vaadinko mieheltä liikaa ??

Mä jotenkin olen ihan sanaton.Kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen jos mulle mies sanois noin että haluan että osoitat minulle rakastavasi minua (juu tiedän ettei noilla sanoilla mutta tarkoittaen tuota) etten saa huomiota tarpeeksi niin mä päästäisin porun ja lopettaisin suhteen.
Mun mielestä se että on toisen kanssa 10 vuotta,huolehtii perheestään,lapsistaan,on läsnä turvallisena arjessa,se on suurin rakkauden ja välittämisen osoitus.
*turha tulla haudalleni itkemään* ihan loistavasti marttyyrimainen tokaisu ja syyllistävä.

MIksi te naiset ette tyydy mihinkään?
Itselläni oli juoppo narsisti mies joka ei osallistunut ikinä mihinkään,ei osannut huolehtia raha-asioista,ei ollut arjessa tukena ja turvassa vaan liihotteli reissuhommissa ja kävi vieraissa.
Kotiin tultuaan huusi ja raivos aina,tyhjensi lähtiessään pakastimen sisällön että jäi viikolla enemmän rahaa ryyppäämiseen ja muiden naisten juottamiseen.

Tuli ihan paha mieli =( =( =(
Miesparka,10 yhteistä vuotta ja todetaan et ole sitä mitä minä haluan.

On siis liikaa vaadittu, että toinen sanoisi joskus "minä rakastan sinua" ?

Olen jo sen verran luovuttanut ja tinkinyt tuosta.. en enää odota tuota kuulevani, mutta fyysistä hellyyttä toisinaan pyytämättä haluaisin. En tarkoita "kaulassa roikkumista, lepertelyä yms" vaan piikuhipaisu silloin tällöin riittäisi minulle. Jos se on liikaa, niin olen liian vaativa..
Ja minulla on ollut noita toisenlaisiakin miehiä, nyt vaan olen oppinut huomioimaan myös itseäni aiaisen kiltteyden ja nöyrtymisen sijaan..
Joku kysyy miksi naiset aina vaativat eivätkä hyväksy miehiä? Mutta miksi se on aina nainen joka ymmärtää ja joustaa? Onko mahdottomuus miehen opetella ilmaisemaan hellyyttä, tekeekö se hänelle hallaa?

 

KYllä mä ymmärrän mit äsä kaipaat. Meillä tavallaan sama mutta kuitenkin eri tilanne. Eli sitä hellyyttä ei oikein tipu, se pitäis aina sit jatkua naimiseen asti. EI tässä enää uskalla edes halata kun toinen nylkyttää muna pystyssä reittä pitkin... Kiva ois ihan vaan kainalossa olla välillä :|

Eli, mielestäni et vaadi liikoja. varsinkin jos aiemmin hellyyttä on ollut niin miksi ei enää?

 

No mun mielestä sä et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, vaan vaadit, että hän käyttäytyis kuin joku Ridge Forrester. Miksi hänen pitäisi sanoa asioita juuri niin kuin sinä haluat, yritä kuunnella häntä.

 

Olenko liian vaativa, kun haluan että minuakin halataan pyytämättä, ollaan kiinnostuneita mitä teen, mitä mulle kuuluu ja saisi mua pussatakin pyytämättä.

Olisitko oikeasti tyytyväinen vaikka mies muuttuisi ja vastahakoisesti alkaisi käyttäytyä sun vaatimusten mukaan? Tilaustyönä suoritettu halaus on kuitenkin pelkkää teaatteria.

Suosittelen vaihtamaan hellyydestä oikeasti nauttivaan mieheen, tai tyytymään nykyiseen sellaisena kun on.. puolison persoonallisuuden muokkaaminen (vaikka eron uhalla) on kyseenalaista.

Miksi se olisi teatteria? Eikö toisen vuoksi voi koskaan tehdä mitään asioita, jotta toinen tuntisi olonsa hyväksi?

Jos mä oisin tyytynyt siihen, mitä sain, mulla ois mies, joka ei osaisi puhua mulle mitään, eikä ilmaista tunteitaan lainkaan. Onneksi en ole tyytynyt siihen, vaan olen aina sanonut selkeästi mitä haluan. Sen takia mua kohdellaankin hyvin.

