voi voi...

on tämä raastavaa.. synnytys lähenee ja pelko senku suurenee pelkään että en kyllä selviä siitä hengissä.. esikoinen tulossa ja kuukausi olis vielä laskettuun aikaan.. jotenki en pysty tällä hetkellä nauttimaan ollenkaan tästä raskaudesta, mietin vaan koko ajan synnytystä ja kaikkea mikä voi mennä vikaan ..... pakko jonnekki purkaa tunteita ku en oikeen kenellekkään ole kehdannut puhua näistä tuntemuksista :/

 

No onko sulla jotain ongelmaa sitten ollut raskaudessa että pitäisi ajatella ettei kaikki mene hyvin. Kysyppäs kuinka äitisi on kokenut synnytykset että oliko millasia, aika pitkälle menee suvussa toi kuinka helppo tai vaikea on synnytys. Minä olen kaksi synnyttänyt eikä ole ollut mitään ongelmia tai tarvetta edes kivunlievityksille, että kyllä siitä hengissä selviää.

 

sun pitää puhua miehelles niin voi olla tukena synnytyksessä. Jos siinä tilanteessa mies ei tiedä mitään sun tuntemuksia, niin se on aika orpona. Kipuja ei voi varmaankaan kuvailla mut muut tuntemukset. Kyl meidän emäntä on selvinny kaikista kolmesta hengissä, vaikka ei ihan huokasemalla ole tulleetkaan. Tsemppiä.

 

hyvin kaikki menee! ei varmaan paljoa auta, mutta kyllä ne asiat siitä sitten sujuu.. onnea

 

mä en ajatellu koko asiaa ennen ku oli pakko...eli ku sai luvan ponnistaa =) ei kannata murehtia etukätee tai sit kantsii men käymää pelkopolil(ja minähän en tiedä mis vaihees siel käydää)!!

 

Muakin jännitti ja pelotti raskauden loppuvaiheessa....tsemppasin itteäni vaan sillä, että kaikki muutkin ovat selvinneet synnytyksestä, kyllä mäkin! Loppujen lopuksi kun se synnytys alkoi, niin olihan ne supistukset yms. kivuliaita mutta kyllä ne kestää ja kivunlievitystä saa. Jos on ihan hirveitä pelkoja, niin kyllä niistä kannattaa puhua ainakin neuvolassa ja vaikka miehelle. Tuut varmasti pärjäämään hyvin kun on synnytyksen aika!

 

Muakin jännitti ja pelotti raskauden loppuvaiheessa....tsemppasin itteäni vaan sillä, että kaikki muutkin ovat selvinneet synnytyksestä, kyllä mäkin! Loppujen lopuksi kun se synnytys alkoi, niin olihan ne supistukset yms. kivuliaita mutta kyllä ne kestää ja kivunlievitystä saa. Jos on ihan hirveitä pelkoja, niin kyllä niistä kannattaa puhua ainakin neuvolassa ja vaikka miehelle. Tuut varmasti pärjäämään hyvin kun on synnytyksen aika!

p.s. myönnän, että jossain vaiheessa olin ihan hysteerinen, etten todellakaan voi synnyttää ikinä kun pelotti niin kovasti Synnytin sit kuitenkin...eikä ollut niin kamalaa

 

miehelle oon kyllä puhunut ja hän on tukenani tätyy neuvolassa puhua asiasta jos ei mene ohi.. ja mitään ongelmaa ei ole raskauden aikana ollut kaikki mennyt hyvin, ehkä siksi se synnytys sitte pelottaaki.

 

Aika sama tilanne mulla.. Lakettuun aikaan enää n 6 viikkoa,ja synnytys pyörii mielessä aamusta iltaan (ja illasta aamuun..) En (vielä) pelkää kovin "pahasti",mutta jännittää kyllä ja lähes ahdistaa tietoisuus siitä että "nyt se voi oikeesti syntyä millon vaan.."..

Toinen mitä pelkään synnytyksen lisäksi,on aika sen jälkeen,ja siis kivut.. Siis rintojen kipeys maidon noustessa ja erityisesti alapään kipeys.. Vaikka ei repeäisi pahasti eikä leikattaisi,niin luulis että toipuminen ottaa silti aikaa.. Ihan hirveetä edes kuvitella miten pissaaminen kirvelee,kakkaamisen sattumisesta puhumattakaan..

 

:hug:

 

Aika sama tilanne mulla.. Lakettuun aikaan enää n 6 viikkoa,ja synnytys pyörii mielessä aamusta iltaan (ja illasta aamuun..) En (vielä) pelkää kovin "pahasti",mutta jännittää kyllä ja lähes ahdistaa tietoisuus siitä että "nyt se voi oikeesti syntyä millon vaan.."..

Toinen mitä pelkään synnytyksen lisäksi,on aika sen jälkeen,ja siis kivut.. Siis rintojen kipeys maidon noustessa ja erityisesti alapään kipeys.. Vaikka ei repeäisi pahasti eikä leikattaisi,niin luulis että toipuminen ottaa silti aikaa.. Ihan hirveetä edes kuvitella miten pissaaminen kirvelee,kakkaamisen sattumisesta puhumattakaan..

samat asiat muaki pelottaa :/ ja sit se että miten se elämä sen lapsen kans lähtee pyörimään, osaanko hoitaa sitä ym...

 

Synnytys käy kipeää, siihen saa erilaisia kivunlievityksiä, rinnat ovat ensimmäiset 2 viikkoa kipeät, episiotomiasta toipuminen vie muutaman viikon,kakkaaminen ei ole ensimmäisillä viikoilla juhlaa... Pelkäsin myös näitä, mutta kun ajattelee että ne kuuluvat pakettiin ja tulevat jollakin asteella olemaan osa elämääsi seuraavan kuukauden ajan, niistä selviää. Itse ajattelen, että kun lapsi on sylissäsi kaikki muu seuraa perässä, eikä se tunnu enää sen jälkeen kovin pahalta, onhan palkinto jo olemassa. Kannattaa ottaa yhteys pelkopolille ja varata aikaa keskusteluun ja myös LUOTTAA henkilökuntaan, vaikka naapurin Hilkan ja Sylvin mielestä KAIKKI sairaalassa oli kamalaa ja mikään ei toiminut... Älä usko puoliakaan kavereudesi kertomuksista, luota itseesi!!

 

Vaikka kaikkia kauhukertomuksia kuulee niin suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin ja normaalisti! Itselläni on kaksi synnytystä takana, ja vaikka se kaikki sattuu ihan pirusti, niin silti mulla ainakin jäi ihan positiiviset muistot molemmista. Menisin vielä vaikka kolmannen kerran, mutta raskausaikaa en taas jaksais..se on musta paljon rankempaa kuin synnytys joka on pian ohi! Kannattaa ottaa kivunlievitystä jos ehtii saada, ja luotat vaan itseesi. Löytyy ihmeellisiä voimia kun niitä tarvitsee.