitten teini- vai täysi-ikäisyys, sitä en tiedä ). Sattui lapseen niin paljon, etten toista kertaa tuollaista riskiä ota.

Omista tunteistaan voi olla varma, ei toisen. Itse rakastan myös mieheni lasta, joka asuu meillä. Hän on yhtä rakas kuin omani, en tee eroa heidän välilleen. Se olisi sama kuin suosisi toista biologista lastansa. Jos tilanne olisi toisin päin, ja mieheni sanoisi samoin -uskoisin häntä, mutta en ainakaan löisi päätäni pantiksi asiasta. Vanhempien välirikossa jää usein myös biologiset lapset pois toisen vanhemman (isä usein) elämästä!

 

Samaa mieltä kuin ap.

 

Vaikea sitä on toisen rakkauden määrästä mennä mitään sanomaan, mutta jos mulle jotain sattuisi, niin aivan varma voisin olla siitä, että mies pitäisi yhtälailla huolta myös esikoisesta, kuin näistä meidän yhteisistä lapsistakin ja kohtelisi kaikkia tasa-arvoisesti. Kun ovat 12 vuotta saman katon alla eläneet, niin kyllä siinä jo jonkunlainen side on heidän välille muodostunut.

 

Jos minulla ja miehelläni tulisi ero, niin 100% varmasti näkisin mieheni lasta jatkossakin säännöllisesti. :heart:

 

[/quote]Vanhempien välirikossa jää usein myös biologiset lapset pois toisen vanhemman (isä usein) elämästä![/quote]

Täyttä totta!

 

Mä väitän toisin. Meilläkin mies ollut tytön elämässä siitä asti kun tyttö 3kk ikäinen, ja välillä tuntuu heillä olevan enemmän yhteistä kuin minulla ja tytöllä.

No, jos eroaisitte miehesi kanssa niin haluaisiko hän tavata tyttöä senkin jälkeen säännöllisesti tai ollenkaan enää vuosia eron jälkeen??

Kyllä haluaisi, tästä on monesti puhuttu.

Puheet on eri asia kuin todellinen tilanne. Varmasti tapaamiset sujuisi jonkin aikaa eron jälkeen mutta kun miehen kuvioihin astuisi uusi kumppani ja mahdolliset uudet lapset voisi tilanne kääntyä.

 

Varmasti se enemmän vaatii ja paljonkin, myös niissä tapauksissa kun pitää puolison lapsesta kovasti. Sitä tunnetta mikä on omaan (biologiseen tai adoptoituun) lapseen on vaikea saada heräämään toisen lapseen. Varsinkin siis silloin kun siitä omia lapsia on. Ja kyseessä siis tunne mikä syntyy itsestään, ei mitään mihin voi itsensä pakottaa.

Mutta oli kyseessä sitten samat tunteet tai, eri, se puolison lapsi voi olla rakas ja tärkeä. Tunnen useampia eronneita perheitä joissa ex-puoliso haluaa - ja saakin - tavata edellisen liiton lapsipuoltaan. Jopa niin että välimatkan takia näihin tapaamisiin joudutaan satsaamaan paljonkin.

 

Ap puhuu aivan totta. Vaikeaa myös kiintyä lapsiin, joita tapaa 4 vuorokautta/kk. Ovat vielä 7 vuoden jälkeenkin vieraita ja epämiellyttäviä tunkeutujia, valitettavasti.

 

Ap puhuu aivan totta. Vaikeaa myös kiintyä lapsiin, joita tapaa 4 vuorokautta/kk. Ovat vielä 7 vuoden jälkeenkin vieraita ja epämiellyttäviä tunkeutujia, valitettavasti.

On se jännä, kun luulette että teidän tuntemuksenne ja kokemuksenne tarkoittavat sitä että muita vaihtoehtoja ei ole! Aika yksinkertaista ajattelua! Sinäkin vertaat omaa tilannettasi 4vrk/kk niihin jotka ovat uusioperheensä kanssa 24h. Järjen käyttö on IHAN OIKEESTI sallittua! Itsekästä ajattelua ja "keskustelua" ap:lla ja kumppaneilla.