Voihan, kukkahattutäti!

Tämä on vain turha ärsyyntymisen purkaus!

Käväisin lasten kanssa kaupassa. Eli 3v ja 1v kaksoset. Kaksoset nukahtivat ajomatkalla kaukaloihinsa, joten nostin kaukaloissa kaupan kärryyn. Isoin otti pikkukärryt ja niihin laitettiin ostokset. Koska hän käyttäytyi hienosti kaupassa käskin kassajonossa hänen hakea itselleen tikkarin. Takana ollut täti katsoi asiakseen sanoa pojalle "onkos sinulla karkkipäivä ja kai sinä syöt karkkia vain karkkipäivinä" Poika meni tietysti hämilleen eikä tiennyt kielsikö vai kehuiko vieras ihminen, totesin, että hän sai tikkarin koska oli niin hienosti ja reipas kaupassa. Täti vielä jotain jäi mutisemaan siitä miten lasten hampaat pilataan jatkuvalla karkin syöttämisellä.
Meillä ei ole karkkipäivää ja jos poika hienosti jaksoi työntää kärryään ilman vastaväitteitä, niin toki hän on lahjuksensa ansainnut. Varsinkin, kun ei ostokset oikein siihen minun kärryyni mahtuneet. (Se pahin uhkakuva olisikin ollut pikkukärry täynnä tavaraa + uhmakohtaus. No, kuvitelkaa loput...)

Ostoksia tuli kaksi muovikassillista ja tuulikaapissa näin, että ulkona on kamala keli. Kova tuuli ja satoi märkää räntälunta. Jätin kaksoset tuulikaappiin odottamaan ja vein ensin pojan ja ostokset autoon. Sitten vasta hain kaksoset. Eikö tämä sama täti ollut siinä taas motkottamassa, miten vastuutonta on jättää pieniä lapsia yksin ilman valvontaa. Että enkö minä yhtään ajattele miten lapset kokevat tälläisen hylkäämisen vieraassa paikassa. Oli pakko sanoa, etten voi jäädä juttelemaan, kun 3v on yksin autossa. (Tädillä oli ihan mielenkiintoinen ilme tässä vaiheessa)

Olisihan se mielenkiintoista nähdä miten nämä motkottajat selviäisivät minun arjestani. Tuskinpa vain pystyisivät joka asiassa toimimaan kuten muita ohjeistavat.

 

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... Tädillä oli ehkä kukkahattu kireällä..

 

Ärsyttäähän tuollaiset turhat ämmät, mutta ei niitä kannata ottaa vakavasti.

Mutta siitä olen kyllä vähän samaa mieltä, että makealla palkitsemisessa ei ole mitään järkeä. Siinä tehdään ikävä karhunpalvelus lapselle. Ainostaan makealla lohduttaminen on vielä tyhmempää.

 

Olisit sanonut että nää mukulat kuule on tottuneet syömään mitä vaan koska vaan ja olemaan yötkin yksin kotona, kun mun pitää olla kadulla tienaamassa.
Niin että älä puutu mun asioihini senkin kukkahattu täti.

 

Mulle on myös joku vanhempi täti tullut sanomaan perjantaina kun näki mun pojalla kädessä irtokarkkipussin, että tiedätkö mitä tuo tekee hampaille jne jne, sanoin vaan ihan asiallisesti, että sovitaanko, että minä hoidan meidän perheen syömiset ja rouva hoitaa omansa ja jos ruvetaan oikein pilkkua viilaamaan niin näyttääpä se rouvankin ostoksissa olevan parantamisen varaa.

Täti hetken katsoi ihan monttu auki, toista lapsen vanhempaa vieressä huvitti tilanne silmin nähden ja seuraavassa hyllyvälissä tulikn sanomaan, että uskomaton mummo.

