Välillä tekis mieli sanoa, että jos on lusikalla saanut, niin ei voi kauhalla vaatia.

Välillä siis kun tuppaa väkisin naurattamaan, ihmetyttämään ja välillä jopa harmittamaankin tuon miehen kyky kuunnella ja toteuttaa asioita.
Puoliltapäivin mie tavoittelin puhelimella siskoani. Hän ei vastannut.
Mies: "No mitäs se?"
Mie: "No enpä tiiä kun se ei vastannut."
- "Miks?"
- :eek: "No enpä tiiä, kun mun puhelimesta puuttuu sellainen hieno ominaisuus, joka kertoo syynkin miksi joku ei vastaa..." :headwall:

Iltapäivällä:
Mie: "Huomenna olis ne synttärit... pitäs käydä se lahja ostaas"
Mies: "No jos mie käyn. Otan tuon sällin valitsemaan."
Niin menevät, isä ja synttäreille kutsuttu poika ostoksille.
Tulevat kotio. Mie puran kauppakassia.
- "Maitoa, makkaraa, patterit, leipää, sipsiä, poppareita. Minkäs lahjan työ ostitte?"
- Lahjan? Tuota, öö... Se tais unohtua."
- "Siis miten sie voit unohtaa lahjan, kun sie sitä menit ostamaan. Etkö siekään sanonut mitään?" jatkokysymys pojalle.
Poika: "Iskä sano kaupassa, että varmaan taitaa olla mun vuoro valita lauantaiherkut kun oon kerran mukana kaupassa ja mie sit valitsin sipsit ja popcornit."

Samanlaiset öökintöllit - iso-tölli ja pikku-tölli - ei oo pojasta polvi parantunut :LOL:
 
Alkuperäinen kirjoittaja a:
oliko se miehen poika? ettei ollu niitä ekan miehen lapsia?
No oli juu... ihan täysin isänsä, eli tuon miehen, poika kyseessä. Ikää 8v. Sillä "ei biologisesti tuon miehen pojalla" on ikää jo reilu 17v, että hän nyt enää tuskin pyytää äitiä muistuttamaan kaverin syntymäpäivistä ja niille ostettavista lahjoista ;)
 

Yhteistyössä