viimeinen

eli joo, olen siis 33v neljän lapsen äiti..lapset on tehty kahdessa "erässä". Tää pikkuisin on nyt sitten mun viimeinen...kaksi vuotta aattelin pysytellä kotona eli oon sitten 35v kun keskityn taas jonkun verran omiin juttuihini enemmän....tuntuu jotenkin ihmeellisen vapaalta tää olo nyt, ei siis enää raskauksia eikä yöheräilyä yms....onko muilla ollut jotain ahaa-elämyksiä siitä kun on tajunnut että tässä se nyt sitten oli tää puoli mun elämässä on nyt ohi....

 

minulla pikkukakkonen tuhisee tuossa sitterissä..olo haikea jo synnäriltä lähtiessä kun tajusin,että tässä oli sitten minun raskaudet ja synnytykset..ja nyt kun katson vauvan kasvamista niin olo tosi haikea, mutta sitten taas toisaalta...kun tämä on imetetty ja yövalvomiset valvottu niin sitten alkaa "vapaus"...
eli toisaalta ihanaa, mutta toisaalta niin surullista...koska kun yksi vaihe on takana olen taas vuoden vanhempi..

 

niin, mietin sitä itse kun on vähän sellainen ihmeellinen olotila tällä hetkellä...eli että tosiaan joku elämänvaihe on eletty....tosin en kyllä kaipaa sitä raskaana oloa...mutta nyt voi jotenkin alkaa suunnittelemaan muita juttuja kun tää yksi asia on saatu päätökseen...jotenkin asmallainen olotila kuin silloin kun tajus ekan kerran raskaana ollessa että nyt on yks elämänvaihe siinä vaiheessa eletty että nyt ei enää haahuilla päämäärättömästi...

 

Miten te ootte "lopullisesti"pystyny päättämään, et nää oli nyt tässä? Mä olen pidemmän aikaa pohtinu ja kuumeillu sitä kolmatta. Sitä jota ei pitäny enää koskaan. Kaksi piti olla mulle hyvä luku, mutta nyt kuume nostaa kiivaana päätään ja mä en oikein tiedä mitä pitäs tehdä. 2 lasta on, lyhyellä ikäerolla ja mietinkin että pitäisikö mennä nyt hetkeksi töihin vai antaa mahdollisuus sille kolmannelle. Tai jos sen antaa tulla (jos edes tulee) myöhemmin niin mitä ikäero sitten vaikuttaa lasten suhteisiin..

 

hei, mulla on jo haikea olo, vaikka neljäs ja vimppa on vielä mahassa! viimeisillään tässä ollaan ja mammalomalle jäänti antoi tilaa ajatuksille. mutta haikeuden rinnalla on ihana tieto siitä, ettei ikinä enää tartte olla raskaana! synnyttäminen, valvomiset yms ei oo mitään tämän kauhean pitkän paskan olon rinnalla. raskaanaolo on perseestä. meillä onki kaikkea kivaa suunnitelmaa tulevaisuudelle, joten 4 lasta riittää. mahtuvat hyvin autoon ja on varaa elättää heidät. ikääkin jo 36vee.

 

No, tuossahan nuo ovat. Neljä lasta, joista aina olin unelmoinut ja mies ne minulle "antoi". Välillä vähän haikea olo. Mutta aikansa kutakin, nyt keskitytään muihin asioihin: lapsiin ja kasvamiseen. =)

 

niin, mietin sitä itse kun on vähän sellainen ihmeellinen olotila tällä hetkellä...eli että tosiaan joku elämänvaihe on eletty....tosin en kyllä kaipaa sitä raskaana oloa...mutta nyt voi jotenkin alkaa suunnittelemaan muita juttuja kun tää yksi asia on saatu päätökseen...jotenkin asmallainen olotila kuin silloin kun tajus ekan kerran raskaana ollessa että nyt on yks elämänvaihe siinä vaiheessa eletty että nyt ei enää haahuilla päämäärättömästi...

tämä on kuin mun suustani, varsinkin tuo vahvistettu kohta. ja mulla on ikää vasta 22, joten saattaapa olla että mieli joskus muuttuu, itse en tosin jaksa uskoa. kaksi on niin täydellinen luku juuri meidän perheeseen. on sellainen "valmis" olo sillä saralla. :xmas: