Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

[QUOTE="a.p";29379846]Kerkeän nyt vastata vain tähän. Harmi ettet osaa lukea kirjoittamaani tekstiä, vaan teet päätelmiä ja tulkintoja omassa päässäsi. Meillä Suomessa on erinomaisia opettajia ja hoitajia päiväkodeissa, mukaanluettuna minä itse. Teen työni täydestä sydämmestä ja olen äärimmäisen lapsirakas. Siksi mietinkin lasten parasta ja tunnen kovasti myötätuntoa pienimmille jotka joutuvat päiväkotiin liian aikaisessa vaiheessa. Ammattitaitoon kuuluu kriittinen ajattelu ja kyky ajatella/pohtia lapsen parasta.

Pk hoito ei ole Suomessa mörkö! Jos sinusta asioista KESKUSTELU tekee aiheesta tabun, olet valitettavan hakoteillä ja selvästi asenteellinen. [/QUOTE]

No juu. On erinomaista sydämellään työtä tekevää henkilökuntaa joka vihaa lasten äitejä (jostain syystä ei kuitenkaan isiä jotka todennäköisesti ovat vähemmän aikaa hoitaneet lapsia kotona kuin nämä äidit?). Päivähoito ei ole mörkö mutta silti siinä tunnetaan noin voimakkaita negatiivisia tunteita vieraita ihmisiä kohtaan, itse en tällä hetkellä koe vihaavani ketään joten pidän tuota aika rankkana tunteena.

Keskustella saa ja pitää, kunhan kaikki osapuolet muistavat olla samaa mieltä. Siis päivähoito on aina väärin alle 3v lapselle. Ok.

 

[QUOTE="Hömelö";29379830]Jos perheessä on asiat kunnossa, niin missähän tapauksessa päiväkotihoito lisää 1-vuotiaan hyvinvointia..?[/QUOTE]

Ihan missä tahansa sellaisessa tapauksessa, jossa äiti tai isä joutuisi luopumaan jostain itselleen hyvin tärkeästä. Ei varmasti ole lapselle hyväksi, että äiti/isä hoitaa häntä kotona marttyyrin asenteella ja mielestään valtavan uhrauksen tehneenä. Ja niille, jotka tulee seuraavaksi huutamaan, että miten isälle/äidille voi joku olla tärkeämpää kuin oma lapsi: ei ehkä voikaan olla, mutta ne toiseksi tai kolmanneksi tärkeimmät asiat joskus vaan vaativat enemmän aikuisten aikaa, ja lapsen on yleensä ihan hyvä kasvaa myös muiden turvallisten aikuisten seurassa.

 

[QUOTE="a.p";29379846]
Pk hoito ei ole Suomessa mörkö! Jos sinusta asioista KESKUSTELU tekee aiheesta tabun, olet valitettavan hakoteillä ja selvästi asenteellinen. [/QUOTE]

Se, että päivähoidon ammattilaiseksi itseään väittävä ihminen julistaa vihaavansa hoitamiensa lasten vanhempia, on sitten ilmeisesti sinun mielestäsi ei-asenteellista, rakentavaa keskustelua?

Voisitko vastata kysymykseen, jonka esitin aiemmin:

Valtakunnallisessa vasussa korostetaan kasvatuskumppanuutta, millä tarkoitetaan
vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämä edellyttää vasun mukaan keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tuntemus.
Henkilöstöllä on vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisesta.

Mitkä edellytykset sinulla on toimia hoitamiesi lasten vanhempien kasvatuskumppanina, jos vihaat heitä? Kuinka pystyt luomaan edellytykset tasavertaiselle yhteistyölle vanhempien kanssa? Kuinka keskinäinen luottamus, tasavertaisuus ja kunnioitus toteutuu sinun yhteistyössäsi hoitolastesi vanhempien kanssa?

 

Kuinka vaikuttaa vanhempien ja hoitajien väliseen kasvatuskumppanuuteen se, että vanhemmat joutuvat jatkuvasti epäilemään toisen osapuolen hyvää tahtoa?

Ja kuinka voit olla varma, että hoitolasten vanhempien vihaaminen ja inhoaminen ei muka vaikuttaisi työskentelyyn?

Mitä hyötyä päiväkodin työntekijöille on tästä keskinäisen epäluulon ja epäluottamuksen kylvämisestä?

"Epäilemään toisen osapuolen hyvää tahtoa?" Mitä se tarkottaa? Miksi päivähoidon henkilökunnalla pitäisi olla jotain erityistä hyvää tahtoa sen enempää kuin kokilla tai postinkantajalla? päiväkodin henkilökunta on töissä, suorittavat työtehtäviään rahallista korvausta vastaan. Ei siinä tarvita sen enempää hyvää tahtoa kuin suuria tunteitakaan. Ehkä jollain niitä on, mutta eivät ne ole edellytys työn tekemiselle - joskus voivat olla jopa haitaksi asiakassuhteelle.

 

Kahden äiti, en tajua miten omat kiinnostuksen kohteet menee lapsen tarpeiden edelle (ja edelleen puhun vapaaehtosesti valitusta täyspäiväsestä päiväkotihoidosta 0-2 -vuotiaiden kohdalla tai siitä että pieni lapsi on hoidossa kun vanhempi on kotona). En vaikka kuinka tullaan väittämään että "sitten jaksan olla parempi äiti". Ei ole kypsä vanhemmaksi jos omat tarpeet ja halut menee lapsen edun edelle.

 

"Epäilemään toisen osapuolen hyvää tahtoa?" Mitä se tarkottaa? Miksi päivähoidon henkilökunnalla pitäisi olla jotain erityistä hyvää tahtoa sen enempää kuin kokilla tai postinkantajalla? päiväkodin henkilökunta on töissä, suorittavat työtehtäviään rahallista korvausta vastaan. Ei siinä tarvita sen enempää hyvää tahtoa kuin suuria tunteitakaan. Ehkä jollain niitä on, mutta eivät ne ole edellytys työn tekemiselle - joskus voivat olla jopa haitaksi asiakassuhteelle.

Päiväkodin työntekijällä tulee olla tahtoa toimia vanhempien kanssa tasavertaisena kasvatuskumppanina. Tämä sanotaan valtakunnallisessa vasussa.

Valtakunnallisessa vasussa korostetaan kasvatuskumppanuutta, millä tarkoitetaan
vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämä edellyttää vasun mukaan keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tuntemus.
Henkilöstöllä on vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisesta.

Voisitteko arvon pk:n opet nyt vastata kysymykseen, jonka olen esittänyt jo kolme kertaa: kuinka hoitolastenne vanhempien vihaaminen vaikuttaa kykyynne toimia lasten vanhempien kasvatuskumppanina ja luoda edellytykset tasavertaiselle yhteistyölle vanhempien kanssa? Miten teiltä sujuu kasvatuskumppanien keskinäinen luottamus, tasavertaisuus ja kunnioitus?

Lastentarhan opettajan työssä olet vastuussa alaikäisistä lapsista ja heidän kasvatuksestaan yhdessä vanhempien kanssa. Tämä vastuu vaatii eettistä ajattelua. Jos todellakin vertaat omaa ammattiasi kokin tai postinkantajan ammatteihin, alan epäillä että et oikeasti ole lukenut päivääkään kasvatustieteitä. Minä nimittäin olen.

 

[QUOTE="Hömelö";29380124]Kahden äiti, en tajua miten omat kiinnostuksen kohteet menee lapsen tarpeiden edelle (ja edelleen puhun vapaaehtosesti valitusta täyspäiväsestä päiväkotihoidosta 0-2 -vuotiaiden kohdalla tai siitä että pieni lapsi on hoidossa kun vanhempi on kotona). En vaikka kuinka tullaan väittämään että "sitten jaksan olla parempi äiti". Ei ole kypsä vanhemmaksi jos omat tarpeet ja halut menee lapsen edun edelle.[/QUOTE]

Niinpä. Ja vielä kun on kyse vuodesta, max kahdesta, ei koko elämästä. Eikö äidinrakkaus saa lasta menemään omien halujen edelle edes tuoksi ajaksi?

