Viimeisistä lapsista

Esikoinen on kohta 9 vuotta, keskimmäinen on 2 vuotias ja kuopus kohta 7 kk. Hankimme kolmannen heti keskimmäisen perään ettei tartte sitten enää miettiä. Kaikki meidän kaverit ja sukulaiset vaan eivät usko meitä että nyt on lapset hankittu. Niin onhan se totta että jos mies haluaisi neljännen niin ei kai minua tarvitsisi kauaa houkutella. Esikoinen oli koliikki vauva keskimmäinen rauhallinen ja kuopus nukkunut heti kaikki yöt ja ollut tosi ihana ja kiltti.

 

mulkin esikoinen 15 ja kuopus 1v5kk. NO kolmatta ajatellen mul ei ole miestä täl hetkel kenen kans ees tehä mutta en jaksaisi 3 odotusta ei selkä kestä kun olin tästä 2 sairaslomalla jo 4kk ennen ku äippäloma alkoi ja muutenki oli raskasta. No en voi sanoa ei koskaan kun ikää on vielä sen verran jäljellä et josko löytyts kunnon ´mies mikä haluis mun kanssani lasta ni sit voisin harkita. Tosin tää toinen raskauskin oli yllätys kun 10v en oo ehkäsyy käyttäny pitemmäs suhtees joka silloin oli ja v1995 oli kesken meno sen jälkeen en sit raskaaks tullu ennen tätä kuopusta ja sillonki aluks luulin et se oli siinä kun veristä vuotoa tuli. kuten sillon aikasemmas keskenmenossa. uskoin vasta sit oottavani kun eka ultra oli Ja onhan ne vauvat ihania mut eivät kuitenkaan pitkään ja sen takia ei kannata tehdä lisää jos haluaa vain sen vauvan.

hitsi kun on varmaan vaikea selosteista

 

Meillä on lapsilla ikä-eroa melko tarkalleen 11 vuotta. Päivääkään en ole katunut, että vielä yritimme ja saimme tämän pienen poikasemme..

Onhan toki totta, että ikää on jo sen verran enempi, että esim. yöllä heräämiset ottavat kovemmille, mutta jokainen hymy, jokainen taaperon askel (oppi juuri kävelemään muutama viikko sitten) ja sana saavat hymyn huulilleni, kerta toisensa jälkeen..

Meillä on kyllä nyt lapsiluku täynnä.. kolmatta ei näillä näkymin meille tule. Mutta koskaan en sano, ei koskaan..

Lapset ovat vain kertakaikkiaan niin ihania! :heart:

 

Meillä 9v, 7v ja 1v lapset.....
Aina ollaan ajateltu että olis kolme tai neljä lasta jos onnistaa,
kolmannen kohdalla kuitenkin kaikesta huolimatta mietiskeltiin sitä että koska ois jne....vähän liiaksikin....

Nyt olen monesti miettinyt kun kommenttia tuli kaikenlaista, että miksi te "aloitatte alusta" ton homman jne..... että en voisi enää onnellisempi olla.
Meillä on ainakin aivan täydellinen ajankohta ja ihana ikäero, nyt on aikaa isommille lapsille ja pikkasellekin kaikille kivasti ja isommasta ihan pienen hetken jo apuakin jos on tarvetta.....

Mutta nää on niin henkilökohtasia asioita ettei sitä kenenkään kohdalla voi varmasti sanoa miltä tuntuu....
Jos todella lasta haluaa niin en usko että ikäeroilla tms. on niinkään merkitystä.
Kannattaa nauttia kaikesta ihanasta mitä elämä tuo tullessaan, lapsista ennenkaikkea.... =)

 

Mä oon päättäny että tän kolmosen jälkeen viel teen nelosen jos suinki onnistun ja sit piuhat kiinni.

 

Meillä kaksi tyttöä -03 ja -06. :heart: Esikoinen on ollut muuten rauhallinen mutta unien kanssa on ollut vähän niin ja näin. Pelotti lähteä yrittämään toista. Oltiin kuitenkin onnesta sekaisin kun huomasin olevani raskaana. Mutta eipä sitä autuutta kestänyt kauaa, kun mulla alkoi sairasteluputki, joka sitten kesti raskauden loppuun saakka. Kyllä siinä melkein katui koko raskaaksi tuloa! :ashamed: Vielä kun esikoisella oli samaan aikaan levottomat yöt, itki ja valvoi ja nukkui max 8-9h yössä. \|O Kyllä olin tosi poikki ja mietin miten osaan rakastaa tätä tulevaa vauvaa olenkaan.... :ashamed:

Mutta ans olla kun kuopus syntyi oli kuin nax ja olin aivan rakastunut tähän pieneen kääröön. :heart: :heart: :heart: Olen osannut nauttia tästä toisesta vauvasta paljon enemmän kuin ekasta, onhan kaikki jo tuttua. Eikä ekat 6kk olleet läheskään samanlaisia kuin esikoisen kanssa, paljon helpompaa kun ei ollut itkua. Allergioilta ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa olla vältytty. :/

Tammikuusta asti olen sitten ollut enemmän ja vähemmän vauvakuumeessa ja aatellut jospa vielä 3. lapsi...Mutta tuskin sitä mahdollisuutta meillä on, en jaksa selitellä enempää. Harmittaa hieman itseäkin. Väsymys on yksi tekijä, en tiedä jaksaisinko minä saati sitten mieheni (jolla todettu hiljan rytmihäiriöitä) enää 3. kertaa vauva-aikaa, saati sitten jos kuopuskin on yhtä huono nukkuja kuin isosiskonsa... :/ Olemme kyllä superonnellisia näistä kahdesta suloisesta tytöstä, kunhan saamme pitää heidät! :heart: :heart: