Voiko n.3kk ikäisen vauvan mielestänne jättää yöhoitoon isoäidille?

Eiköhän vauva kärsi enemmän yliuupuneesta äidistä kuin vähän alle vuorokaudesta erossa tästä. Se on sitten äidistä ja tukiverkoista kiinni millaiset mahdollisuudet siitä uupumuksesta on selvitä ennen kuin tilanne on liian paha. Kaikki äidit ovat erilaisia ja toinen pystyy rentoutumaan lapsen seurassa, toinen ei. Toiset kärsivät pahemmin samasta valvomismäärästä kuin toiset. Yksi tarvitsee puoli tuntia omaa aikaa, toinen pari tuntia, kolmas ei yhtään ja neljäs kaipaisi yhden yön yhtenäisiä unia jaksaakseen taas. Mutta eihän täydellisten äitien maailmassa hyväksytä erilaisuutta.

Ap:lle vain suosittelisin, riippumatta siitä lähteekö reissuun nyt vauvan kanssa vai ilman vauvaa, että yrittäisi tuon lapsen mummon avulla saada nukuttua univelkojaan pois ennen reissua. Tuollaisesta harvinaisesta retkestä Tallinnaan voi saada parisuhteeseen aikamoisia toiveita mitä tapahtuu ja väsyneenä riitaantuu herkemmin jos asiat menevätkin pieleen. Toki voitte harkita siirrättekö Tallinnan reissua ja käytte erikseen syömässä ja shoppailemassa kotimaassa samalla kun mummo hoitaa ja toisella kertaa nukutte yhdessä yön mummon hoitaessa vauvaa. Mutta teidän perheenne että toisaalta hoitamaan lupautuneen mummon välinen päätöshän tuo on.

 

Kun mä olin lapsi. äitiyslomakin oli alle 2kk. Oma esikoiseni oli 2,5 kk iässä mummolassa hoidossa, kun mä olin yövuorossa töissä.

 

Mä olen nyt varmaan maailman huonoin äiti kun meidän kuukauden vanha vaavi on yöhoidossa mummolassa. Ihan varmasti tuleva pedofiili, narkkari tai raiskaaja. Lisäksi vielä, että kun se näkee ala-asteen biologian kirjassa pimppejä ja pippeleitä ja että miten lapsia tehdään, siitä tulee ihan varmaana huumenisti tappaja. Ei ihme että mustakin tuli nuori äiti kun jäi traumat ala-asteen biologian kirjoista.

 

Mulle taas neuvolassa sanottiin, että yhdeksi yöksi voi hyvinkin jättää lapsen yö hoitoon, jos on luotettava hoitaja.
Itse olin ainakin jossain vaiheessa tosi väsyny, ja halusin yhden yön nukkua.

Ja uskaltaakohan edes kertoa... viime kesänä, oltiin miehen kanssa viikko ulkomailla ja lapset mummolla.
nuorin 1vee 4kk ja vanhin reilu 3 vee.

 

tää on niin ikuisusaihe täällä.
minä oon jättäny nuoremmankin äidilleni. vauva on kotona, omat tuoksut, sänky jne. taatusti ei koe oloaan turvattomaksi.

 

Mä pidän sairaana tätä ajatusmaailmaa että vain ja ainoastaan ÄITI on oikea ja turvallinen ihminen.

Olen jättänyt tytön 3 kk:n ikäisenä mummolle yöksi hoitoon. Nyt vuosia myöhemmin tytön ja mummon välit ovat erinomaiset eikä kiintymyssuhde minuunkaan ole epävakaalla pohjalla.

Nyt kannattaisi erottaa oikeasti ne kiintymystä rikkovat suhteet joissa lapsi jatkuvasti jätetään hoitoon jonnekin. Mutta se että lapsi on joitakin kertoja pienenä yökylässä turvallisen aikuisen luona ei tee hänen kasvulleen pahaa vaan itseasiassa tuo lisäturvaa siitä tiedosta että on olemassa turvallisia aikuisia.

 

Itse en olisi voinut viedä yö hoitoon, lapsi on edelleen tissillä ja vaikka silloin olisin voinut laittaa maitopullot matkaan, niin siltikään en hoitoon tuon ikäistä vielä olisi vienyt. Vuorokausi on pitkä aika 3kk ikäiselle.

 

Voi elämä mitä vastauksia Meillä alotettu yökyläilyt n.2kk iässä.. 1yö sillontällön, ei mitään ripustautumisia ole ilmennyt ja oikein reippaat yökyläilijät, ei tarvi ku vähän vihjasta ni jo pinkasevat hakemaan reppujaan ja pakkailemaan lelujaan ihan innoissaan! Vanhin 3v kyselee usein, millon pääsis mihinki yöks ja harmistuu jos ei pääse, sen mielestä on nii jännää olla retkellä! Keskimmäinen koht 2v on ihan innoissaan menossa mukana ja pienin 4kk ei niin pistä väliks vaikka meneeki yökylään mummulle.

Kummipoikani ei ole ollut pienissä pätkissä yötä pois kotoo, mut on ollut pari kertaa viikon putkeen, ekan kerran 8kk ja sitten oisko ollu 2,5v. Se on niin ripustautunut äitiinsä ja isäänsä, et ei todellaka jää edes tunniksi mihinkä hoitoon ilman hirveetä huutoraivokonserttia!