 

Mollie, oletko vähän yksinkertainen, vai miksi toistelet tuota samaa kappaletta viestistä toiseen?

 

Mollie, oletko vähän yksinkertainen, vai miksi toistelet tuota samaa kappaletta viestistä toiseen?

No siksi, että kumpikaan tässä ketjussa lastentarhanopettajina esiintyvistä henkilöistä ei ole kyennyt vastaamaan siihen, kuinka he pystyvät toteuttamaan valtakunnallisen vasun vaatimukset kasvatuskumppanuudesta, joka on olennainen osa lastentarhanopettajan nykyistä ammattikuvaa.

Epäilen, etteivät he pysty siihen. Mielipiteitä kyllä riittää, mutta valtakunnallinen vasu ei ole mikään mielipide vaan varhaiskasvatuksen periaatteita ohjaava asiakirja. Jos nämä "pk-opet" eivät kykene tekemään työtä valtakunnallisen vasun periaatteiden mukaan, heidän kannattaa vakavasti miettiä alanvaihtoa tai ainakin työnohjaukseen hakeutumista.

 

en myöskään ymmärrä sitä itsekkyyden määrää, jota vanhemmilla on.. minä tarvitsen työtäni, harrastuksiani, muita aikuisia. Huh huh.. ei tosiaan pitäis sitte lapsia hankkia, elämä on välillä uhrauksia rakkiaimpien hyväksi. Lapsen ei niitä uhrauksia pidä tehdä. Itse olen luopunut harrastuksista.. nyt harrastetaan perheen "yhteistä aikaa" tai satunnaisia kirppiskierroksia ystävän kanssa.

 

No siksi, että kumpikaan tässä ketjussa lastentarhanopettajina esiintyvistä henkilöistä ei ole kyennyt vastaamaan siihen, kuinka he pystyvät toteuttamaan valtakunnallisen vasun vaatimukset kasvatuskumppanuudesta, joka on olennainen osa lastentarhanopettajan nykyistä ammattikuvaa.

Epäilen, etteivät he pysty siihen. Mielipiteitä kyllä riittää, mutta valtakunnallinen vasu ei ole mikään mielipide vaan varhaiskasvatuksen periaatteita ohjaava asiakirja. Jos nämä "pk-opet" eivät kykene tekemään työtä valtakunnallisen vasun periaatteiden mukaan, heidän kannattaa vakavasti miettiä alanvaihtoa tai ainakin työnohjaukseen hakeutumista.

Ehkä heitä ei vaan kiinnosta vastata siihen. Et sinä jankuttamalla saa ketään pakotettua vastaamaan yhtään mihinkään. Oletko kotonakin tuollainen nalkuttava akka?

 

Ehkä heitä ei vaan kiinnosta vastata siihen. Et sinä jankuttamalla saa ketään pakotettua vastaamaan yhtään mihinkään. Oletko kotonakin tuollainen nalkuttava akka?

No heillä on tietenkin oikeus olla vastaamatta kysymykseeni, ja minulla on oikeus vetää tästä vastaamattomuudesta oma johtopäätökseni. Ja se on, että aloittaja on trolli, joka ei ole päivääkään kasvatustiedettä yliopistossa (tai sosionomiksi amk:ssa) lukenut, ei ole koskaan valtakunnallista vasua nähnytkään tai kuullut sanaa kasvatuskumppanuus.

Viimeinen lauseesi on ad hominem, ja niihin en koskaan vastaa.

