vieläkö jotkut naiset ajattelevat: "miehellä on tarpeensa.."

Ei miestä kyllä kukaan pakota seksiin, jos sillä vaan löysänä lerppuu.

En oo tottunut et miehellä kauaa löysänä lerppuu kun alkaa "pakottamaan"

Kyse lienee siitä,
että halu kasvaa kun sitä herättelee; myös naisilla.

Jos on oikeasti haluttomuutta tai kokee olevansa pakotettu ja antaa vaan koska toisella on ne tarpeet, niin ei se silloin mihinkään kasva. Tämä, miten vastaatte, ei ole sitä tilannetta vastaava, mistä aloituksessa puhutaan.

 

Ei miestä kyllä kukaan pakota seksiin, jos sillä vaan löysänä lerppuu.

En oo tottunut et miehellä kauaa löysänä lerppuu kun alkaa "pakottamaan"

Kyse lienee siitä,
että halu kasvaa kun sitä herättelee; myös naisilla.

Kyse oli nimenomaan siitä, että nainen suostuu seksiin vaikkei huvittaisi tai haluttaisi.

 

Mulle neuvolatäti sanoi 6 vko synnytyksestä, että oletko jo miettinyt ehkäisyä? Että muista, että miehilläkin on tarpeensa.

 

Mulle neuvolatäti sanoi 6 vko synnytyksestä, että oletko jo miettinyt ehkäisyä? Että muista, että miehilläkin on tarpeensa.

...jotka voi myös tyydyttää muullakin tapaa kuin aktilla...


Kyllä mä koen "velvollisuudekseni" huolehtia miehen kaikista tarpeista, myös niistä seksuaalisista, kuten hänkin huolehtii minun tarpeistani.

 

Kun antaa niin saa

Ei kai kukaan oikeasti suostu sellaiseen, mitä ei halua. Lähes jokaisen naisen päässä asuu pieni prostituoitu.

 

Tottahan kaikki ymmärtää että joka hetki ei tartte olla antamassa vaan ongelmaksi asia muuttuu pidemmässä ajassa. on tietysti miehiä ketkä ei yksinkertaisesti jaksaisi olla viikkoa ilman. Oikeasti jos toisesta välittää niin pitäisin huolen siitä että saa edes joskus. Miksi kukaan haluaisi PUOLISOKSI ihmistä kenenkanssa ei olla intiimisti yhdessä? Sillon on mennyt parihuhde sisaruus tasolle ja jompikumpi hakee sen muun muualta. Parisuhteessa pitää huomioida kumpaakin, jos ei halua niin pitää joskus tehdä toinen tyytyväiseksi ja jos ite haluaa jatkuvasti mutta toinen ei niin pitää tyytyä harvempaan,,

Jos aluksi seksielämä on ollut ok, mutta vuosien ja lasten myötä muuttunut ja toisesta tullut haluttomampi. Silloin on mielestäni väärin, että hänen pitää levittää jalkansa pitääkseen mies tyytyväisenä. Miten kukaan mies sellaisesta voi olla tyytyväinen, kun puoliso ei häntä edes halua vaan säälistä levittää kinttunsa? Eikö normaalijärkinen mies haluais hoitaa suhteen ongelmat kuntoon, ja olla sitten vaikka ilman seksiä jos tilanne sitä vaatii.

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

 

Mulle neuvolatäti sanoi 6 vko synnytyksestä, että oletko jo miettinyt ehkäisyä? Että muista, että miehilläkin on tarpeensa.

...jotka voi myös tyydyttää muullakin tapaa kuin aktilla...


Kyllä mä koen "velvollisuudekseni" huolehtia miehen kaikista tarpeista, myös niistä seksuaalisista, kuten hänkin huolehtii minun tarpeistani.

Aivan!

 

No minä suostun yleensä seksiin, vaikka ei juuri sillä hetkellä niin hirveästi huvittaisikaan. Ja kuten joku jo edellä mainitsi, innostun kyllä yleensä sinnä sitten itsekkin. En koe sitä alistumiseksi, koska halutessani voin kyllä myös kieltäytyä. Minun mieheni on ainakin aina seksin jälkeen tosi iloinen ja erittäin hyväntuulinen. Itse koen, että näin molemmat voittaa. Mies saa sitä seksiä ja minä saan tosi tyytyväisen ja mukavan miehen.

