Valitanko turhasta - mies ei ota minua huomioon

  • Viestiketjun aloittaja onkoaikalähteä
  • Ensimmäinen viesti
vieraana1
Mulla on mies, joka kehuu päivittäin, tulee jumaloitu olo. Koskettaa usein, on läsnä, halailee, pussaa. Tekee pikkujuttuja ja huomioi arjessa, kantaa kauppakassit, tuo suklaata kaupasta, hieroo hartioita. Ei ole mitenkään tossun alla, itsekin huomioin häntä samalla tavalla.

Olisi vaikea kuvitella että olisin miehen kanssa, jos hän ei kehuisi koskaan.
 
miesvieras249
Itse olen juuri sellainen ihminen, joka usein kokee sanotut kehut jollakin tapaa teennäisen oloisiksi. Siksi oma rakkauteni tulee esille muilla tapaa arjessa: heitän avovaimoani töihin/yliopistolle vaikka siitä tuleekin itselle melkoinen kierto, laitan paljon ruokia joista hän pitää, teen pieniä eleitä kuten ovien availua, laukkujen kantamista ja sitä täällä jo mainittua paidan valitsemista, spontaanisti halailenkin joskus. Noin esimerkiksi.

Omaan ja monen muunkin tuntemani (suomalaisen) miehen suuhun sellaiset "Voi kulta kun sinä olet kaunis tänään!" -tyyppiset lepertelyt eivät yksinkertaisesti sovi. Ne kuulostavat joko teennäisiltä tai sitten ihan vaan noloilta tai typeriltä, vaikka ne kuinka olisivat totta. Tällaisia me suomalaiset jätkät vaan taidamme monet olla, eikä siitä tarvitse tai kannata huolestua.

Tietysti jos mies ei juuri MISSÄÄN asiassa huomioi, vaikka kuinka koitat asiasta puhua niin kannattaa pohtia jatkoa. Anna kuitenkin ensin selkeästi kuulua että mikä on vialla ja miksi, ja miten tilannetta voisi parantaa, me kun emme monia naisten mielestä itsestäänselviä merkkejä osaa lukea (ja siis selkeästi tarkoittaa tässä lyhyesti, mutta varmana ja perusteluiden kera. Ei ääntä korottamalla.)
 
"Emilia"
Kyllä mulle merkkaa sekä teot että sanat. Onneks ei oma mies oo mikään tuppisuu. Mikä siinä on niin vaikeaa ja teennäistä jos sanoo omalle rakkaalleen kauniita asioita? Luulis paremminkin, että on outoa olla sanomatta rakkaussuhteessa.
 
Peyote
Minäkään en ymmärrä mitä teennäistä on sanoa että olet kaunis, olet komea, rakastan sinua yms.

En näkis että rakkautta on paljonkaan, jos sen sanominenkin on niin ylitsepääsemättömän noloksi ja vaikeaksi koettua. Itsehän en olis ihmisen kanssa joka kokis että on noloa sanoa toiselle jotain mukavaa.
 
Minäkään en ymmärrä mitä teennäistä on sanoa että olet kaunis, olet komea, rakastan sinua yms.

En näkis että rakkautta on paljonkaan, jos sen sanominenkin on niin ylitsepääsemättömän noloksi ja vaikeaksi koettua. Itsehän en olis ihmisen kanssa joka kokis että on noloa sanoa toiselle jotain mukavaa.
Tietty, jos se toinen ei ole kaunis tai komea... niin sitten se olis valehtelimista. :)
 
vie ras
Mulla on tuommoinen mies, joka ei koskaan kehu eikä sano rakastavansa. Yhdessä ollaan oltu 19 vuotta ja jotenkin tuntuu, että nyt juuri tajusin, ettei tuo mies rakasta mua. Aiemmin tunsin, että mies rakastaa, mutta nyt joku on muuttunut. Erota ei halua, olen kysynyt. Mutta itse en enää tiedä. Mitä järkeä on olla ihmisen kanssa, joka ei millään lailla näytä välittävänsä? Mies ei ole koskaan edes sanonut "rakastan sinua", ei kertaakaan. Joten tuskinpa rakastaa.
 
Peyote
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;30625333:
ihan tyypillinen suomalainen mies. ei puhu eikä pussaa. jos kukkia tuo saa epäillä, että mitähän pahuutta se on tehnyt, kun kukilla lahjoo.
Aika surullista jis heti pitää epäillä jotain kun kukkia tuodaan.
 
Peyote
Niinpä. Oma mies tykkää ostaa mulle kukkia ja esim. karkkipussin yöpöydän laatikkoon. Itse taas ilahdutan miestä esim. leipomalla hänen herkkujaan ja laittamalla kahvin valmiiksi, kun tulee töistä.
Mä oon alkanut tehdä miehelle aina jotain pientä kahvin kanssa. Jotain kevyttä ja hyvää. Se ilahduttaa sitä. Mieskin muuten tykkää kehuista ja kivoista sanoista.
 
.......
Tuntui kuin itse olisin kirjoittanut tuon ap:n tekstin.
Meillä siis täsmälleen sama tilanne.
Mieheni ei edes osta minulle koskaan syntymäpäivälahjoja / joululahjoja.
Mieheni täytti muutama kuukausi sitten 30. En ostanut hänelle lahjaa. Kyllähän se siitä loukkaantu, mutta toivottavasti ymmärsi miksi en ostanut..
 
Tuntui kuin itse olisin kirjoittanut tuon ap:n tekstin.
Meillä siis täsmälleen sama tilanne.
Mieheni ei edes osta minulle koskaan syntymäpäivälahjoja / joululahjoja.
Mieheni täytti muutama kuukausi sitten 30. En ostanut hänelle lahjaa. Kyllähän se siitä loukkaantu, mutta toivottavasti ymmärsi miksi en ostanut..
Mun mies kyllä kehuu kauniiksi ja sanoo rakastavansa joskus päivittäinkin, mutta ei se mitenkään teennäisen tuntuiselta lepertelyltä tunnu vaan ihan hyvältä. Itse taas en ole niin hyvä tossa sanallisessa välittämisen ilmaisussa ja sillon sen vastaanottaminenkin on tuntunut alkuun vaikeammalta. Mut tärkeämpää on kyllä ne teot. Just se, et tekee joskus jotain hyvää ruokaa, ostaa viiniä, laittaa takkaan tulen, hyvää musiikkia. Tai et osallistuu tasapuolisesti kotitöihin ilman mutinoita eikä oleta mun tekevän kaikkea. Kysyy miten mun päivä on mennyt, hieroo hartioita, tekee jonkun kotihomman mun puolesta jos olen älyttömän väsynyt jne. Semmosta pientä. En mä kyllä ap:n tilanteessa jaksaisi jäädä tollaseen suhteeseen roikkumaan jos asiasta on puhuttu ja mikään ei muutu. Ap on vielä nuori, sydänsuruista selviää ja parempaa löytyy. Ei sitä mitään suurta tarvi olla, mutta kuitenkin niin, että tuntee olevansa toiselle tärkeä.
 
llkihj
Kehumattomuuden vielä voisi sulattaa, mutta jos ei ota ikinä huomioon esim. kaupassa käydessä, niin minusta se kertoo kyllä jotakin. Jos epäilet jo nyt suhdetta, luulen että kannattaa tosissaan kuunnella niitä epäilyksiä. Siinä vaiheessa, jos joskus lapsia saatte, pitäisi kummankin osata ajatella muutakin kuin omaa napaa tai ero on taattu.
 
"niin"
Mä oon ite tollanen. :D Mun mies aina valittaa kun ei saa multa huomiota, en turhia kehuskele tai halaile/pussaile. Mies sit onkin sellasta huomioivaa tyyppiä, välillä jopa tuhahtelen ku se kehuu mua hyvännäköseks ku tiedän olevani ihan räjähtäny..