 

Nostan hattua aloittajalle - tämä aihehan on suorastaan tabu. Arvasinkin heti otsikon luettuani, että oman napansa tuijottelijat hyökkäävät aloittajan kimppuun kuin hyeenat. Onhan heillä oikeus ja velvollisus käydä töissä ja heivata lapset hoitoon heti kun vaan kehtaa. Naurettavimpia ovat ne jotka alkavat sössöttämään kuinka lapsi saa virikkeitä ja oppii asioita... Oma napa, omat tarpeet, en ole hoivaajatyyppi jne. Miksi ihmeessä olette menneet niitä lapsia tekemään kun ette voi luopua edes muutamaksi vuodeksi omista tarpeistanne? Ja sitten kun ne lapset purkavat pahaa oloaan, ovat levottomia ja hankalia niin sitten haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkityksiä lapsille. Ja halvin lääkitys olisi ollut oma aika lapselle... Niin, ja siten ne tulevat murrosikään ja te olette ihan huuli pyöreänä ihmeissänne, että miksi juuri teillä on niin kamala ja hankala teini :O

 

"Epäilemään toisen osapuolen hyvää tahtoa?" Mitä se tarkottaa? Miksi päivähoidon henkilökunnalla pitäisi olla jotain erityistä hyvää tahtoa sen enempää kuin kokilla tai postinkantajalla?

No aika kehno kokki on jos ei edes toivo että asiakas pitäisi ruuasta. Mutta on kai sellaisiakin.

Hoitoalalla asiakkaan etu on aika oleellinen osa työtä. Jos tahtoa sen tavoitteluun ei löydy, on aika vahvat perusteet kyseenalaistaa henkilön soveltuvuus alalle ylipäätään. Mutta näkeehän näitäkin, joille asiakas on vain lihakimpale joka pitää pyöritellä ympäri x kertaa vuorokaudessa. Ja sen todella näkee, vaikka kuinka yrittäisi muuta uskotella.

 

Kyllä minä annan lapsilleni paljon. Työssä käynti ei poista sitä, ettenkö anna elämästäni paljon aikaa lapsilleni. Monesta asiasta olen mielelläni luopunut siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä.

Työ on kuitenkin se asia mikä mahdollistaa nykyisen asumisemme. Työ mahdollistaa oman kehittymiseni. Työstä saatu palkka helpottaa rahallista stressiä eikä meidän tarvitse hakea ylimääräisiä tukia muualta.

Lapset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Minä itse tiedän totuuden, eikä muiden sanomiset sitä muuta miksikään.

 

Voisitteko arvon pk:n opet nyt vastata kysymykseen, jonka olen esittänyt jo kolme kertaa: kuinka hoitolastenne vanhempien vihaaminen vaikuttaa kykyynne toimia lasten vanhempien kasvatuskumppanina ja luoda edellytykset tasavertaiselle yhteistyölle vanhempien kanssa? Miten teiltä sujuu kasvatuskumppanien keskinäinen luottamus, tasavertaisuus ja kunnioitus?

Voin vastata kysymykseesi omasta puolestani (en siis ole tämän ketjun ap). Itse en koe suorastaan vihan tunteita osaa vanhempia kohtaan, kylläkin ajoittain suuttumusta, kiukkua ja kyvyttömyyttä ymmärtää heidän valintojaan, jotka selkeästi sotivat lapsen hyvinvointia vastaan. Nämä tunteeni eivät vaikuta kykyyni työskennellä lasten hyväksi tai toimia kasvatuskumppanina - sikäli kun vanhemmat sitä itse haluavat. On suuri joukko vanhempia, jotka eivät todellakaan halua mitään kasvatuskumppanuutta, ainoastaan säilytyspaikan lapselleen päiviksi. Meidän velvollisuutemme on sitä kumppanuutta yrittää ylläpitää, mutta emme pysty ihmisiä siihen pakottamaan. Kunnioitan vanhempia, kuten lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä. Pyrin keskinäiseen luottamukseen ja tasavertaisuuteen, mutta aina se ei toteudu - henkilökunnasta riippumattomista syistä.

