Voiko 8kk ikäisellä olla tahtoikä?!?

Oon nyt aivan hukassa tuon 8kk pojan kanssa! Tuntuu että on ottanut elämäntehtäväkseen tehdä kaiken päinvastoin kuin ois toivottavaa :headwall:

Ruoasta kieltäytyy aika usein, nipistää suunsa vaan suppuun ja ravistaa päätään ja nauraa räkättää päälle. Lisäks yrittää kiivetä syöttötuolista alas. Vettä kun juo lasista niin sylkee ja pärisyttää lattialle ja pisin pöytää, ja taas nauraa hysteerisesti jos häntä kieltää tai toruu. Hampaita ei saa pestä vaan "minä itte". Lyö hammasharjalla jos yritän ottaa siitä kiinni auttaakseni. Yölläkin tullut levottomaksi, nousee seisomaan ja haluaa vain leikkiä, repii hiuksista, nenästä jne. PÄivällä on jatkuvasti kiipeämässä syliin, ei enää leiki sekuntiakaan yksin.

Ennen oli kuin pieni täydellinen enkeli, söi tosi reippaasti, nukkui hyvin ja oli oikea ilopilleri. Vieläkin siis on todella iloinen ja velmuileva, mutta tuo muu käytös on kuin jonkun vaihdokin!

Yöt on nyt pahimmasta hiukan rauhoittuneet, nostettiin omaan sänkyynsä riehumaan jos ei suostunut välissä nätisti nukkumaan. Pari yötä meni raivotessa, mutta nyt onneksi taas on nukkunut suht hyvin ja jäänyt taas yöimetyksetkin pois. (on siis 1,5kk ikäisestä nukkunut yöllä n.10tuntia heräämättä)

Tiedän että on sellainen kehityskausi että tajuaa oman erillisyytensä yms, mutta silti tuntuu ettei tuo ole normaalia? Mitä mä teen väärin! Ehkä helpointa ois vaan yrittää kasvattaa sitä omaa pinnaa?

Saako teillä siis ton ikäiset itse harjata hampaat, itse syödä jne? Ja miten reagoivat kieltämiseen tai torumiseen? Miten hoidatte syömistilanteet tai saatte lapsen rauhoittumaan ruokailuun? APUA! Välillä kun melkein tekis mieli nipistää tai läpsäistä pojua rangaistukseksi, mutta tietenkään en siis niin tee. Miten sen saa tajuamaan että sitä komennetaan ja että kyseessä ei ole vitsi/leikki?!

 

Minä en reagoi, jos poju pelleilee. Ensin kiellän. Jos se ei tehoa, en reagoi. Se usein auttaa. Leluja en tuo pöytään, siitä olen pitänyt kiinni. Jos siis huomaamatta jättäminenkään ei auta, vien ruoan pois. Syö seuraavan ruoan aina nätisti, koska on varmasti nälkä. Poju harjaa itse hampaat sen jälkeen, kun minä olen ne kunnolla harjannut. Meillä ei osata syödä itse kunnon ruokaa, mutta kaikki naposteltavat syödään itse. Meillä poju heittäytyy lattialle ja huutaa pää punasena ja hakkaa päätänsä lattiaan / seinään jos suuttuu. Ym ym. Nyt ikää kyllä jo 1 v ja voimistuu vaan =) Odotan siis mitä luvassa 2 vuotiaana.
Tsemppiä ! Itse olen rauhallinen vaikka tuntuu että pää räjähtää. Se auttaa mielestäni pojun toimintaa.

 

Niin se pieni tahto alkaa nostaa päätään...
Ei siinä auta muu kuin olla jämäkkänä. Rangaista ei tarvitse, riittää että on päättäväisen luja. Meillä näin: ensin minä harjaan hampaat, sitten annan pojan käteen. Jos menee venkoiluksi, otan harjan pois. Syömisestä olen sitä mieltä, että pakottaminen ei johda mihinkään hyvään, eli jos suu pysyy kiinni tai ruoka sylkäistään pois, syöminen loppuu siltä erää siihen ja seuraavalla kerralla jatketaan. Naamanpesussa on ruvennut kiukkuamaan, ennen ei ollut moksiskaan. Siinäkin pidän vain lujasti kiinni ja pesen normaalisti itkuista huolimatta. Ei lapsella kuitenkaan oikeasti siinä mitään hätää ole, kunhan on epämiellyttävää. Vaipanvaihdon kanssa sama juttu eli ei malttaisi rauhoittua paikoilleen, mutta silloin pidän tukevasti kiinni ja samalla sanon, että nyt on vaipan vaihdon aika ja sen aikaa on oltava paikoillaan.

Mun mielestä tärkeintä on itse pysyä rauhallisena, kuten E-07:kin sanoi ja tehdä selväksi, että tietyt asiat on nyt vaan tehtävä ja piste.

 

Meilläkin 8kk joka haluaa tai ei...hampaan saa harjata itse sen jälkeen kun olen sen ensin tehnyt. Ruoan kanssa temppuaa, sulkee suuta, pyörii jne...haluaa ottaa itse ruokaa ja sen saa tehdä vaikka sotkua tuleekin. Muutenkin näkyy heti jos ei joku herraa miellytä, osaa sätkiä, huitoa jne kun suututtaa. Pakko vaan tietyt asiat suorittaa vaikkei se hälle sopisikaan.

 

Kiitos vastauksista :flower:
Kovasti se helpottaa kun kuulee että muillakin samanlaisia koettelemuksia, esikoisen kanssa sitä on aina vähän hukassa.

Hampaiden harjaus on yhä huuto/kirkumistaistelua, mutta ruokailut on ruvennu sujumaan helpommin ja kun ruokamäärät on taas noussu suht normaaleiks niin myöskin yöt on hieman rauhoittunut, nyt vasta siinä kuuden maissa aamulla haluaa meidän sänkyyn ja tissiä ja siihen sit nukahtaakin uudestaan. Ollaan nyt sit annettu herran syödä itse, eli kurkkua, porkkanaa, perunaa, ruisleipää jne saa ottaa käteen ja nakertaa, ja sinne sekaan sitten ovelasti lusikalla lykitään muuta ruokaa. Ja tämä tuntuu herrallekin sopivan, ruokahalu palautunut ja meidän pieni linnunpoika taas aukoo ruokapöydässä suutaan :heart: Kai se sitten riittää tähän hätään hänelle että saa omalla tavallaan osallistua syömiseen. Välipalat on ennenkin syönyt itse, eli "banaani käteen" tyylillä. Tänään söi kulhollisen vadelmia, vähän ihana B) (heh, tulin nettiin etsimään keinoa saada vadelmatahrat parhaiten poistettua...)

Ja joo, se tiukkana oleminen on vissiin ainoa tapa, ei näissä lapsenkasvatusasioissa(kaan) valitettavasti ole mitään oikopolkuja :saint: Tuli vaan toi äkillinen muutos aika shokkina, ihanan yllätyksellistä tämä vanhemmuus Seuraavan kanssa sit on taas viisaampi.