Vanhempien viettämä aika lasten kanssa kahdestaan

Vietättekö paljon/ollenkaan aikaa lastenne kanssa kahdestaan? Siis silleen että yksi aikuinen viettää aikaa yhden lapsen kanssa. Onko teillä useampia lapsia ja jakaantuuko tälläinen private time tasaisesti lasten kesken? Viettääkö molemmat vanhemmat tai isovanhemmat vai onko homma yhden aikuisen harteilla? Vietettiinkö teidän kanssa aikaa kun itse olitte lapsia?

Minusta tuntuu että tuollainen ajan vietto on lapsille todella tärkeää ja kaiholla muistelen ettei mulle kukaan kerenny jakamaan aikaansa kun itse olin lapsi.

 

Mä en muista omasta lapsuudesta oliko meillä tuollaista. Enkä ole edes kaivannut mitään kaksin keskeistä aikaa. Meillä perhe oli aina yhdessä.

Niin on nyt oman perheen kanssa. Kaksi lasta on. Tosin isomman kanssa lähdetään kaksin jonnekin kauppaan,harrastuksiin yms. Koska on helpompaa lähteä kaksin kuin ottaa vauva mukaan. Iltajutut ja iltalukemiset hoitaa aina jompikumpi vanhemmista. Vauvalla nyt aina on joku siinä.

Isovanhemmat ottavat tällä hetkellä vain isompaa yökylään ja mökille heidän kanssaan.
Meille on oikeastaan tärkeämpää olla perheenä ja yhdessä

 

Olen molempien lasten kanssa "aina", tietysti lukuunottamatta hoitopäiviä. Ehkä noin kerran kuussa lasten isä on heidän kanssa suunnilleen tunnin, jos mulla on joku työ vaikkapa ulkona. Joskus isä myös ottaa 3-vuotiaan mukaan kauppareissulle ja mä jään pienemmän kanssa kotiin. Aika vähän olen vain toisen kanssa kahden. Olisi kyllä ihanaa, kun voisi viettää sellaisia kaksisteen-päiviä silloin tällöin!
Isää lapset näkee aamuisin ja lähes joka ilta. Siihenkin voisi toivoa muutosta, sillä pienet kyllä nauttivat isän seurasta, jos iskä vain jaksaa olla heidän kanssaan.

 

Kyllähän perheen kesken oli tottakai mukava tehdä yhdessä, mutta olisin kyllä kaivannut sellaista et voi rauhassa kahdenkesken jutella ja touhuta jonkun luottevan aikuisen kanssa. Ei siinä esim voinut kysellä tai jutella mieltäpainavista asioista jos vanhemmilla oli yhtäaikaa koko sirkus pyöritettävänä. Ihan vain kauppa reissu tai vastaava olisi ollut mukavaa. Tulen ihan kohtalaisen kokoisesta perheestä, missä oli aina aika levoton meininki erinäisistä syitä johtuen..

Ehkä pienemmissä ja rauhallisimmissa perheissä sellaista kahdenkeskeistä aikaa tulee huomaamatta vähän ennemmän?

 

Kyllä mä yritän ainakin saada järjestymään niin, että kaikille kolmelle olis tarjollansa sitä mahdollisuutta siihen kahdenkeskiseen olemiseen. Edes pienen mutta tärkeääkin tärkeämmän hetken ajan. Ja - mun mielestä se tässä meidän kouhotusarjessa kuitenkin onnistuu kohtuu hyvin, mä ite arvostan vanhempana suuresti sitä, että mua kysytään juttelukaveriksi tai pelaamaan tai askartelemaan tai mitä tahansa just sillä hetkellä lapsella onkaan puutoslistalla.

Ja mikään ei olekaan niin arvokasta kuin se kahden keskinen jutusteluhetki lapsen kanssa, jolloin pääsee niin isosti osalliseksi sen pienensuuren ajatusmaailmaa ja sydäntä. Toivottavasti osaan antaa itsestäni jatkossakin sen helposti lähestyttävissä olevan aikuisen kuvaa, jotta olis aina lapsen vaivaton tulla luokseni puhumaan - olipa mielessä sitten mitä tahansa .

Mitä tulee sitten omaan lapsuuteen, niin...vaikka aika oli kortilla, niin kyllä mä koen kuitenkin että olen saanut omiltani sitä aikaa ja keskustelunmahdollisuuksia kun olen niitä tarvinnutkin. Pelkällä hyvällä siis muistelen ja vaalin noita hetkiä .

 

Pyrin järjestämään kahdenkeskisiä hetkiä kunkin lapseni kanssa,arki on kuitenkin niin kiireistä että ne ovat harvassa,on muutama asia josta pidän kuitenkin kiinni esim kysyn joka päivä jokaiselta vuorollaan päiväkoti-tai koulupäivän kulusta yms.

 

Itse muistan monta hyvää hetkeä äidin kanssa kahdestaan, ja minulle ne ovat tärkeitä. Kyllä kannustaisin siihen kahdenkeskiseen aikaan kaikkien lasten kanssa.

 

Ei meillä koskaan saatu mitään yksityistä aikaa, aina oli veli mukana kaikessa, enkä muista sen missään vaiheessa minua häirinneen. Meillä lapset saavat yksityistäkin aikaa lähinnä siksi, että molemmilla on erilaiset intressit ja harrasteet. Joskus menen yhden kanssa, jostkus toisen.

 

Vietän välillä aikaa vain yhden lapsen kanssa juuri siksi, että voidaan jutella kahden tärkeistä ja ei niin tärkeistä jutuista. Ei ne yleensä ole kokonaisia päiviä, mutta sellaisia pari tuntisia. Käydään kaupassa, kirjastossa, leivotaan, uidaan. Pieniä juttuja ja tasapuolisesti kaikkien kanssa.

 

Teitysti vietetään. Toki päivittäin annetaan se priva huomio myös. Vanhimman kanssa tuo ei onnistu sillä asuu toisella paikkakunnalla.