 

No mun mielestä sä et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, vaan vaadit, että hän käyttäytyis kuin joku Ridge Forrester. Miksi hänen pitäisi sanoa asioita juuri niin kuin sinä haluat, yritä kuunnella häntä.

Eli pieni hipaisu päivittäin, joku ystävällinen sana = Ridge Forrester?

 

Et vaadi liikoja, jos asia painaa niin hyvähän se on ottaa puheeksi ja kertoa mitä kaipaa. Meillä ongelma oli toisinpäin, mies kertoi kuinka hän kaipaa että halaisin joskus, pussaisin ja kertoisin että rakastan eikä hänen tarvitsisi aina tehdä aloitetta. Minä taas ärsyynnyin siitä kun olin laittamassa ruokaa tms. ja hän tuli halaamaan tai suukottelemaan, en halunnut että tullaan häiritsemään.

Lupasin parantaa tapani, muistin parina päivänä halata ja sitten se vain jäi. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä tajusin etten ole koko päivänä koskenutkaan ja kun halasin niin se tulkittiin aina esileikiksi :O Joten lopetin senkin.

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

 

Et vaadi liikoja, jos asia painaa niin hyvähän se on ottaa puheeksi ja kertoa mitä kaipaa. Meillä ongelma oli toisinpäin, mies kertoi kuinka hän kaipaa että halaisin joskus, pussaisin ja kertoisin että rakastan eikä hänen tarvitsisi aina tehdä aloitetta. Minä taas ärsyynnyin siitä kun olin laittamassa ruokaa tms. ja hän tuli halaamaan tai suukottelemaan, en halunnut että tullaan häiritsemään.

Lupasin parantaa tapani, muistin parina päivänä halata ja sitten se vain jäi. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä tajusin etten ole koko päivänä koskenutkaan ja kun halasin niin se tulkittiin aina esileikiksi :O Joten lopetin senkin.

miten olisit halunnut että asia olisi otettu puheeksi ja onko mitään mahdollisuutta saada käytöstäsi muuttumaan?

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Toinen, joka täötä ehdotti luettavaksi mielestäni kehoitti lukemaan juuri niin, että ymmärtäisin miestäni enkä vaatisi liikoja.

Ja edelleen painotan etten odota jatkuvaa roikkumista, lepertelyä vaan tosiaan ihan pelkkä hjipaisu ohimennen riittäisi...
Tiedän miehen nyt pohtivan mitä tekisi (ainakin toivon hänen miettivän) ja sekin ahdistaa. toisaalta halausiain uudelleen asiasta puhua ja juuri hänellekin kertoa etten mitään suurensuurta edes odota. mutta toisaalta haluan odottaa hänen ottavan asian puheeksi ihan itse.

 

Et vaadi liikoja, jos asia painaa niin hyvähän se on ottaa puheeksi ja kertoa mitä kaipaa. Meillä ongelma oli toisinpäin, mies kertoi kuinka hän kaipaa että halaisin joskus, pussaisin ja kertoisin että rakastan eikä hänen tarvitsisi aina tehdä aloitetta. Minä taas ärsyynnyin siitä kun olin laittamassa ruokaa tms. ja hän tuli halaamaan tai suukottelemaan, en halunnut että tullaan häiritsemään.

Lupasin parantaa tapani, muistin parina päivänä halata ja sitten se vain jäi. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä tajusin etten ole koko päivänä koskenutkaan ja kun halasin niin se tulkittiin aina esileikiksi :O Joten lopetin senkin.

miten olisit halunnut että asia olisi otettu puheeksi ja onko mitään mahdollisuutta saada käytöstäsi muuttumaan?

Mies sanoi asiasta ihan suoraan ja kauniisti, ymmärsin hänen toiveensa ja kun lupasin muutosta tarkoitin sitä koko sydämmestäni. Jostain syystä en vain koskaan muistanut halata, se ei tullut spontaanisti ikinä. Luultavasti sen takia ettei minulla ollut tarvetta siihen läheisyyteen kuten hänellä oli. Arki, kiireet ja velvollisuudet tuntui niin raskaalta, tämä oli yksi velvollisuus muiden joukossa eikä koskaan noussut prioriteettilistalla ylös asti. Erosimme tammikuussa 9 vuoden yhdessäolon jälkeen.

 

Halusin vain kertoa, että luin kirjoituksesi, se herätti ajatuksia ja kosketti. Kirjoitin vastauksen, johon en ollut tyytyväinen ja poistin sen. Pointti vastauksessa oli se, että et ole liian vaativa, mutta ei se myöskään ole miehen vika, jos ei vain pysty tai halua opetella tuollaista.

Voimia.

Tätä on pakko peesata. Itse olen sellainen laajan reviirin omaava nainen, joka ei tykkää halailusta, pussailusta tai muusta "lässyttämisestä". En tykkää, että kukaan on ihollani. Olen sellainen, kuin joku kuvasi tätiään, joka keräsi marjat ja jakoi hilloina suvulleen. Annan kaikkeni, mutta antakaa minun pitää reviirini. Tylyä, mutta niin se vain on. Onko miehesi ehkä samanlainen?

Teidän täytyy löytää miehesi kanssa joku kompromissa, jossa molemmat joustavat. Keskustelkaa.

 

Sinuna ottaisin asian uudelleen esiin. Mutta mä en ikinä ymmärräkkään miten ihmiset antaa näiden asioiden vaan lipua käsittelemättöminä eteenpäin. Viikonloppuna nyt vaikka viinilasin kanssa kyselet syyttämättä/syyllistämättä ja asiallisesti mitä miehesi suhteestanne, rakkaudestanne yms ajattelee. Kerrot arvostavasi hänen panostaan yhteiseen arkeen (ja missä nyt on hyvä ja huomioiva mies). Mieskin tarvitsee arvostusta ja omanlaistaan hellyyttä, mutta kaikki eivät osaa sitä ilmaista juuri niin kuin toinen haluaa. Kun halaat miestäsi, halaako hän takaisin? Puhutteko yleensä keskinäisestä suhteestanne mitenkään, vertaatteko parisuhdettanne toisten parisuhteisiin tms?

 

Rukoilijasirkalle: kaikille se ei ole luontaista se leperteleminen ja minusta ei ainakaan tuntuisi hyvälle että sanoisin miehelle että mua pitää halata ja suudella ja sitten vastaanottaa ne tietäen että ne tehdään sen vuoksi että vaadin niitä eikä sen vuoksi että ne tulisi spontaanisti.
Varsinkin kun ensin siitä valitetaan ja lisätään loppuhuipennus ettei tarvi sitten haudallani itkeä.
Minusta se on kohtuutonta ja julmaa.

 

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

No, mut jos mun mies vaikka pitää halimisesta, niin mä halin häntä. Ja jos mä vaikka pidän lahjojen saamisesta, niin mieheni antaisi mulle lahjoja. Siis ihannetilanteessa. Molemmat ehkä joutuu opettelemaan jotain mikä ei itselle oo ihan luontevaa, mut kumpikin voittaa

Tietysti tilanne on ikävämpi, jos puolisoa ei pätkääkään kiinnosta osoittaa rakkautta toisen ymmärtämällä tavalla. Kirjassa on kyl juttua sellaisestakin tilanteesta.

 

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

No, mut jos mun mies vaikka pitää halimisesta, niin mä halin häntä. Ja jos mä vaikka pidän lahjojen saamisesta, niin mieheni antaisi mulle lahjoja. Siis ihannetilanteessa. Molemmat ehkä joutuu opettelemaan jotain mikä ei itselle oo ihan luontevaa, mut kumpikin voittaa

Tietysti tilanne on ikävämpi, jos puolisoa ei pätkääkään kiinnosta osoittaa rakkautta toisen ymmärtämällä tavalla. Kirjassa on kyl juttua sellaisestakin tilanteesta.

Niin koska ihmisethän tunnetusti aina muuttaa käytöstään tosi helposti? Juu...

 

"Manta83 Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä. "

Avioliittoleirillä tuota tulkittiin juuri siten, että ymmärtäisimme toista paremmin. Mieheni ei ymmärrä rakkauden osoittamiseksi lahjoja vaan ennemmin teot - siispä kestän tällä tietämyksellä nykyään paremmin sen etten saa jatkuvasti lahjoja ja ymmärrän voileipien teon illalla rakkauden osoitukseksi.

Minulle se ainakin auttoi siinä, etten enää odota mahdottomia, joita toinen ei ymmärrä toteuttaa. Ymmärrän kuitenkin senkin, että ilman hellyyttä ei ole hyvä olla. En siis sano ap:lle, että kestä pois vaan.

 

Suosittelen, et luet sen kirjan ja vaik sen jälkeen mietit, mikä olis sun miehen rakkauden kieli. Tai sit vaikka kirjan lukemisen jälkeen keskustelet ja kysyt suoraan, mistä hän pitäis eniten.
Ääh, tätä on niin vaikea yrittää selittää. Lue se kirja, niin ehkä selkiää mitä mä yritän sanoa.
En mä painosta tai mitään.

 

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

No, mut jos mun mies vaikka pitää halimisesta, niin mä halin häntä. Ja jos mä vaikka pidän lahjojen saamisesta, niin mieheni antaisi mulle lahjoja. Siis ihannetilanteessa. Molemmat ehkä joutuu opettelemaan jotain mikä ei itselle oo ihan luontevaa, mut kumpikin voittaa

Tietysti tilanne on ikävämpi, jos puolisoa ei pätkääkään kiinnosta osoittaa rakkautta toisen ymmärtämällä tavalla. Kirjassa on kyl juttua sellaisestakin tilanteesta.

En tiiä, minä en varmaan osaa nyt mieltää tätä juttua. Pitäisi varmaan lukea se kirja

 

Kaksi asiaa sulle mietittäväksi:

- Toista ihmistä ei voi muuttaa, itseään voi.
- Kukaan ei voi sun puolesta päättää, mikä on riittävästi ja mikä on sulle hyvä.

Mieti ootko sä valmis elämään suhteessa jossa et saa toiselta oma-alotteista hellyyttä. Jos et ole, vaihtoehtona on lähteminen. Mutta muista, että sun pitää toisella puolella puntarissa pitää se että erossa menetätkin jotain, vaikka ehkä vaihdossa saisitkin miehen joka pussaa ja halaa mielellään.

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

 

"Manta83 Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä. "

Avioliittoleirillä tuota tulkittiin juuri siten, että ymmärtäisimme toista paremmin. Mieheni ei ymmärrä rakkauden osoittamiseksi lahjoja vaan ennemmin teot - siispä kestän tällä tietämyksellä nykyään paremmin sen etten saa jatkuvasti lahjoja ja ymmärrän voileipien teon illalla rakkauden osoitukseksi.

Minulle se ainakin auttoi siinä, etten enää odota mahdottomia, joita toinen ei ymmärrä toteuttaa. Ymmärrän kuitenkin senkin, että ilman hellyyttä ei ole hyvä olla. En siis sano ap:lle, että kestä pois vaan.

Ok. Mä ite ymmärsin sen vähän enemmän toisin päin, mut totta tuokin mitä kirjoitit.

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

Ei tietenkään vaan toisen osapuolen ehdoilla! Ideahan on nimenomaan että homma on vastavuoroinen, jos minä tsemppaan halailussa niin mies tsemppaa kotitöissä, tai jos minä teen tässä mieliksi niin sinä teet tässä. Molemmat voittaa!

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Hienoa, että sinä et sitten ainakaan ole täällä rivissä jouluna, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä, kun muut valittavat saamatta jääneistä lahjoista. Ihan vaan synttäri- ja hääpäivämuistamisia tai kukkia kaipailin, mutta tulin toisiaan järkiini jo

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Siis kirjassahan ei ollut kyse siitä, että KAIKKI naiset odottavat lahjoja. Vaan, että eri ihmiset viestittävät rakkautta eri tavalla ja taas vastaavasti ehkä odottavat saavansa rakkautta sillä tavalla mitä itse ymmärtää parhaiten.

Esim. mä en itse ymmärrä "lahjojen antamis- rakkautta", mut ystäväni on taas innoissaan saadessaan mieheltään välillä jotain lahjoja. Eli ystävälläni on selkeästi omana rakkauden kielenä "lahjojen saaminen". Mitä taas mulla ei ole.