vinkkejä 4 v uhmaajan kanssa!!

Meillä siis tällainen ongelma. Joudun monta kertaa päivässä taistelemaan tyttäreni kanssa milloin ulkovaatteiden pukemisesta, lelujen keräämisestä, ruokapöydässä istumisesta jne.. Lapsi vänkää aina niin kauan vastaan kunnes saa lopulta minut todella vihaiseksi ja alan huutaa hänelle. Vaikka olisimme esimekiksi lelujen keräämisestä yhteisymäärryksessä sopineet valmiiksi ennen leikin aloittamista (esim. että kun leikki loppuu, lelut siivotaan ennen iltapalaa..). Silti kun siivouksen aika koittaa tyttö vain kieltäytyy siivoamasta ja makaa lattialle tai yrittää lähteä tilanteesta. Tai ulosmennessä joka ikinen kerta käymme kädenvääntöä pukemisesta. hän ei ikinä jaksaisi pukea vaikka osaa kyllä. Sama toistuu kylässäkin. On noloa joutua pukemaan isoa tyttöä joka joko rimpuilee tai makaa lötkönä maassa..
Kertokaa jotain hyviä neuvoja miten toimia näissä tilanteissa. en haluaisi huutaa koska siitäkään ei pitkällä tähteimellä tunnu olevan hyötyä.
 
Meillä ainakin väsytystaistelu hyvä keino, mutta vaatii aikaa ja kiireettömyyttä. Vaadit niin kauan, että tapahtuu ja sillä välin ei tapahdu mitään muuta. Myös hyvien suoriutumisten kehuminen ja niiden muisteleminen huonossa paikassa (esim. oi muistampa kuinka hienosti lelut siivottiin eilen illalla. Mihinkähän se äidin reipas tyttö on oikein kadonnut...) Meillä ainakin näyttäis siltä, että lapsi hakee huomiota ja jos saa sitä enemmän kilteillä teoilla kuin olemalla tuhma, niin pyrkii olemaan mieliksi. Kuitenkin edelleen liian usein sitä huomiota (huutamista, moittimista, uhkailua, kiristystä, turhaa keskustelua) tulee annettua huonosta käytöksestä. :ashamed:
 
Nelivuotias ei vielä kovin hyvin ymmärrä sopimuksen merkitystä. Senikäiseltä ei myöskään vielä voi odottaa, että hän esim. siivoaisi lelut yksin; sen sijaan auttamaan hän hyvinkin pystyy, ja yleensä lapset siivoavat mielellään yhdessä aikuisen kanssa, kun komentamisen ja huutamisen sijaan kehottaa, että "kerätäänpä nyt sitten nämä lelut" ja rupeaa jo itse hommiin. Kaikkein parhaiten pukemiset, lelujen keräämiset ja muut onnistuvat, jos jaksat tehdä niistä leikin: lelut voivat olla aarteita, joita kerätään aarrearkkuun, tai lelut pannaan yöksi "nukkumaan"; vaatteet "puhuvat" pyytäen päästä lapsen päälle jne. Jos pidät laulamisesta, tehkää kaikki vaikka laulun tahtiin!

Tärkeintä on, että estät tilanteen kehittymisen valtataisteluksi, jossa on "voittaja" ja "häviäjä"! Jos lapsi ei kykene antamaan periksi, sinä aikuisena voit näyttää hyvää esimerkkiä ja olla joustava. Mielikuvitusta käyttäen voit päästä win-win-tilanteeseen, jossa kumpikin on tyytyväinen: sinä siihen, että homma tulee tehtyä, lapsi esim. uuteen kivaan leikkiin. Usko pois, lapsi haluaa edelleen olla sinun oma, pieni, kiltti tyttösi - kunhan jaksat tehdä aloitteen (ja yhä uusia aloitteita, vaikka heti ensimmäinen idea ei tärppäisikään), hänestä löytyy yhteistyöhaluinen lapsi!

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona
 
kiitos neuvoista. ruokalusikalliset meillä jo ovatkin välillä "puhuvia eläimiä", täytyypä kokeilla samaa vaatteiden kanssa. meillä on myös pikkuveli pian 3 v ja hän on se reippaampi. siivoaa ja pukee eikä tarvi kymmeniä kertoja yleensä käskeä tai taistella. sitä ehkä sitten itse kuvittelee että kyllä nyt isomman pitäisi olla sitten vielä reippaampi ja omatoimisempi.
Tiedänkin että pitäisi muistaa kehua kovasti kun asiat sujuvat, sitä vain helposti menee siihen että huomioi sitten ne hetket kun taas ei mikään suju...
 
Nelivuotias ei vielä kovin hyvin ymmärrä sopimuksen merkitystä. Senikäiseltä ei myöskään vielä voi odottaa, että hän esim. siivoaisi lelut yksin; sen sijaan auttamaan hän hyvinkin pystyy, ja yleensä lapset siivoavat mielellään yhdessä aikuisen kanssa, kun komentamisen ja huutamisen sijaan kehottaa, että "kerätäänpä nyt sitten nämä lelut" ja rupeaa jo itse hommiin. Kaikkein parhaiten pukemiset, lelujen keräämiset ja muut onnistuvat, jos jaksat tehdä niistä leikin: lelut voivat olla aarteita, joita kerätään aarrearkkuun, tai lelut pannaan yöksi "nukkumaan"; vaatteet "puhuvat" pyytäen päästä lapsen päälle jne. Jos pidät laulamisesta, tehkää kaikki vaikka laulun tahtiin!

Tärkeintä on, että estät tilanteen kehittymisen valtataisteluksi, jossa on "voittaja" ja "häviäjä"! Jos lapsi ei kykene antamaan periksi, sinä aikuisena voit näyttää hyvää esimerkkiä ja olla joustava. Mielikuvitusta käyttäen voit päästä win-win-tilanteeseen, jossa kumpikin on tyytyväinen: sinä siihen, että homma tulee tehtyä, lapsi esim. uuteen kivaan leikkiin. Usko pois, lapsi haluaa edelleen olla sinun oma, pieni, kiltti tyttösi - kunhan jaksat tehdä aloitteen (ja yhä uusia aloitteita, vaikka heti ensimmäinen idea ei tärppäisikään), hänestä löytyy yhteistyöhaluinen lapsi!

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona

Juu, hyvä näin mutta väsyneenä univelkaisena allergialasten äitinä ei aina jaksa...
Olen taistellut oman 4v kanssa ihan liikaa ja hiljattain teimme sopimuksen jonka noudattamisesta hän saa liimata tarroja vihkoonsa. Ei toimi vielä kovin hyvin mutta muutakaan en keksinyt. Sopimukseen kuuluu mm. että pukeudutaan reippaasti kun on aika mennä ulos/lähteä johonkin. Lapsi osaa pukeutua mutta useimmiten ei tehnyt sitä millään ilveellä ja äiti menetti hermonsa kun vauvakin puettavana. Itse lapsi ehdotti sopimukseen ettei saa pomppia sohvalla, eipä hän sitäkään ole muistanut :LOL:

Mutta osaa 4v olla nii ihanakin, tänään kun lähdettiin viemään häntä kerhoon, hän sanoi minulle; saatte sitten levätä kun olen poissa enkä voi kiusata teitä. Tiedän että olet väsynyt. Tuli äidillä tippa silmään... ja huono omatunto kun olen puhunut siskon kiusaamisesta...
 
Kuulostaa niin tutulta, ja voipa melkein veikata että reipas pikkusisarus lyö vaan vettä myllyyn! Meillä kerätään lelut huonoina iltoina niin, että minä otan lelun lattialta ja ojennan lapselle "minnekäs tämä kuuluu", ja se on ihan riittänyt. Pukemisessa voisi kokeilla sitä, että äiti pukee tietyt vaatekappaleet ja lapsi itse tietyt, tai sitten puet viikon verran lapsen itse ennen kuin riitaa ehtii edes syntyä, ja jätät hänet sitten täysissä pukeissa odottamaan kun puet kuopuksen, tai päinvastoin. Kun lapsi huomaa ettei tällä enää saa huomiota, asia menee ohi - ainakin joksikin aikaa.
 
Täälläkin on yksi 4-vuotias uhmapoika. Ihan samat hommat kuin edellisillä: välillä ei suostu pukemaan itse vaikka osaa (välillä taas oikein reippaasti pukee itse). Ei suostu lepäämään sängyssä, jos pidetään päiväuniaikaan lepohetki. Lähtee hihittäen ja kikattaen pois sängystä ja alkaa salaa leikkimään lattialla leluilla. Ei suostu siivoamaan tavaroita takaisin paikalleen jne... Aina jos joku ei kiinnosta tai jos joku menee ei-halutulla tavalla, herra alkaa kitisemään ja piehtaroimaan lattialla. Hyviä vinkkejä tässä tullut esille, kun sitä tosiaan välillä unohtuu positiivinen ja rauhallinen ote, kun on pikkuveli joka vie huomiota ja kun äidillä on koko ajan mukamas tärkeitä puuhia meneillään.

Meillä on lisänä vielä eräänlainen itseilmaisu-ongelma. Jos poika esim herää yöllä itkemään ja vaikertamaan, hän ei suostu sanomaan, mikä harmittaa tai mikä painaa mieltä. Tähän mennessä ollaan kyselty ja arvuuteltu tyyliin "onko jano?, onko pissahätä?, näitkö pahaa unta?" jne... Sitten kun satutaan arvailuilla osumaan oikeaan, niin poika saattaa avata sana-arkkunsa ja ilmoittaa, mikä harmitti. Jos arvaus on väärä, poika itkee ja huutaa entistä kovemmin. Viime yönä tuli tällainen itkusessio pojalle. Päätin, että en ala arvuuttelemaan ongelmaa, vaan pojan on se osattava kertoa itse, kun kerran osaa puhua oikein hyvin. Sai vaan sanotuksi että "en kerro". Aika kauan meni, että saatiin poika rauhoitettua, ja kertoi sitten lopulta, mikä vaivasi. Huoneessa oli kuulemma liian valoisaa, olisi halunnut nukkua pimeämmässä huoneessa.

Kaipailisin kovasti vinkkejä, miten saisi puhumaan haluamattoman lapsen kertomaan tunteistaan ja harmituksistaan avoimemmin.
 
Ihan samanlaista on meilläkin, poika täyttää pian viisi vuotta. Aamulla ei tule sängystä eikä ala pukemaan vaan minun on kannettava se sieltä pois ja kiskottava yöpuku pois ja vaatteet päälle jotta ehdittäisiin ajoissa hoitoon ja töihin, ja meillä on kaksivuotiaskin joka oikeasti tarvitsee apua!
Ja illalla on ongelma päinvastainen eli ei pysy sängyssä kun pitäisi alkaa nukkumaan.

Ja ei tottele yhtään, jatkaa vain vaikka on käsketty monta kertaa lopettamaan. Riehuu ( tää on aika energinen ja impulsiivinen tapaus), juoksee, pomppii sohvilla ja sängyillä (kielletty!), ja yllyttää pikkusiskoa jne jne. :headwall:

Olen käynyt pojan haasteellisuuden takia perheneuvolassa. Olen saanut vain pelottavia uhkakuvia: jos ette nyt saa lastanne kuriin, teillä on isoja vaikeuksia kun se on kouluikäinen! :'(

Olisi kiva kuulla joltakin jolla on kouluikäisiä lapsia, toteutuuko tällaiset uhkakuvat!!!???
 
Meillä 3,5v poika joka myös välillä kieltäytyy milloin mistäkin. Tähän mennessä parhaiten toimivaksi olen huomannut yksinkertaisesti itseni rauhoittamisen. Vaikeaa, varsinkin jos on ajatellut oikeasti saavansa jotain tehtyä, mutta kun vaan vetelee pitkään henkeä ja jankkaa sitten vaikka miljoona kertaa että:" Pueppa vaatteet päälle" monotonisella äänellä, niin pukeminen on alkanut onnistua.

Isänsä ei yhtä kärsivällinen ja muutenkin äänensävystä huomaa ärsyyntymisen nopeammin, ja on nyt pojan kanssa helisemässä, pukeminen jatkuvaa temppuilua, poika läpsii (vaikka nollatoleranssi tässä käytössä, AINA arestiin lyömisestä) joten olen tullut siihen tulokseen että se oma rauhallinen käytös on nopein tie helpompaan arkeen.

Jaksamista, sitä todella tarvitaan!
 

Yhteistyössä