"
-- Häh? Joko nyt taas olet siinä _me_'inesi? No, mitä Yöjärveen tulee,
niin et olekaan ihan väärässä. Minä todistin virkavalallani, että muuan
henkilö olisi eläissään tarvinnut lukkoseppää, lyhyesti sanoen, että
jokin ruuvi oli irrallaan hänen päässään, ja minun täytyy kuninkaan
kunniaksi tunnustaa, hallitkoonpa hän nyt tänä hetkenä Tukholman
linnassa tai olkoon jo mennyt levolle Riddarholman kirkkoon, että hän
tässä asiassa menetteli kuin viisas kuningas. Verna saa pitää Yöjärven
irtaimistoineen ja puhtaine rahoineen, joita, niinkuin tiedät, on
kuudenkymmenen tuhannen riksin paikkeilla. Minä neuvon Vernaa myymään
Yöjärven Salmelalle, joka lähettää tänne jonkun pojistaan viljelemään
saloja. Täällä on jotakin tehtävänä, sanoo Salmela. Maanlaatu on täällä
parasta, mitä maassa on, ja ihmiset tekevät tästä yrttitarhan, vaikka
hullut kapteenit eivät siihen pystyneet. Kun Yöjärvelle kerran saadaan
tiet ja aurat, niin on täällä oleva jotakin muutakin kuin kananpoikien
kasvattila.
-- Näettehän, tohtori! Enkö jo sanonut, että te olette olevinanne niin
viaton ja kuitenkin teette meidän hyväksemme kaikki?
-- Minäkö? Niinkö sinä luulet, poikaseni? No niin, minä olen lääkäri ja
olen nähnyt, mitä meidän viisautemme saa aikaan. Me olemme
toimittavinamme kaikki niin älykkäästi tieteen sääntöjen mukaan, että
sairaan pitäisi olla pähkähullu, jollei hän ottaisi parantuakseen
terveeksi kuin talvinen uusikuu. Mutta kas, juuri silloin sattuu, että
potilas kuolee käsiimme. Toisen kerran sanomme: tässä ei ole mitään
tekemistä, ottakaa arkunmitta! Mutta äläpäs! Silloin on sairas kyllin
hävytön virotakseen jälleen. No, sitä kaikkea pitäisi minun terveen
järkeni mukaan ja tieteen kunniaksi sanoa vain pelkäksi sattumaksi.
Mutta minä en voi siihen mitään, että minä keksin meidän elämämme
lautapelissä viisaamman mestarin käden kuin omamme onkaan. Niin on
kaiken laita, niin Yöjärven ja koko liudan."
Mullahan on nyt nuo kirjana hyllyssä, ostin vasta omaksi.