 

Kyllä muakin ärsyttäisi, ja syystä. Itsekin "harrastan" näitä kukkisten tuomitsemia arjesta selviytymis- metodeja. Esim.
1. Kun olen kuskannut ekaluokkalaiseni kouluun, ajan auton kotona oven eteen. Nostan mukana olleen vauvani turvakaukaloineen eteiseen, ja herranjumala, jätän sen siihen siksi aikaa, kun käyn ajamassa auton parkkipaikalle. En yksinkertaisesti jaksa raahata painavaa vauvaa kaukaloineen parkkikselta sisälle.
2. Käyn joskus nopeasti kaupassa tai postissa, kun vauva nukkuu autossa. *tappakaa*
3. Jätän vauvan joskus 10-vuotiaan kaitsettavaksi, kun haen ekaluokkalaisen koulusta. *ls-ilmo?*
4. Jätän vauvan pinnikseen tai kaukaloon, kun käyn partsilla tupakalla. *maailman paskin äiti- titteli, kiitos*
5. Käyn suihkussa/saunassa itkuhälyttimen kera. *aina vaan pahenee*

Siinä oli asiat, jotka kertapolkasulla tuli mieleen.

 

Kyllä muakin ärsyttäisi, ja syystä. Itsekin "harrastan" näitä kukkisten tuomitsemia arjesta selviytymis- metodeja. Esim.
1. Kun olen kuskannut ekaluokkalaiseni kouluun, ajan auton kotona oven eteen. Nostan mukana olleen vauvani turvakaukaloineen eteiseen, ja herranjumala, jätän sen siihen siksi aikaa, kun käyn ajamassa auton parkkipaikalle. En yksinkertaisesti jaksa raahata painavaa vauvaa kaukaloineen parkkikselta sisälle.
2. Käyn joskus nopeasti kaupassa tai postissa, kun vauva nukkuu autossa. *tappakaa*
3. Jätän vauvan joskus 10-vuotiaan kaitsettavaksi, kun haen ekaluokkalaisen koulusta. *ls-ilmo?*
4. Jätän vauvan pinnikseen tai kaukaloon, kun käyn partsilla tupakalla. *maailman paskin äiti- titteli, kiitos*
5. Käyn suihkussa/saunassa itkuhälyttimen kera. *aina vaan pahenee*

Siinä oli asiat, jotka kertapolkasulla tuli mieleen.

Jessus, sä oot kyllä paha,paha äiti!!!

 

Kyllä muakin ärsyttäisi, ja syystä. Itsekin "harrastan" näitä kukkisten tuomitsemia arjesta selviytymis- metodeja. Esim.
1. Kun olen kuskannut ekaluokkalaiseni kouluun, ajan auton kotona oven eteen. Nostan mukana olleen vauvani turvakaukaloineen eteiseen, ja herranjumala, jätän sen siihen siksi aikaa, kun käyn ajamassa auton parkkipaikalle. En yksinkertaisesti jaksa raahata painavaa vauvaa kaukaloineen parkkikselta sisälle.
2. Käyn joskus nopeasti kaupassa tai postissa, kun vauva nukkuu autossa. *tappakaa*
3. Jätän vauvan joskus 10-vuotiaan kaitsettavaksi, kun haen ekaluokkalaisen koulusta. *ls-ilmo?*
4. Jätän vauvan pinnikseen tai kaukaloon, kun käyn partsilla tupakalla. *maailman paskin äiti- titteli, kiitos*
5. Käyn suihkussa/saunassa itkuhälyttimen kera. *aina vaan pahenee*

Siinä oli asiat, jotka kertapolkasulla tuli mieleen.

tää on jo paha, etö sä tiedä, että kaikki alle kouluikäset pitää liimata äitiinsä kiinni ja kouluikäsissä pitää olla sellanen neppari systeemi, että ne kiinnitetään äitiin heti koulusta tullessaan...

 

[QUOTE="rupsukka";22883045]Jessus, sä oot kyllä paha,paha äiti!!![/QUOTE]

Eiks jeh!?

 

tää on jo paha, etö sä tiedä, että kaikki alle kouluikäset pitää liimata äitiinsä kiinni ja kouluikäsissä pitää olla sellanen neppari systeemi, että ne kiinnitetään äitiin heti koulusta tullessaan...

Tästä pitäis tehdä lakiehdotus!

 

Kyllä muakin ärsyttäisi, ja syystä. Itsekin "harrastan" näitä kukkisten tuomitsemia arjesta selviytymis- metodeja. Esim.
1. Kun olen kuskannut ekaluokkalaiseni kouluun, ajan auton kotona oven eteen. Nostan mukana olleen vauvani turvakaukaloineen eteiseen, ja herranjumala, jätän sen siihen siksi aikaa, kun käyn ajamassa auton parkkipaikalle. En yksinkertaisesti jaksa raahata painavaa vauvaa kaukaloineen parkkikselta sisälle.
2. Käyn joskus nopeasti kaupassa tai postissa, kun vauva nukkuu autossa. *tappakaa*
3. Jätän vauvan joskus 10-vuotiaan kaitsettavaksi, kun haen ekaluokkalaisen koulusta. *ls-ilmo?*
4. Jätän vauvan pinnikseen tai kaukaloon, kun käyn partsilla tupakalla. *maailman paskin äiti- titteli, kiitos*
5. Käyn suihkussa/saunassa itkuhälyttimen kera. *aina vaan pahenee*

Siinä oli asiat, jotka kertapolkasulla tuli mieleen.

Aika normia! Nämä "heitteillejätöt" on meikänkin arkipäivää.

 

sanoin vaan ihan asiallisesti, että sovitaanko, että minä hoidan meidän perheen syömiset ja rouva hoitaa omansa ja jos ruvetaan oikein pilkkua viilaamaan niin näyttääpä se rouvankin ostoksissa olevan parantamisen varaa.

Mä oon NIIIN kateellinen sanavalmiille ihmisille. Mulla tulee aina vasta myöhemmin mieleen. Tossaki tilanteessa olisin varmaan vaan kattonu kummeksuen ja ollu hiljaa :/

 

3. Jätän vauvan joskus 10-vuotiaan kaitsettavaksi, kun haen ekaluokkalaisen koulusta. *ls-ilmo?*

Voi voi, mun pikkuveljetkin on varmaan ihan kärsineitä ressukoita, kun 80-luvulla oli melkeinpä jatkuvaa, että minä 8-10 -vuotiaana vahdin pienempiä kun äiti kävi "nopsaan" kaupassa. Hyi meidän äitiä

 

Siitä jos lapsi käyttäytyy hyvin, eli normaalisti, ei pidä tietenkään antaa lahjoa. Aikuisena pojalle tulee tuosta vaikeuksia. Nimittäin aviliitossakin sitten odottaa saavansa koko ajan, ihan vaan koska on ollut normaalisti.

 

En yksinkertaisesti jaksa raahata painavaa vauvaa kaukaloineen parkkikselta sisälle.

Sori aiheesta eksyminen, mutta tätä olen vähän ihmetellyt. Miksi niin monet kuskaavat kotonakin kaukaloa edes takaisin? Mun mielestä on paljon helpompaa jättää kaukalo autoon ja ottaa pelkkä lapsi syliin. Eri asia tietysti jos lasta pitää välillä laskea maahan, kuskata ostoskärryissä tms.

 

Siitä jos lapsi käyttäytyy hyvin, eli normaalisti, ei pidä tietenkään antaa lahjoa. Aikuisena pojalle tulee tuosta vaikeuksia. Nimittäin aviliitossakin sitten odottaa saavansa koko ajan, ihan vaan koska on ollut normaalisti.

Höh ja höh!! Kuinkahan moni meistäkin on lapsena saanut palkinnoksi esim. tikkarin kun on käyttäytynyt hienosti ja ihan "normejahan" meistä tuli, eikö? Ja nekin jotka on jotenki "kasvaneet kieroon" tuskin ovat sellaiseksi tuleet tikkari palkinnon vuoksi ;D Voi jeesus sentää että elämästä voi tehdä hankalaa.

 

Siitä jos lapsi käyttäytyy hyvin, eli normaalisti, ei pidä tietenkään antaa lahjoa.

Enhän minä nyt joka erta poikaa tavaralla/namilla palkitse. Joskus pelkkä kehu saa riittää Mutta koko aamu oli olut yhtä vastaanvänkäämistä, kitinää ja uhmaa. Mie olin ihan varma, että kauppareissu ei tule päättymään hyvin. Kun poika sitten yllättikin iloisesti, niin päätin palkata. Ja kun poika söi tikkaria tyytyväisenä autossa tiesin, ettei lähde juoksentelemaan parkkipaikalla, kun hain kaksoset

Minäkin muuten harrastan tuota 'vauvat autossa itkuhälyttimen kanssa' -juttua. Onpa siellä joskus rivin jatkona 3v:kin. Monesti vain pika-asian hoitamiseen menisi kolmin kertainen aika, jos kaikki pitäisi raahata mukaan...

 

Höh ja höh!! Kuinkahan moni meistäkin on lapsena saanut palkinnoksi esim. tikkarin kun on käyttäytynyt hienosti ja ihan "normejahan" meistä tuli, eikö?

Ei kaikista tullut normaaleja, sehän se ongelma onkin. Osa palkitsee itsensä rankan työpäivän jälkeen herkuilla, jotkut viinillä tai oluella, koska sellainen mekanismi on aivoihin lapsena rakennettu.

 

Höh ja höh!! Kuinkahan moni meistäkin on lapsena saanut palkinnoksi esim. tikkarin kun on käyttäytynyt hienosti ja ihan "normejahan" meistä tuli, eikö? Ja nekin jotka on jotenki "kasvaneet kieroon" tuskin ovat sellaiseksi tuleet tikkari palkinnon vuoksi ;D Voi jeesus sentää että elämästä voi tehdä hankalaa.

Näin juuri. Nykyään on kieroutunut suhde kaikkeen. Vanhemmat ovat kaiken suhteen ylikontrolloivia ja ylihuolehtivia. Reipas, rento, hyvä ote lapsiin ja elämään sekä maalaisjärki puuttuvat ja tilalle on tullut 10 000 tutkimusta ja suositusta, joita kytätään stressiksi asti.

 

[QUOTE="vieras";22883244]Ei kaikista tullut normaaleja, sehän se ongelma onkin. Osa palkitsee itsensä rankan työpäivän jälkeen herkuilla, jotkut viinillä tai oluella, koska sellainen mekanismi on aivoihin lapsena rakennettu.[/QUOTE]

Valitettava fakta on se, että mikään kasvatustyyli ei ole idioottivarma, lopputulosta ei voi taata.

 

Enhän minä nyt joka erta poikaa tavaralla/namilla palkitse. Joskus pelkkä kehu saa riittää Mutta koko aamu oli olut yhtä vastaanvänkäämistä, kitinää ja uhmaa. Mie olin ihan varma, että kauppareissu ei tule päättymään hyvin. Kun poika sitten yllättikin iloisesti, niin päätin palkata. Ja kun poika söi tikkaria tyytyväisenä autossa tiesin, ettei lähde juoksentelemaan parkkipaikalla, kun hain kaksoset

Minäkin muuten harrastan tuota 'vauvat autossa itkuhälyttimen kanssa' -juttua. Onpa siellä joskus rivin jatkona 3v:kin. Monesti vain pika-asian hoitamiseen menisi kolmin kertainen aika, jos kaikki pitäisi raahata mukaan...

Aivan. Kyllähän lapsia saa välillä palkita.

 

[QUOTE="vieras";22883244]Ei kaikista tullut normaaleja, sehän se ongelma onkin. Osa palkitsee itsensä rankan työpäivän jälkeen herkuilla, jotkut viinillä tai oluella, koska sellainen mekanismi on aivoihin lapsena rakennettu.[/QUOTE]

Minäkin palkitsen aika usein itseäni vaikkei ole lapsena sellaista mallia rakennettu. Syöminen (ja juominenkin) tuovat mielihyvää ja elämän täytyy olla myös mukavaa välillä!

Voisinhan laittaa lautasmallin mukaan ruokaa itselleni joka aterialla ja nauttia ruuan kera lähdeveden ja päälle kaksi xylitol-pastillia, mutta se ei tekisi minusta onnellisempaa, terveempää eikä pitkäikäisempää Lastenkin elämä on nykyään silkkaa suorittamista, väillä voi ihan oikeasti relatakin.

 

ap siis tapasi kaupassa jonkun mukamas kaikkitietävistä palstamammoista.

 

ap siis tapasi kaupassa jonkun mukamas kaikkitietävistä palstamammoista.

 

ap siis tapasi kaupassa jonkun mukamas kaikkitietävistä palstamammoista.

Noiden kukkahattutätien yms ongelma onkin varmaan se, että he vetävät johtopäätöksiä tietämättä/ ajattelematta kokonaisuutta. Se että pääsee seuraamaan meidän elämää parin minuutin verran, tuskin kertoo totuutta lapsen kasvatustavoistani