Ja kaikesta tästä huolimatta olen välillä töistä tullessani niin pirun kiukkuinen ja pahalla mielellä joidenkin vanhempien vastuuttomuudesta, piittamattomuudesta ja kyvyttömyydestä nähdä omien lastensa paras. Mutta ulospäin vanhemmille (tai edes toisille työntekijöille) se ei näy. Ei edes siinä tilanteessa kun istutaan samassa pöydässä lastensuojelun kanssa ja keskustellaan vanhempien kyvystä vastata lastensa henkisiin ja fyysisiin tarpeisiin.

 

No heillä on tietenkin oikeus olla vastaamatta kysymykseeni, ja minulla on oikeus vetää tästä vastaamattomuudesta oma johtopäätökseni. Ja se on, että aloittaja on trolli, joka ei ole päivääkään kasvatustiedettä yliopistossa (tai sosionomiksi amk:ssa) lukenut, ei ole koskaan valtakunnallista vasua nähnytkään tai kuullut sanaa kasvatuskumppanuus.

Viimeinen lauseesi on ad hominem, ja niihin en koskaan vastaa.

Minä erehdyin eilen tyhmyyttäni ihan yleisestä mielenkiinnosta pyytämään luettavakseni niitä suosituksia, joihin mielipiteiden tukena viitattiin, mutta sain varsin jäätävän ja vittuilevan vastaanoton. No, en erehdy toista kertaa. Positiivista että täällä näyttää olevan varsin järkeviäkin, punnittuja argumentteja ja vastauksia eikä pelkästään affektiraivoa. Kiitos niistä.

Keskustelun helmi on ehdottomasti nimimerkki 'vihaonsuuritunne'. Respect! Minä lähden barrikadeille kanssasi milloin tahansa jos listaan saa vielä lisätä seuraavan: vihaan päiväkodissa töissä olevia vanhempia ja työtään vihaavia vihaajia jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan käsitteestä kasvatuskumppanuus.

 

[QUOTE="Kirurgi";29380304]Minä erehdyin eilen tyhmyyttäni ihan yleisestä mielenkiinnosta pyytämään luettavakseni niitä suosituksia, joihin mielipiteiden tukena viitattiin, mutta sain varsin jäätävän ja vittuilevan vastaanoton. No, en erehdy toista kertaa. Positiivista että täällä näyttää olevan varsin järkeviäkin, punnittuja argumentteja ja vastauksia eikä pelkästään affektiraivoa. Kiitos niistä.

Keskustelun helmi on ehdottomasti nimimerkki 'vihaonsuuritunne'. Respect! Minä lähden barrikadeille kanssasi milloin tahansa jos listaan saa vielä lisätä seuraavan: vihaan päiväkodissa töissä olevia vanhempia ja työtään vihaavia vihaajia jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan käsitteestä kasvatuskumppanuus.[/QUOTE]

Voiha lapsellinen ja oma napa... Kasvatuskumppanuus, mä kuolen nauruun Jopa on hieno sana

 

Voin vastata kysymykseesi omasta puolestani (en siis ole tämän ketjun ap). Itse en koe suorastaan vihan tunteita osaa vanhempia kohtaan, kylläkin ajoittain suuttumusta, kiukkua ja kyvyttömyyttä ymmärtää heidän valintojaan, jotka selkeästi sotivat lapsen hyvinvointia vastaan. Nämä tunteeni eivät vaikuta kykyyni työskennellä lasten hyväksi tai toimia kasvatuskumppanina - sikäli kun vanhemmat sitä itse haluavat. On suuri joukko vanhempia, jotka eivät todellakaan halua mitään kasvatuskumppanuutta, ainoastaan säilytyspaikan lapselleen päiviksi. Meidän velvollisuutemme on sitä kumppanuutta yrittää ylläpitää, mutta emme pysty ihmisiä siihen pakottamaan. Kunnioitan vanhempia, kuten lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä. Pyrin keskinäiseen luottamukseen ja tasavertaisuuteen, mutta aina se ei toteudu - henkilökunnasta riippumattomista syistä.