Mutta niin. Mitään pahaa en sillä tarkoita vaikka en osaakaan tollasta kehumista ja huomioimista harrastaa. Sellanen mä vaan olen. Kyllä rakastan ja arvostan mutta en vaanmosaa sitä sanoiksi pukea. Eikä tosiaan kyllä oo ketään muutakaan mulla johon noita kehuja purkaisin.. paitsi tietty lapset. :)

Me jotkut vaan ollaan tällasii tuppisuita.
Tämä viimeinen lause.. Etkö oikeasti koe tarvetta edes yrittää muuttaa itseäsi hieman? Etenkin jos puolisokin on asiasta maininnut? Tuppisuuna oleminen ja huomioimattomuus on kaksi täysin eri asiaa. Ei se haittaa ettei osaa sanoiksi pukea, mutta oletko sitä mieltä että et sitten muutenkaan anna huomiota puolisolle (niillä teoilla) ja se on ihan ok koska "olen vain tällainen"?

Oma puoliso ei kehu ja joskus olen sitä miettinyt että miten se voikin olla niin vaikeaa. Joidenkin suuhun ei sovi lepertely mutta vaikka lause "näytät hyvältä" ei nyt ihan hirveästi vaadi keneltäkään.. Mutta teoilla mies kyllä osoittaa välittävänsä ja huomioi monella tapaa.

Ap:n tapauksessa on outoa ettei mies pyynnöistä huolimatta tuo kaupasta mitään ap:lle. Oletko koskaan ottanut asiaa esille ihan kunnon keskustelulla? Entä oletteko keskustelleet ruokakuluista miten väärin ne jakautuu? Vaikka vielä ette riitele rahasta niin kuitenkin tällaisen huomion olet jo tehnyt ja osittain ärsyttääkin, joten jossain vaiheessa tuo varmasti nousee kuitenkin esille.
 
parempaan vaihtanut
Meillä oli sama homma. Ei huomionosoituksia, ei lahjoja, ei kertonut rakastavansa oma-aloitteisesti eikä välttämättä vastannut minun sanoessa, ei kehuja.. halit ja pusut harvinaisia. Mies muuttui sellaiseksi n. Puolen vuoden seurustelun jälkeen. Mies osittain perusteli sillä että mun pitämät ja tykkäämät asiat oli hänen mielestään turhia, huonoja tai pahoja hänen mielestään. Esim herkkujuustot. Seksi alkoi radikaalisti vähetä vuoden kohdalla. Vielä silloinkin yritin ymmärtää ja olla ihana vaikka olo oli kuin roskasäkillä Kun olin yksinkertaisesti nii läheisen ihmissuhteen puutteessa. mies kuulema oli täysin tyytyväinen ja käyttikin juuri tuota perustetta, että hän näyttää rakkauden eri tavoin. Että hän näyttää rakkauden just niillä lumitöillä, puun hakkuulla, nikkaroinnilla, kokkaamisella. . Meni tosi pitkään ennen kuin mä tajusin että nuo työt vois iha hyvin ostaa palveluna talkkarilta ja mitäs parisuhteesta jäi sit jäljelle? Viimeinen niitti oli kun mies perusteli suhteen vähäistä seksiä sillä että kun masturbointi on vaa hänelle helpompaa ku seksi kanssani! Silti yritti saada mut jäämään suhteeseen ja oli niin yllättynyt ja erosta. Onneks ei ehditty tehdä lapsia! eli luulen että on kai vaan olemassa kahdenlaisia ihmisiä, läheisyyden ja romantiikan kaipuisia ja niitä joilla sitä tarvetta ei ole. Eikä ne kellä sitä tarvetta ei ole, pysty tietää miltä se tarve tuntuu. . Siksi sitä on niin vaikeaa muuttaa edes toisen vuoksi. Eroa en ole katunut, vain sitä että turhaan olin suhteessa niin pitkään että naisellinen itsetunto ehti kärsiä. Nyt olen suhteessa toisen samanlaisen ihmistyypin kanssa kuin minä, ja se on sanoinkuvaamattoman ihanaa! ! Vaikka tulisi vaikeuksia, yhteinen pohjavire ja sävel vie eteenpäin, läheisyys ja toisen huomioiminen on suhteen voimavara meillä. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä