Vittu kun sitä voi inhota itseänsä, miten ihminen voi olla tälläinen...

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Niih, mistä?

 

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin

mahtavaa! :flower:

 

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

Tota - köysien ja kelmujen kanssa pettäminen on siis sitä kivaa? Ihan riittävän ekstremee vakarisuhteessakin. Oiskohan sulla jotenkin ongelma tavan arjen kanssa (terapiantarpeesta tossa jo puhuttiinki). Ei millään pahalla, mutta tulikohan perustettua perhe hiukan liian nuorena?

Niiden kanssa pettäminen on mieletöntä ja koukuttavaa.
Ja kyllä, perhe tuli perustettua liian nuorena, mutta turha sitä on alkaa katumaan. Pitäisi vaan yrittää pärjätä.

 

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

Se lähtee siitä että tutkiskelet itseäsi ja mietit mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat.Se on itsestä kiinni millaiseksi elämäsi rakennat.Kukaan muu ei voi sun oloasi parantaa kuin sinä itse.
Mielenrauha,se on löydettävä itse.MUlla sen löytäminen vei tuhottoman kauan.

 

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin

Miullaki on tommone, tosin se ei oo vanha (paitsi omasta mielestään ) ja tää löyty tiskin takaa. Nappas tän pois sit kuleksimasta...

 

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

Se lähtee siitä että tutkiskelet itseäsi ja mietit mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat.Se on itsestä kiinni millaiseksi elämäsi rakennat.Kukaan muu ei voi sun oloasi parantaa kuin sinä itse.
Mielenrauha,se on löydettävä itse.MUlla sen löytäminen vei tuhottoman kauan.

Se paranee hetkeksi kun mä olen tuon toisen kainalossa. Se on niin mieletön mies. Mutta aina kun lähden pois on olo vaan pahempi.

Mä haluisin löytää mielenrauhan. En vaan osaa.

 

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin

Miullaki on tommone, tosin se ei oo vanha (paitsi omasta mielestään ) ja tää löyty tiskin takaa. Nappas tän pois sit kuleksimasta...

No tuo on viis vuotta mua nuorempi mut mun mittapuun mukaan vanha,verrattuna siihen minkäikäiset miehet mua yleensä viehättää.
Mut en vaihda tuota ikinä mihinkään ellei se itse sitä halua.Siin on yhdessä miehessä kaikki mitä ikinä olen voinu unelmoida.Myös niitä huonoja puoliakin. =)

 

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

Se lähtee siitä että tutkiskelet itseäsi ja mietit mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat.Se on itsestä kiinni millaiseksi elämäsi rakennat.Kukaan muu ei voi sun oloasi parantaa kuin sinä itse.
Mielenrauha,se on löydettävä itse.MUlla sen löytäminen vei tuhottoman kauan.

Se paranee hetkeksi kun mä olen tuon toisen kainalossa. Se on niin mieletön mies. Mutta aina kun lähden pois on olo vaan pahempi.

Mä haluisin löytää mielenrauhan. En vaan osaa.

Mä tiedän ton tunteen niin kovin hyvin,kai se mielenrauha tulee sit ajallaan.Mulle se tuli sen itseni tutkiskelun kautta.

 

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

Tota - köysien ja kelmujen kanssa pettäminen on siis sitä kivaa? Ihan riittävän ekstremee vakarisuhteessakin. Oiskohan sulla jotenkin ongelma tavan arjen kanssa (terapiantarpeesta tossa jo puhuttiinki). Ei millään pahalla, mutta tulikohan perustettua perhe hiukan liian nuorena?

Aika klishee tuo. Toki voihan olla että nuorempana kynnys tuollaiseen on pienempi, tiedä häntä, mutta kyllähän noita tapauksia näkee ihan jokaisessa ikäluokassa, valitettavasti..

Muoks: Tuossa nyt tarkoitin siis että näitä pettämisiä/eroja näkee jokaisessa ikäluokassa, en siis meinannut että ap olisi kelvoton yksilö, kuten tuosta voisi päätellä.
Jokuhan on pielessä kun olet tuossa tilanteessa :hug:

 

tunnetko sitä toista miestä niin hyvin että voisit sanoa elämän olevan parempaa hänen kanssaan? mullakin oli toinen mies ja jotenkin osasin tutustua paremmin niin hyvin että älysin ettei meistä tulisi koskaan mitään. jäi onneksi pelkäksi seksisuhteeksi ja on sitä vieläkin kolmen vuoden jälkeen =) hän on mun sielunkumppani mutta elämänarvot ovat kuitenkin niin erilaiset etten koskaan voisi olla hänen nainen.
jotenkin vain tuntuu että sun tilanteessa olisi parempi olla yksin vähän aikaa (tai sen kaks vuotta kuten minä jo ) ja etsiä oikeesti sellainen mies joka on täydellinen. välillä on mullakin ollut turhauttavaa tämä sinkkuna olo mutta uskon sen täydellisen miehen mullekkin löytyvän. missään tapauksessa en suostu kriteereitäni laskemaan

Enhän mä tunne tota toista miestä pahemmin... Mulla on vaan tapana sairaasti kiintyä ihmisiin hyvin helposti...
Meidän yhteiselosta ei ikinä voisi tulla mitään! Ajatus että toisin mun lapsen mukaan tähän juttuun...Ei ikinä! Ja muutenkin, ei tämä toimisi.
Olen vaan muodostanut tän älyttömän pakkomielteen. Tää mies on niin mieltön... Ja meidän seksi on..wau. Se laittaa mut köysiin tai kelmuihin, mitä ikinä keksikään ja... Vittu kun mietin totakin vaan koko ajan!

Tuntuu niin mahdottomalta kuitenkin lopettaa suhde ton nykyisen kanssa, vaikka ei sen kanssa kivaa enää olekkaan..

Tota - köysien ja kelmujen kanssa pettäminen on siis sitä kivaa? Ihan riittävän ekstremee vakarisuhteessakin. Oiskohan sulla jotenkin ongelma tavan arjen kanssa (terapiantarpeesta tossa jo puhuttiinki). Ei millään pahalla, mutta tulikohan perustettua perhe hiukan liian nuorena?

Aika klishee tuo. Toki voihan olla että nuorempana kynnys tuollaiseen on pienempi, tiedä häntä, mutta kyllähän noita tapauksia näkee ihan jokaisessa ikäluokassa, valitettavasti..

Mulle tuo oli aika osuva klishee:/
Mutta kun miettii jotain käsittelemättömiä asiota mitkä mun mieltä vaivaa, niin uskon että tälläinen..ööh..murtuminen olisi ollut edessä jossain vaiheessa kuitenkin.

 

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

Se lähtee siitä että tutkiskelet itseäsi ja mietit mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat.Se on itsestä kiinni millaiseksi elämäsi rakennat.Kukaan muu ei voi sun oloasi parantaa kuin sinä itse.
Mielenrauha,se on löydettävä itse.MUlla sen löytäminen vei tuhottoman kauan.

Se paranee hetkeksi kun mä olen tuon toisen kainalossa. Se on niin mieletön mies. Mutta aina kun lähden pois on olo vaan pahempi.

Mä haluisin löytää mielenrauhan. En vaan osaa.

Mä tiedän ton tunteen niin kovin hyvin,kai se mielenrauha tulee sit ajallaan.Mulle se tuli sen itseni tutkiskelun kautta.

Miten tälläinen taphtuu, itsensä tutkiskelu...

 

Mä haluan lähettää sulle roppakaupalla sympatiaa. Mun tilanne ei oo lähellekään sama, en ole pettänyt miestäni muutakuin ajatuksissani, mutta jos tilaisuus tulisi, sen tekisin. Olen silmittömän ihastunut toiseen mieheen, ajattelen häntä koko ajan. Pitkä tarina, eikä tämä ketju nyt ole minusta, joten ei siitä sen enempää, kuin että sympatiat minulta sinulle, koita jaksaa ja selvitä :hug:

 

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin

Miullaki on tommone, tosin se ei oo vanha (paitsi omasta mielestään ) ja tää löyty tiskin takaa. Nappas tän pois sit kuleksimasta...

No tuo on viis vuotta mua nuorempi mut mun mittapuun mukaan vanha,verrattuna siihen minkäikäiset miehet mua yleensä viehättää.
Mut en vaihda tuota ikinä mihinkään ellei se itse sitä halua.Siin on yhdessä miehessä kaikki mitä ikinä olen voinu unelmoida.Myös niitä huonoja puoliakin. =)

Eiköhän kaikissa ole noita huonoja puolia, sitä en kiellä, enkä sitä ettenkö välillä meinaa repiä hiuksia päästä, kun on niin mahdoton luonne.
Mutta siinä on juurikin se, että mie rakastan, jumaloin ja palvon tuota miestä ja kaikkia sen "ominaisuuksia" ja omituisuuksia, sekä tiedän että tunne on molemminpuolinen, se tekee tästä meidän jutusta niin parhaan!

 

Mä haluan lähettää sulle roppakaupalla sympatiaa. Mun tilanne ei oo lähellekään sama, en ole pettänyt miestäni muutakuin ajatuksissani, mutta jos tilaisuus tulisi, sen tekisin. Olen silmittömän ihastunut toiseen mieheen, ajattelen häntä koko ajan. Pitkä tarina, eikä tämä ketju nyt ole minusta, joten ei siitä sen enempää, kuin että sympatiat minulta sinulle, koita jaksaa ja selvitä :hug:

Kiitos :hug:

 

Voi, toi on aikast ikävää. Mut se ruoho ei välttämättä ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sen hetken. Vaikka seksi tuntuiskin jumalalliselta -miten muut jutut? Tee listaa miesten plussist ja miinuksist ja mieti mitä itse haluut.

tsemppiä.

 

Mä olen elänyt seksisuhteessa ja tiedän miten paljon se söi mun voimavarojani koska mä kuvittelin siitä kehittyvän jotain muuta.Mä voisin pitää sen miehen loppuelämäni mutta seksisuhteena se pysyis silti ja se ei mulle riitä.Paska parisuhde taas muuten ahdistaa.
Kannattaa hankkia sellanen suhde missä saa sekä parisuhteen että jumalaista seksiä,tälleen se elämä on ihan mallillaan =)

mistäs näitä löytyy?

Tää löytyi ihan baarista ja sillee että *mitä toiki tos notkuu vanha äijä,ei ikinä* siit lähdettiin

Miullaki on tommone, tosin se ei oo vanha (paitsi omasta mielestään ) ja tää löyty tiskin takaa. Nappas tän pois sit kuleksimasta...

No tuo on viis vuotta mua nuorempi mut mun mittapuun mukaan vanha,verrattuna siihen minkäikäiset miehet mua yleensä viehättää.
Mut en vaihda tuota ikinä mihinkään ellei se itse sitä halua.Siin on yhdessä miehessä kaikki mitä ikinä olen voinu unelmoida.Myös niitä huonoja puoliakin. =)

Eiköhän kaikissa ole noita huonoja puolia, sitä en kiellä, enkä sitä ettenkö välillä meinaa repiä hiuksia päästä, kun on niin mahdoton luonne.
Mutta siinä on juurikin se, että mie rakastan, jumaloin ja palvon tuota miestä ja kaikkia sen "ominaisuuksia" ja omituisuuksia, sekä tiedän että tunne on molemminpuolinen, se tekee tästä meidän jutusta niin parhaan!

Aivan,juuri noin =)

 

Voi, toi on aikast ikävää. Mut se ruoho ei välttämättä ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sen hetken. Vaikka seksi tuntuiskin jumalalliselta -miten muut jutut? Tee listaa miesten plussist ja miinuksist ja mieti mitä itse haluut.

tsemppiä.

Se koko mies tuntuu jumalaiselta.
Mutta tästä ei ikinä tule mitään. En edes haaveile. ajatus että meidän "juttu" muuttuisi arkiseksi, että mun lapsi tulisi tähän tilanteeseen mukaan..Ei ikinä!
Mä haluisin vaan roikkua loppuelämäni köysissä sen miehen luona..

 

Miksi luulet, ettet pärjäisi lapsesi kanssa ilman miestäsi?

Mä olen jotenkin niin loppu. ehkä mä pärjäisinkin, jos olisi pakko. Nyt on vaan niin paljon parempi olla kun kannetaan se vastuu yhdessä.
Mun mielialatkin vaihtelee niin tiuhaan että ihan itsekseenkin on vaikea olla. On ihana tietää, että lapsella on myös toinen johon turvatua.

Se lähtee siitä että tutkiskelet itseäsi ja mietit mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat.Se on itsestä kiinni millaiseksi elämäsi rakennat.Kukaan muu ei voi sun oloasi parantaa kuin sinä itse.
Mielenrauha,se on löydettävä itse.MUlla sen löytäminen vei tuhottoman kauan.

Se paranee hetkeksi kun mä olen tuon toisen kainalossa. Se on niin mieletön mies. Mutta aina kun lähden pois on olo vaan pahempi.

Mä haluisin löytää mielenrauhan. En vaan osaa.

Mä tiedän ton tunteen niin kovin hyvin,kai se mielenrauha tulee sit ajallaan.Mulle se tuli sen itseni tutkiskelun kautta.

Miten tälläinen taphtuu, itsensä tutkiskelu...

Se on niin vaikee selittää mutta esimerkkinä kun mua alkoi lasten isän kanssa eläminen ahdistaa (oltiin jo erottu aikasemmin mut palattu yhteen) mä mietin mikä taas ahdistaa ja sen sijaan että olisin hakenut vikaa siitä miehestä pelkästään mä aloin miettiä omaa käytöstäni ja ajatella sitä että onko se tosiaan niin kuin exä aina sanoi että mä olen vaikea ja mahdoton ihminen ja kumppani.Pohdin kolme vuotta ennen lopullista eroa mitä mä saan aikaan sillä että muutan omaa käytöstäni.Sitten mä tajusin että mulla on kumppani jsta en ole ikinä oikeesti välittäny,loppuvuosina en sietäny silmissäni ja on väärin jatkaa suhdetta missä ei itse voi toiselle antaa sellaista mikä kunnon parisuhteessa kuuluu,aitoa välittämistä,rakkautta.
Mä huomasin että mä en pysty antamaan tiettyjä asioita ikinä anteeksi ja että mä haudon niitä päässäni ja että minusta on oikeesti väärinkohdeltuna tullu juuri sellanen kuin mitä exä sanoi eli vaikea ja mahdoton.
Vasta jälkeenpäin kun olen niistä asioista keskustellut ulkopuolisten ammatti-ihmisten kanssa he ovat sanoneet että olen elänyt narsistin kanssa.Se nyt taas on toinen juttu.
Olen miettinyt miten olen käyttäytynyt äitinä,pyrkinyt muuttamaan asioita kuten esimerkiksi sitä että huudan pää punasena niin että saa pelätä että verisuoni katkee päästä.Olen opetellut tietoisesti että on muitakin tapoja kasvattaa kuin huutaa. Jne.....
siitä se pikkuhiljaa lähtee

 

Ja se että on jumalaista seksiä mutta ei muuta,usko pois, sen varaan ei voi rakentaa mitään.Se on pieni hetki kun koet itsesi hyvinvoivaksi ja se tunne häipyy heti kun mies sulkee oven perässään ja sitten iskee tyhjyys.Mä TIEDÄN,olen ihminen jolle seksi on äärettömän tärkeä osaa elämää.

 

Ja se että on jumalaista seksiä mutta ei muuta,usko pois, sen varaan ei voi rakentaa mitään.Se on pieni hetki kun koet itsesi hyvinvoivaksi ja se tunne häipyy heti kun mies sulkee oven perässään ja sitten iskee tyhjyys.Mä TIEDÄN,olen ihminen jolle seksi on äärettömän tärkeä osaa elämää.

Mä saan niin mielettömän tunteen ton miehen kanssa olemisesta, ja siitä seksistä. Eikä siis pelkästään siitä, vaan ihan tän ihmisen kanssa olemisesta. tunen itsenikin niin ehjäksi ja onnelliseksi ja tunnen olevani jotain ihan muuta kuin olen... Olen vahva ja kaunis ja sellainen mieletön mies pitää musta ja muutkin ihmiset näkee meidät yhdessä, nekin kuvittelee, ajattelee mun olevan jotain. Saan ihan mielettömän tunteen.

 

no entäpä se mies, haluaako hän sua yhtä paljon? Tai haluaako kanssasi mitään vakavampaa?

 

no entäpä se mies, haluaako hän sua yhtä paljon? Tai haluaako kanssasi mitään vakavampaa?

Hänelle tuntuu tuo seksi riittävän. kai hän musta pitää. Ja meidän seksi on hänestäkin aivan mieletöntä, mutta hän osaa jutun pitää ihan vaan hauskapitona. Niinkuin pitäisi munkin.

 

saman kokeneena suosittelen lämpimästi, että jätät tuon toisen miehen.

 

Ja se että on jumalaista seksiä mutta ei muuta,usko pois, sen varaan ei voi rakentaa mitään.Se on pieni hetki kun koet itsesi hyvinvoivaksi ja se tunne häipyy heti kun mies sulkee oven perässään ja sitten iskee tyhjyys.Mä TIEDÄN,olen ihminen jolle seksi on äärettömän tärkeä osaa elämää.

Mä saan niin mielettömän tunteen ton miehen kanssa olemisesta, ja siitä seksistä. Eikä siis pelkästään siitä, vaan ihan tän ihmisen kanssa olemisesta. tunen itsenikin niin ehjäksi ja onnelliseksi ja tunnen olevani jotain ihan muuta kuin olen... Olen vahva ja kaunis ja sellainen mieletön mies pitää musta ja muutkin ihmiset näkee meidät yhdessä, nekin kuvittelee, ajattelee mun olevan jotain. Saan ihan mielettömän tunteen.

eli elät ns. haavemaailmassa sen toisen luona. elät elämää jota et voi oikeesti elää mutta jonkalaista haluaisit elää. hänen kanssaan voit olla kuka vaan, ei tarvi miettiä arkea eikä sitä mitä elämä oikeesti on, pakenet todellisuutta....

osuko ees lähelle?

 

marias sulla on mies ja lapsi ja aika aikuistua eikä leikkiä kotia ja käyttäytä ku teini!! mä en ymmärrä miten täällä jaellaan sympatiaa tollaselle joka pettää eikä edes kykene ajattelemaan miestään yhtään.

kirjoituksistasi päätellen voisit olla n.14v . ja tiedätkö että jos sä ratkaiset parisuhde ongelmia aina noin,ei sun parisuhteet tuu kestää. kannattasi mennä johonkin terapiaan. jättää se toinen mies. tai sitten jättää lapsi omalle isälleen,joka ilmeisestikkin on vastuuntuntoinen koska et siitä puolesta valita,niin jätä lapsi miehesi kasvatettavaksi ja elä sä sitä villiä nuoruutta jos et kykene muuhun.