Ja kaikesta tästä huolimatta olen välillä töistä tullessani niin pirun kiukkuinen ja pahalla mielellä joidenkin vanhempien vastuuttomuudesta, piittamattomuudesta ja kyvyttömyydestä nähdä omien lastensa paras. Mutta ulospäin vanhemmille (tai edes toisille työntekijöille) se ei näy. Ei edes siinä tilanteessa kun istutaan samassa pöydässä lastensuojelun kanssa ja keskustellaan vanhempien kyvystä vastata lastensa henkisiin ja fyysisiin tarpeisiin.

Ok, kiitos vastauksesta. Toivottavasti olet oikeassa siinä, etteivät tuntemuksesi vaikuta työskentelyysi. Suhtaudun kyllä hieman varauksella siihen, etteivät tunteesi näkyisi vanhemmille tai toisille työntekijöille. Negatiivisia tunteita on vaikea peittää, ja todennäköisesti nämä vastuuttomat ja piittaamattomat vanhemmat kyllä tietävät, mitä heistä ajattelet.

Oman poikani päiväkodissa oli työntekijä, joka ei pitänyt pojastani. Mitään hän ei koskaan sanonut, mutta kyllä minä tajusin sen - ja poikanikin tajusi. Onneksi hän ei ollut kasvatuskumppanimme.

Ketjun ap taisi häipyä. Olen edelleen sitä mieltä, että hän oli trolli.

 

Entäs jos koko perheen tulot ovat opintotuki ja kotihoidon tuki. Raha ei riitä edes vuokran maksuun.

:attn:

 

Voiha lapsellinen ja oma napa... Kasvatuskumppanuus, mä kuolen nauruun Jopa on hieno sana

Kasvatuskumppanuus on käsite, jolla on nykyisin hyvin tärkeä sija valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Se että sinä kuolet nauruun kuullessasi sen, ei poista sitä tosiseikkaa että nykyisin varhaiskasvatusajattelussa korostetaan voimakkaasti vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välistä yhteistyötä. Lähtökohtana on perheiden valintojen kunnioittaminen ja se, että vanhemmilla on paras tuntemus omasta lapsestaan.

 

:attn:

On olemassa sellainen kuin toimeentuloturva. Voi googlettaa. Suomessa pärjää kyllä, lapsiperheet ei nälkään kuole.

 

On olemassa sellainen kuin toimeentuloturva. Voi googlettaa. Suomessa pärjää kyllä, lapsiperheet ei nälkään kuole.

Entä kun sossu ei maksa jos puolisolla ei ole opintolainaa?

 

Ei varmaan kukaan arvostele sellaista vanhempaa jolla kyse on taloudellisesta, ehdottomasta pakosta. Valitettavasti suurin osa näistä keitä nyt arvostellaan ovat hyvintienaavia, itsekkäitä paskiaisia. Sorry kielenkäyttö, mutta tunnen muutaman sellaisen ja mua säälittää ne pienet lapset : ( Pisteenä iin päälle, lapsi haetaan tarhasta vasta kun on käyty itse rauhassa kaupassa. Kuulemma on niin raskasta ja hankalaa ottaa se lapsi sinne kauppaan mukaan - kun ei se edes tottele mitään. Haloo - katsokaa peiliin

 

On olemassa sellainen kuin toimeentuloturva. Voi googlettaa. Suomessa pärjää kyllä, lapsiperheet ei nälkään kuole.

Joo, sossun eläteiksi vaan lapsiperheet! Sillä me vastuullusia veronmaksajia kasvatetaan, kun opetetaan loisimisen malli pienestä pitäen. Ai mutta, yksi ongelma on vielä. Kyllä ne siellä sossussakin edellyttää pyrkimystä elättää itse itsensä eivätkä kustanna vuosikausien kotihoitoa ihan vaan siksi, että jonkun mielestä juuri se on ainut ja oikea tapa lapset hoitaa, muiden kustannuksella.