Voi apua. :$

Mitä apua? Minä olen itsekkin paremmalla päällä seksin jälkeen. Vaikka välillä suostunkin silloin, kun ei välttämättä nyt niin huvittaisikaan, tulee siitä silti kuitenkin hyvä mieli.

 

No mä en osaa ajatella sitä minään alistumisena jos harrastan mieheni kanssa seksiä silloinkin kun omat halut ei ole korkeimmillaan. Kyllä mä joskus sanon suoraan että nyt ei kyllä kykene, mutta monesti lähden kyllä leikkiin mukaan, vaikkei mua huvittaisi.

Ja miksi? Koska mieskin jaksoi 2,5 vuotta sekstailla aina oviksen aikaan huvitti sitä tai ei. Koska mieskin tyydyttää mut kun mua haluttaa vaikka sitä väsyttäisi. Koska jos meillä harrastettaisiin seksiä vain silloin kun kumpaakin alkaa hillittömästi haluttaa yhtä aikaa, jäisi touhut aika vähille. ( miestä huvittaa iltaisin, mua aamuisin ) Koska Pääsen kyllä fiilikseen mukaan ja nautin seksistä silloinkin, kun en ole alunperin ollut siitä innoissani. Koska mulle on tärkeää että seksielämä tyydyttää molempia.

 

No minä suostun yleensä seksiin, vaikka ei juuri sillä hetkellä niin hirveästi huvittaisikaan. Ja kuten joku jo edellä mainitsi, innostun kyllä yleensä sinnä sitten itsekkin. En koe sitä alistumiseksi, koska halutessani voin kyllä myös kieltäytyä. Minun mieheni on ainakin aina seksin jälkeen tosi iloinen ja erittäin hyväntuulinen. Itse koen, että näin molemmat voittaa. Mies saa sitä seksiä ja minä saan tosi tyytyväisen ja mukavan miehen.

Voi apua. :$

Samaa ajattelin, onneksi mun mies on iloinen ja tyytyväinen muutenkin.

Tuosta "suostun" viestistä sai sen kuvan, että mies on seksin jälkeen iloinen pelkästään. Muutenhan hän olisi kirjoittanut, ett " ME molemmat olemme iloisia seksistä" Tosi inhottavaa mun mielestä, että toiselle ei suorituksesta jää kuitenkaan niin hyvä maku, toinen loistaa kun naantalin aurinko. Tämä on sitten syy harrastaa, että näkee miehen hymyilevän.

 

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

Eihän sitä missään vaiheessa käännetä haluajan syyksi. Mutta sen haluajan pitäis yrittää ymmärtää, ettei haluton osapuoli ole tahallaan sellainen, vaan haluaisi haluta. Ei seksi ole synti tai vääryys, mutta se on, että mies sitä vaatii (tai edes siihen pystyy), vaikka kumppani on haluton. Jos haluton osapuoli on valmis esim. terapiaan, tai puhumaan kumppaninsa kanssa ongelmista, niin kyllä silloin miehen kuuluu joustaa. Miehellä on kaks tervettä kättä, mistäs nainen saa apua haluttomuuteensa?

 

Tottahan kaikki ymmärtää että joka hetki ei tartte olla antamassa vaan ongelmaksi asia muuttuu pidemmässä ajassa. on tietysti miehiä ketkä ei yksinkertaisesti jaksaisi olla viikkoa ilman. Oikeasti jos toisesta välittää niin pitäisin huolen siitä että saa edes joskus. Miksi kukaan haluaisi PUOLISOKSI ihmistä kenenkanssa ei olla intiimisti yhdessä? Sillon on mennyt parihuhde sisaruus tasolle ja jompikumpi hakee sen muun muualta. Parisuhteessa pitää huomioida kumpaakin, jos ei halua niin pitää joskus tehdä toinen tyytyväiseksi ja jos ite haluaa jatkuvasti mutta toinen ei niin pitää tyytyä harvempaan,,

Jos aluksi seksielämä on ollut ok, mutta vuosien ja lasten myötä muuttunut ja toisesta tullut haluttomampi. Silloin on mielestäni väärin, että hänen pitää levittää jalkansa pitääkseen mies tyytyväisenä. Miten kukaan mies sellaisesta voi olla tyytyväinen, kun puoliso ei häntä edes halua vaan säälistä levittää kinttunsa? Eikö normaalijärkinen mies haluais hoitaa suhteen ongelmat kuntoon, ja olla sitten vaikka ilman seksiä jos tilanne sitä vaatii.

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

Näin. Ei aina ole väärin haluta. Minä näkisin, että jos toinen puoliso haluaa seksiä kerran-pari viikossa ja toinen taas on haluton puoli vuotta, niin siinä pitäisi kyllä hakea apua sen haluttoman puoliskon. Miettiä, että mikä mättää ja miten tilanne korjataan.

 

No minä suostun yleensä seksiin, vaikka ei juuri sillä hetkellä niin hirveästi huvittaisikaan. Ja kuten joku jo edellä mainitsi, innostun kyllä yleensä sinnä sitten itsekkin. En koe sitä alistumiseksi, koska halutessani voin kyllä myös kieltäytyä. Minun mieheni on ainakin aina seksin jälkeen tosi iloinen ja erittäin hyväntuulinen. Itse koen, että näin molemmat voittaa. Mies saa sitä seksiä ja minä saan tosi tyytyväisen ja mukavan miehen.

Voi apua. :$

Mitä apua? Minä olen itsekkin paremmalla päällä seksin jälkeen. Vaikka välillä suostunkin silloin, kun ei välttämättä nyt niin huvittaisikaan, tulee siitä silti kuitenkin hyvä mieli.

No mulla on onneks tyytyväinen ja mukava mies muutenkin. Eikä siitä tuu mitään perseelle ammuttua karhua, jos ei rakastella viikkoon.

 

Tottahan kaikki ymmärtää että joka hetki ei tartte olla antamassa vaan ongelmaksi asia muuttuu pidemmässä ajassa. on tietysti miehiä ketkä ei yksinkertaisesti jaksaisi olla viikkoa ilman. Oikeasti jos toisesta välittää niin pitäisin huolen siitä että saa edes joskus. Miksi kukaan haluaisi PUOLISOKSI ihmistä kenenkanssa ei olla intiimisti yhdessä? Sillon on mennyt parihuhde sisaruus tasolle ja jompikumpi hakee sen muun muualta. Parisuhteessa pitää huomioida kumpaakin, jos ei halua niin pitää joskus tehdä toinen tyytyväiseksi ja jos ite haluaa jatkuvasti mutta toinen ei niin pitää tyytyä harvempaan,,

Jos aluksi seksielämä on ollut ok, mutta vuosien ja lasten myötä muuttunut ja toisesta tullut haluttomampi. Silloin on mielestäni väärin, että hänen pitää levittää jalkansa pitääkseen mies tyytyväisenä. Miten kukaan mies sellaisesta voi olla tyytyväinen, kun puoliso ei häntä edes halua vaan säälistä levittää kinttunsa? Eikö normaalijärkinen mies haluais hoitaa suhteen ongelmat kuntoon, ja olla sitten vaikka ilman seksiä jos tilanne sitä vaatii.

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

Näin. Ei aina ole väärin haluta. Minä näkisin, että jos toinen puoliso haluaa seksiä kerran-pari viikossa ja toinen taas on haluton puoli vuotta, niin siinä pitäisi kyllä hakea apua sen haluttoman puoliskon. Miettiä, että mikä mättää ja miten tilanne korjataan.

Väärin. Yhdessä sitä apua pitää hakea, ja puhua niistä ongelmista.

 

en mä kieltäydy seksistä jos mies haluaa. Semmosta tilannetta ei oo tullu että mä en haluaisi - poikkeuksena pari kk synnytyksen ja episiotomian jälkeen, mut sillonkin pidin miestä muuten hyvänä valitettavasti mies taas ei aina halua ja hän kyllä silloin kieltäytyy (mikä on ok jos ei kerran halua).

Musta se ei olisi multa pois vaikka harrastettaisiin seksiä sillonkin jos en halua (mikäli näin olis), koska haluan tuottaa miehelleni mielihyvää. Miehelle taas yhdyntä voi olla fyysisesti mahdotonta jos ei haluta.

 

No mä en osaa ajatella sitä minään alistumisena jos harrastan mieheni kanssa seksiä silloinkin kun omat halut ei ole korkeimmillaan. Kyllä mä joskus sanon suoraan että nyt ei kyllä kykene, mutta monesti lähden kyllä leikkiin mukaan, vaikkei mua huvittaisi.

Ja miksi? Koska mieskin jaksoi 2,5 vuotta sekstailla aina oviksen aikaan huvitti sitä tai ei. Koska mieskin tyydyttää mut kun mua haluttaa vaikka sitä väsyttäisi. Koska jos meillä harrastettaisiin seksiä vain silloin kun kumpaakin alkaa hillittömästi haluttaa yhtä aikaa, jäisi touhut aika vähille. ( miestä huvittaa iltaisin, mua aamuisin ) Koska Pääsen kyllä fiilikseen mukaan ja nautin seksistä silloinkin, kun en ole alunperin ollut siitä innoissani. Koska mulle on tärkeää että seksielämä tyydyttää molempia.

Kuulostaa kyllä todella tympeältä seksielämältä. "kun mies jaksoi 2,5v jyysttä ovulaation aikaan, niin minä voin nyt sitten korvata" Onneksi mun seksielämä ei ole noin lattean kuuloista. ja ikinä en ole antanut kun ei ole haluttanut, enkä ikinä ottanut seksiä kun miestä ei ole huvittanut ja itseäni olisi.

 

tottakai miehillä on tarpeensa, ihan niinkuin naisellakin. Ja kyllä olen miehelle antanut vaikka itseään ei niin huvittaisi, samaten mies on antanut minulle.

 

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

Eihän sitä missään vaiheessa käännetä haluajan syyksi. Mutta sen haluajan pitäis yrittää ymmärtää, ettei haluton osapuoli ole tahallaan sellainen, vaan haluaisi haluta. Ei seksi ole synti tai vääryys, mutta se on, että mies sitä vaatii (tai edes siihen pystyy), vaikka kumppani on haluton. Jos haluton osapuoli on valmis esim. terapiaan, tai puhumaan kumppaninsa kanssa ongelmista, niin kyllä silloin miehen kuuluu joustaa. Miehellä on kaks tervettä kättä, mistäs nainen saa apua haluttomuuteensa?

Kuitenki monet nämä seksittömyys kaudet on ohimeneviä, minusta ei ole väärin että puolisi SILLOIN TÄLLÖIN suostuu seksiin ettei itsellä halut ole huipussa,, puhun siis ihan parisuhteesta missä ei varsinaisia ongelmia ole seksin suhteen, onhan lähes mahdotonta että kummallaki aina haluttaa yhtäaikaa.

 

en mä kieltäydy seksistä jos mies haluaa. Semmosta tilannetta ei oo tullu että mä en haluaisi - poikkeuksena pari kk synnytyksen ja episiotomian jälkeen, mut sillonkin pidin miestä muuten hyvänä valitettavasti mies taas ei aina halua ja hän kyllä silloin kieltäytyy (mikä on ok jos ei kerran halua).

Musta se ei olisi multa pois vaikka harrastettaisiin seksiä sillonkin jos en halua (mikäli näin olis), koska haluan tuottaa miehelleni mielihyvää. Miehelle taas yhdyntä voi olla fyysisesti mahdotonta jos ei haluta.

Tyydyttääkö hän sit sut jotenkin muuten, kun ei itse halua ja sä haluat?

 

Minä sain kuulla tarpeeksi usein olevani frigidi ja pihtari, kun en aina ja joka hetki antanut. Mies halusi seksiä aina ja joka hetki, vaikka monta kertaa päivässä ja jos ei saanut, niin suuttui, ei sitten millään ymmärtänyt, että ihan aina ei vaan jaksa tai edes ehdi, kun oli jotain menoa, mutta silloin kun minä taas olisin halunnut, niin silloin ei sitten millään miestä saanut syttymään, kun tällä tavoin sitten kosti minulle, kun joskus olin kieltäytynyt.
Toisaalta olisihan se seksi ollut ihan kivaa aina välillä, mutta ei todellakaan joka hetki, siihenkin puutuu ja siihen etenkin kun toinen koko ajan vaatimalla vaatii. Meillä myös seksi oli sitä, että minä en saanut siitä oikein mitään, mies odotti että häntä hyväillään ja hän kokee nautintoa, mutta ei kuitenkaan koskaan oikein antanut itse mitään, muuta kuin aktin ja minä naisena haluan muutakin, kuten hyväilyjä ja huomiota.

 

Mä olen ollu aina meillä se kuka saa niitä pakkeja, niin että ei muuten huvita edes yrittää. Se tunne on ihan kamala. Miehistä tuntuu varmaan ihan samalta saada pakit aina. Multa ei riitä ymmärrystä puolustelemaan asennetta että ei tartte antaa ikinä jos ei tahdo.

 

Tässä vaan tulee selvästi se ristiriita,toisen täytyy joustaa tai parisuhde kärsii. Miksi normaalissa parisuhteessa sen täytyy olla aina se haluaja, ihan kuin seksistä tehdään synti ja vääryys. Apua pitää hakea, mutta koko asia käännetään sen haluajan syyksi siltiki, koska on lapset ja sitä ja tätä. Jos aina saat pakit toiselta niin se on tosi raskasta toiselle, puhun kokemuksesta koska meidän perheessä se olen minä joka niitä joskus saa. Se on kamalaa.

Eihän sitä missään vaiheessa käännetä haluajan syyksi. Mutta sen haluajan pitäis yrittää ymmärtää, ettei haluton osapuoli ole tahallaan sellainen, vaan haluaisi haluta. Ei seksi ole synti tai vääryys, mutta se on, että mies sitä vaatii (tai edes siihen pystyy), vaikka kumppani on haluton. Jos haluton osapuoli on valmis esim. terapiaan, tai puhumaan kumppaninsa kanssa ongelmista, niin kyllä silloin miehen kuuluu joustaa. Miehellä on kaks tervettä kättä, mistäs nainen saa apua haluttomuuteensa?

Kuitenki monet nämä seksittömyys kaudet on ohimeneviä, minusta ei ole väärin että puolisi SILLOIN TÄLLÖIN suostuu seksiin ettei itsellä halut ole huipussa,, puhun siis ihan parisuhteesta missä ei varsinaisia ongelmia ole seksin suhteen, onhan lähes mahdotonta että kummallaki aina haluttaa yhtäaikaa.

Meillä ei onneks mee noin. Silloin jos toista ei haluta, niin homma ok. Ei me kummatkaan olla niin kyltymättömiä, että ois pakko saada. Seuraavana päivänä saattaa olla ihan eri tilanne päällä.

Ihmettelen edelleen, että millainen mies haluaa (tai pystyy) harrastamaan seksiä vaimonsa kanssa, vaikka tietää hänen olevan haluton.

 

tottakai miehillä on tarpeensa, ihan niinkuin naisellakin. Ja kyllä olen miehelle antanut vaikka itseään ei niin huvittaisi, samaten mies on antanut minulle.

Sitä varten ihmiset voivat masturboida jos niin sattuu ettei toista huvita. paljon mielkkäämpää minun mielestä hoidella itsensä kuin, että vastahakoinen "Emmä ny tiiä haluttaisko" mies hoitaa hommat. Mun mies on onneksi niin ihana, että sanoo suoraan, että ei tee mieli jos et säkään halua. Ei hän halua mua "panna" , on sanonut ettei saisi siitä yhtään mitään. Mieluummin hänkin menee vaikka vetämään käteen.

 

No ei aina huvita, mutta annan toiselle "mahdollisuuden", enkä heti tyrmää. Yleensä siinä syttyy ja sit onkin oikein kivaa. Mullakin on tarpeeni, ihan kuten miehelläni ja on kiva, kun puoliso huomioi ne tarpeet. Ei seksi ole mulle mikään ikävä velvollisuus, vaan osa toimivaa parisuhdetta.

 

Mä olen ollu aina meillä se kuka saa niitä pakkeja, niin että ei muuten huvita edes yrittää. Se tunne on ihan kamala. Miehistä tuntuu varmaan ihan samalta saada pakit aina. Multa ei riitä ymmärrystä puolustelemaan asennetta että ei tartte antaa ikinä jos ei tahdo.

Just näin.
On tässä elämässä tullut tuostakin kokemusta.