järki lähti näkemiin
Tekee mieli purkautua.
En kestä miehen tytärtä, komentelee, käskyttää ja juoksuttaa.
Tuo sitä, tuo tätä, ei osaa itse edes voidella leipää. Lapsi on kolmasluokkalainen.
Määräilee ja komentelee mun omia lapsia. Kiusaa 4 veetä kun aikuisten silmä välttää, jättää ulos leikeistä, alistaa leikeissä, jne. Isälleen esittää kilttiä ja tietää tasan mistä naruista vedellä, että isä heltyy. On isänsä ainoa lapsi, samoin kuin isä oman äitinsä.
Lapsi määrää mitä ruokaa syö, lapselle täytyy olla mm. omat juustot jääkaapissa, muut ei saa tulla saunaan samaan aikaan kun hän haluaa maata lauteilla ja saunoa isänsä kanssa kahdestaan. Manipuloi isäänsä 6-0, kun isänsä komentaa niin,hetken päästä asia on jo annettu periksi tai vähintäänki hyvitellään sitä että sanoi asiasta ylipäänsä.
Tyttö saa lintsata koulusta, jotta saa olla isänsä kanssa kahdestaan, valvoa yö myöhään ja kontrolloi kaikkea missä isä käy, soittelee ja viestittelee vqrmistaakseen ettei isä vain ole minun kanssani ilman häntä.
Miehen äiti on lisäksi sairaalloisen omistushaluinen pojastaan, haukkuu ja arvostelee minun kotitöiden tekemistä, lasten hoitoa, jne. Lopuksi alkoi valehtelemaan miehelle, että olen tehnyt jotain loukkaavaa hänelle, mutta ei suostu kertomaan mikä asia on. Enkä sitä itse tiedä, tietenkään, kun en ole mitään tehnyt. Miehen exän haukkunut monta kertaa, siis lapsen äidin, myös lapsen kuullen. Ihan paska nainen, huono äiti, laiska vaimo, jne. Eli aika samoja asioita kuin minustakin.
Oon aivan loppu tähän paskaan. Tunnen miehen exää kohtaan nykyään pelkästään lämpimiä, myötätuntoisia tunteita, hän on onnekseen kaukana tästä helvetistä.
Lasta ymmärrän, mutta menee silti järki. En sitä lapselle tietenkään näytä. Mies ei tunnu itse ymmärtävän, että joko hän muodostaa perheen äitinsä ja tyttärensä kanssa, tai sitten minun ja kaikkien lasten.
Asiat on vaan ajautuneet siihen pisteeseen, etten tiedä auttaako tähän mikään enää. Mies on itsekkin myöntänyt olevansa tunnevammainen, mä en siihen usko, vaan pidän sitä vastuun välttelynä. Olen sentin päässä erosta.
En kestä miehen tytärtä, komentelee, käskyttää ja juoksuttaa.
Tuo sitä, tuo tätä, ei osaa itse edes voidella leipää. Lapsi on kolmasluokkalainen.
Määräilee ja komentelee mun omia lapsia. Kiusaa 4 veetä kun aikuisten silmä välttää, jättää ulos leikeistä, alistaa leikeissä, jne. Isälleen esittää kilttiä ja tietää tasan mistä naruista vedellä, että isä heltyy. On isänsä ainoa lapsi, samoin kuin isä oman äitinsä.
Lapsi määrää mitä ruokaa syö, lapselle täytyy olla mm. omat juustot jääkaapissa, muut ei saa tulla saunaan samaan aikaan kun hän haluaa maata lauteilla ja saunoa isänsä kanssa kahdestaan. Manipuloi isäänsä 6-0, kun isänsä komentaa niin,hetken päästä asia on jo annettu periksi tai vähintäänki hyvitellään sitä että sanoi asiasta ylipäänsä.
Tyttö saa lintsata koulusta, jotta saa olla isänsä kanssa kahdestaan, valvoa yö myöhään ja kontrolloi kaikkea missä isä käy, soittelee ja viestittelee vqrmistaakseen ettei isä vain ole minun kanssani ilman häntä.
Miehen äiti on lisäksi sairaalloisen omistushaluinen pojastaan, haukkuu ja arvostelee minun kotitöiden tekemistä, lasten hoitoa, jne. Lopuksi alkoi valehtelemaan miehelle, että olen tehnyt jotain loukkaavaa hänelle, mutta ei suostu kertomaan mikä asia on. Enkä sitä itse tiedä, tietenkään, kun en ole mitään tehnyt. Miehen exän haukkunut monta kertaa, siis lapsen äidin, myös lapsen kuullen. Ihan paska nainen, huono äiti, laiska vaimo, jne. Eli aika samoja asioita kuin minustakin.
Oon aivan loppu tähän paskaan. Tunnen miehen exää kohtaan nykyään pelkästään lämpimiä, myötätuntoisia tunteita, hän on onnekseen kaukana tästä helvetistä.
Lasta ymmärrän, mutta menee silti järki. En sitä lapselle tietenkään näytä. Mies ei tunnu itse ymmärtävän, että joko hän muodostaa perheen äitinsä ja tyttärensä kanssa, tai sitten minun ja kaikkien lasten.
Asiat on vaan ajautuneet siihen pisteeseen, etten tiedä auttaako tähän mikään enää. Mies on itsekkin myöntänyt olevansa tunnevammainen, mä en siihen usko, vaan pidän sitä vastuun välttelynä. Olen sentin päässä erosta.