Vastaatteko vauvan itkuun nopeasti? pidättekö paljon sylissä?

Tutkimus: Emon syli rauhoittaa pikkueläimiä - Eläimet - Tiede - Helsingin Sanomat

toisinaan kuulen että vauva yrittää kontrolloida muuta perhettä itkullaan, on tullut suoria ohjeitakin että älä ota syliin, anna sen itkeä x minuuttimäärä.

Kaiketi onneksi oma vaisto on ohjannut toisin. Miten muilla?

 

Kyllä meillä on se pikkuvauva-aika mennyt sylitellen. Mahdollisimman paljon tuossa rintakehän päällä kasvot vastakkain ja sitä vauvan päätä pussaten/nuuhkien.

 

Riippuu vähän tilanteesta, mutta pyritään paljon sylittelemään ja olemaan läsnä.

 

Mun mielestäni ihan pieni vauva ei kyllä yritä saada kuin tissiä ja lohtua eli juu syliin olen ottanut aina jos on itkenyt. En usko että vauvaa voi pitää likaa sylissä, itsekseenkin viihtyviä noista on silti tullut.

 

Joo kyllä otan syliin, enkä itketä turhaan. Aina ei vain ehdi, kun on toinenkin lapsi. Mun mielestä tuon kanssa joskus hysterisoidaan vähän turhaankin. Tottakai on hyvä pitää paljon sylissä ja tottakai on hyvä vastata itkuun heti kun vain pystyy, mutta ei se lapsi silti rikki mene vaikka välillä vähän joutuisikin itkemään ja odottelemaan.

 

[QUOTE="hmmm";28381844]Kyllä meillä on se pikkuvauva-aika mennyt sylitellen. Mahdollisimman paljon tuossa rintakehän päällä kasvot vastakkain ja sitä vauvan päätä pussaten/nuuhkien.[/QUOTE]

Meillä myös näin. Lisäksi liina oli kovassa käytössä.
Oikein odotan tuota taas.

 

Ensimmäiset viisi kuukautta vauva viihtyi tissin päällä oikein hyvin, yötä päivää. Kotona oltiin koko ajan ihokontaktissa. Rankkaa minulle, mutta katsoin sen olevan vastasyntyneen oikeus. Siinä rinnalla rauhoittui parhaiten.

 

Vastasin samantien vauvan tarpeisiin. Ja aina otin syliin.

 

Mahdollisimman paljon syliä ja mahdollisimman vähän "itkettämistä". Kantoliina on hyvä, jos on muita lapsia. Meillä on neljä ja ihan jokainen on ollut kunnolla sylivauva, eikä meillä oo tarvinnu vauvan itkeä, jos ei oo ihan pakottava juttu ollut, ettei ole voinut syliin ottaa. Vauva-aika menee niin nopeasti ohi, että todellakin meillä on sylitetty vauvoja paljon ja ovat myös nukkuneet vieressä. Sitten kun ovat aksvaneet, niin eihän ne enää sylissä samalla tavalla viihdykään, kunhan käyvät vaan pyörähtämässä ja juoksevat taas leikkeihin.

 

Niin paljon kuin mahdollista

 

1916, The Mother and her Child, Drs. Lena and William Sadler. "Tutkijoiden" väitteen mukaan vauvaa tulisi käsitellä mahdollisimman vähän. Vauva pitäisi kääntää välillä sängyssään, pitää lämpimänä ja antaa itkeä runsaasti.

näin meillä ;D

 

Joskus 70 -luvulla on neuvottu, että pitäis imettää vain neljän tunnin välein. Nykyään sitten ohjataan että vauvan pääsyä rinnalle ei pitäis estää, ja että aina voi koittaa josko olis nälkä (jos ei muutoin tunnista mikä vauvalla hätänä). Että noin nuo ohjeet menee äärilaidasta toiseen. Onneksi omaakin vaistoa ja järkeä voi käyttää...

 

Lähekkäin ollaan menty.

 

Reagoin heti. Muutaman kerran on joku kommentoinut, että ei tarvitse jokaiseen inahdukseen reagoida tai että eihän se ehdi edes itkeä ikinä. Myönnän kyllä, että varsinkin alussa tuli mentyä vähän liiallisuuksiin, kun ensimmäinen lapsi on kyseessä. Saatoin yöllä olla haukkana lämmitetyn maidon kanssa pienestäkin äännähdyksestä, kunnes tajusin, että sehän ääntelee unissaan Turhaa huudattamista en vaan ymmärrä, en sitten millään. Minuuttikin oman vauvan itkua tuntuu kauhealta, mutta aina ei voi juosta, esim. kesken vessassakäynnin.

 

Joo, vaisto pakottaa. Vaisto kertoo myös milloin voi hiukan hellittää eli kokolailla siinä 1-2 vuotiaana kun lapsella alkaa tulla kiukku-itkujakin ja mielenosoitusta. Pieni vauva ei koskaan itke "turhaan" vaikka olisi selittämätöntä koliikki-itkuakin, siksi sitä jaksaakin tuhat kertaa paremmin kuin ison lapsen itkua.

