Varasin vihdoin ajan lääkärille (ahdistaa)

Huh, on ollut niin kauhea ahditus ja stressi päällänsä jo pitkään, enkä ole kehdannut mennä lääkäriin. Nyt kuitenkin kun juttelin asiasta ystäväni kanssa hän kehotti minua varaamaan ajan lääkärille. Tuntuu että palan loppuun ihan juuri ja ehkä nyt oli jo oikea aika hakeutua lääkärin puheille. Olen aina vaan ollut (luullut olevani) tarpeeksi vahva ihminen selviämään kaikesta, mutta nyt tämä touhu on alkanut painamaan jo niin paljon että koko perhe joutuu kärsimään, tuntuu etten selviä enää pienistäkään vastoinkäymisistä ja ruoka ei maistu enään. Tämä ahditus alkaa vaikuttamaan jo fyysisestikin, pää on niin kipeenä, että tuntuu, että se räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Nyt jännittää mennä lääkäriin, jos se sanookin vain että turhaan tulit, kaikki on ihan normaalia...toivotaan että saan jotain apua.
Onko muilla kokemuksia, lievää masennusta kaiketi?? Miten teillä mennyt lääkärissä ja mitä apua saanut? Tämä on vaan niin kamala tunne jo, että pakko saada apua, ennen kuin se päivä koittaa, etten pääse ylös sängystä.

 

TK lekurilta saat pillereitä ja siinä se. Muuta apua ei saa. Tai saattaa saada, viiltele hieman ranteita ja liioittele rajusti vaivojasi, puhu itsetuhoisia juttuja..

 

Moi! Samassa ahdistuksessa täälläkin, huomenna luultavasti alkaa sairasloma asian vuoksi.

Sanoisin, että masennuksesi voi olla keskivakavakin jo.

Teeppäs suuntaa antava testi:
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html

 

Menen yksityiselle lääkärille...ja en aio viillellä ranteitani, jos apua ei viittitä antaa kuin viime tipasssa, niin olkoon sitten!

 

Menen yksityiselle lääkärille...ja en aio viillellä ranteitani, jos apua ei viittitä antaa kuin viime tipasssa, niin olkoon sitten!

Ahaa, yksityisellä puolella toki apua saa, jos kukkaro kestää.

 

Tai siis työpaikkalääkärille, mutta ei siis ole mikään TK lääkäri, sinne en menis...toivotaan että työpaikkalääkäri antaa apua...kokeilen nyt ensin sitä kautta, kukkaro ei kyllä kestäisi yksityiselle maksua.

 

Hyvä, että haet apua. Ahdistuksen kanssa on ihan hirveä elää!!
Tsemppiä.