 

Pidän vauvaa paljon sylissä(kantoliina/manduca) enkä oo antanu itkeä yhtään ylimääräistä jos ei oo pakko.

 

Pidän sylissä paljon ja vastaan aina heti kun pystyn. Vauva on nyt 4kk. Joskus joutuu odottamaan, jos esim. itkee autossa tai itkee pukemista tms. mikä on vain pakko tehdä, vaikka vauva inhoaakin sitä.

 

Meillä kävi kakkosen kanssa "vahingossa" niin että kuulin itkun mutta olin jumissa vessassa.
Yleensä tuli mentyä aika heti itkun alettua mutta sillä kertaa meni enemmän aikaa ja sinnehän poika simahti.
Jatkossa en mennyt myöskään heti ja siitä alkoi nukahtamaan itsekseen ilman itkuja.
Kyllä vauvallakin eri itkun syitä on, ei pelkästään nälkä tai syli tai kipu, kyllä sitä väsyneenä osaa vauvakin itkeä kun ei uni heti tule.

 

Aina olen vastannut itkuun mahdollisimman pian. Menin vaistojen mukaan, vaikka kuin annettiin ohjeita huudattamisesta,sylissä pitämisestä ja ruokailuväleistä. Paitsi vauva, myös minä tarvitsin sitä läheisyyttä eikä se tuntunut mitenkään kahlitsevalta. Tosin kerran tuskastuin koko illan huutaneeseen vauvaan ja lähdin pesemään hampaita. Melkeinsaman tien kun poistuin huohuoneesta, vauva simahti nyt hän on 8kk eikä halua niin paljon enää sylitellä kun muut asiat kiinnostaa, itse en meinaa kasvaa siihen millään

 

[QUOTE="mami";28382147]Aina olen vastannut itkuun mahdollisimman pian. Menin vaistojen mukaan, vaikka kuin annettiin ohjeita huudattamisesta,sylissä pitämisestä ja ruokailuväleistä. Paitsi vauva, myös minä tarvitsin sitä läheisyyttä eikä se tuntunut mitenkään kahlitsevalta. Tosin kerran tuskastuin koko illan huutaneeseen vauvaan ja lähdin pesemään hampaita. Melkeinsaman tien kun poistuin huohuoneesta, vauva simahti nyt hän on 8kk eikä halua niin paljon enää sylitellä kun muut asiat kiinnostaa, itse en meinaa kasvaa siihen millään [/QUOTE]

Meillä ei mies myöskään tunnu haluavan että vauvat kasvaa.. jokaisen kohdalla hokenut kun vauva sylissä että kasva kiinni minuun. Juu, ei ehkä ihan tosissaan.

 

Vastaan itkuun niin pian kuin pystyn. Kannan paljon liinassa, niin pystyn hoitamaan esikoistakin ilman että kumpikaan joutuu odottamaan vuoroaan.

 

[QUOTE="vieras";28382223]Vastaan itkuun niin pian kuin pystyn. Kannan paljon liinassa, niin pystyn hoitamaan esikoistakin ilman että kumpikaan joutuu odottamaan vuoroaan.[/QUOTE]

Se vuoron odottelu tekee kyllä ihan hyvääkin.

 

Se vuoron odottelu tekee kyllä ihan hyvääkin.

Joo toki joissakin tilanteissa tekeekin, mutta jos vauva ei olisi liinassa, esikoinen joutuisi odottamaan sellaisissakin tilanteissa joissa ei mun mielestä pitäisi joutua odottelemaan. Esim. kakkavaipan vaihto, päiväunille laittaminen silloin kun alkaa olla väsynyt jne. Olisi kurja joutua odotuttamaan isompaa lasta tollasissa tilanteissa tai jättää vauva johonkin huutamaan...

Vuoron odottamista ja kärsivällisyyttä joutuu ja saa opetella kyllä sitten muuten pitkin päivää, se on kova paikka 2-vuotiaalle kun ei saa hyppyyttää äitiä ihan miten sattuu jokaisen oikun mukaan

 

Ainostaan silloin kun vauva "hakee unta" ollessaan turvakaukalossa autossa on pakko antaa itkeä ilman sylittelyä, silloinkin kyllä juttelen rauhoittavasti ja silittelen häntä.

Kumpaakaan veljistäänkään ei ole itketetty muissa tilanteissa vaan aina on otettu syliin, itseasiassa ennen kävelemään oppimista ovat roikkuneet aina sylissä ja niin tulee varmaan käymään tämän nuorimmankin kanssa.

Sanokoot tutkijat mitä lystäävät niin olen silti sitä mieltä että vanhempien tehtävä on antaa jälkeläiselleen turvaa ja hellyyttä.

 

Aina oon vastannut välittömästi pienen vauvan itkuun, ja sylissä meni ekat 5 kk. Nyt ikää on jo 9 kk, ja vauva kykenee jo ymmärtämään ettei kuole vaikka joutuisi hetken odottamaankin, eli nyt usein teen sen asian loppuun mitä olin tekemässä, ja vastaan sitten vauvan itkuun. (juttelen hänelle toki että äiti tulee kohta, ja jos on joku todellinen hätä niin vastaan tietysti heti)