Suosittelen tekemään just niinku itest tuntuu parhaalta!

Muoks, en siis suosittele kuitenkaan jättämään pitkiksi ajoiksi, koska siitä on ainakin ihan elävänä esimerkkinä ilmennyt muunmuassa mun kummipojalle tota ripustautumista, ikää hällä nyt 3v..

 

:O Tulipa taas aamun naurut...

Eiköhän se ole jokaisen oma asia koska jättää lapsukaisen hoitoon..Se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, oli ajankohta milloin tahansa.

Kerran olen hieman hämmästellyt (ja tällöinkin vain hämmästellyt, eipä asia loppujen lopuksi minulle kuulu tipan vertaa..) lapsen hoitoon jättämistä ja silloin kyse oli lapsesta jota heiteltiin pari viikkoisesta asti joka viikonloppu, koko viikonlopun hoidossa, milloin missäkin, se oli minusta epänormaalia, mut satunnaiset yökyläilyt tuskin tekee kenenkään kiintymyssuhteille tai psyykkeille mitään hallaa.

 

Kyllä se lapsi taitaisi olla enemmän kun yhden yön mummolla. Vai vievätkö vanhemmat vauvan mummolle ja humpsahtavat yhtäkkiä tallinnaan? Eikö reissuun mene aikaa? Eli todellisuudessa lapsi olisi mummolla kaksi päivää ja yhden yön, eli todellakin liikaa. Olen samaa mieltä siitä, että on täysin luonnotonta haluta olla erossa pienestä vauvastaan.

 

Maira, juuri tuollainen asenne mikä sinulla näyttää olevan "ei kuulu minulle yms." on pahinta mitä tiedän. Eikö mielessäsi käynyt tehdä lastensuojeluilmoitusta? Eipä tietenkään, koska asiahan ei sinulle kuulu, eikä siitä nyt mitään tule lapselle, ei edes kärsi. Huoh, kaltaisiasi.

 

Tulipahan vaan mieleen sellainen asia kuin toinen äärilaita, kuinka riippuvainen lapsesta tulee jos on elämänsä ensimmäiset 2-3 vuotta pelkästään äitinsä kanssa?! Otetaan yksi esimerkki: Serkullani on kaksi lasta lapset ovat nyt 5 ja 3 vuotiaat, lapset olivat pelkästään äitinsä kanssa ensimmäiset 2 vuotta eivät ollee yö kylässä tai edes päiväkylässä kenenkään luona ilman äitiään, noh äiti sitten päättikin lähtä töihin nuorimman ollessa reilu kaksivuotias, tarhaan lähtö oli mollemmilla lapsilla yhtä helvettiä huusivat ja itkivät ensimmäiset 4kk äitinsä perään, ja takertuvat nyt häneen todella pahasti, niin kuin tosin aikaisemminkin vain äiti kelpasi tekemään asioita.. mä en tiedä onko tuollainenkaan lapsen kannalta hyvä että sidotaan liikaa?! Mielestäni jokainen lapsi on yksilö ja sen mukaan pitää edetä ja yökyläilyjä harrastaa, meillä poika haluaa käydä mummonsa luona yökylässä ja soittelee mummonsa kanssa, ovat olleet todella läheisiä syntymästä asti kun olin itse estynyt poikaa hoitamaan ensimmäiset 1,5kk(olin sairaalassa).. joten ei eipä tuomita toisten ratkaisuja niin herkästi!!

 

mun lapsi oli viime juhannuksena 3,5kk kun kaveri oli sen kans täällä kotona yön kun mä olin RYYPPÄÄMÄSSÄ. Ajatelkaas mikä paska äiti. Tuskinpa sen takia pilalle mennyt tuo vauva xD

 

Huvittavia nämä, "Tuskin mennyt pilalle vauva, hah kun naurattaa -kirjoitukset" Koittakaa ottaa asioista selvää ennen kuin OLETATTE mitään.

 

Mä jättäisin (ja olen jättänytkin ) mutta mä en käynytkään täällä plussalla kysymässä asiaa.. ihan miehen kanssa yhdessä päätettiin.

Lapsi on nyt 13-v, ihana, sosiaalinen, koulussa hyvin menestyvä nuori. Välit hänen kanssaan läheiset ja kunnossa. Miten on mahdollista, hänhän on pahasti traumatisoitunut jouduttuaan olemaan vauvana mummilla hoidossa?? Eikä vain yhden, vaan monta kertaa. Monta yötä.

Eikä ninaTT:n idylli niin täydellinen ole, hänhän ei ole kyennyt tarjoamaan lapselleen ehjää perhettä. Ilmeisesti isät ei hänen mielestään ole vanhempina yhtään mitään, eikä lapset kiinny heihin. Ainakaan en ole kovin monta asiaan liittyvää keskustelua nähnyt. Joten en ymmärrä, miksi täällä niin vakavasti otetaan hänen sanomisensa? Miksi ihmiset ei yleensäkään käytä järkeään, vaan kyselee ihan ventovierailta ihmisiltä, voiko niin tai näin tehdä? Sitten täällä (omissa kuvitelmissaan ) täydelliset äidit hyökkää oikein joukolla kimppuun, ja kyseenalaistaa jopa toisen äidin kiintymyksen ja rakkauden lastaan kohtaan!

 

En käytä alkoholia tai käy baareissa. Ja uupumuksesta sen verran että se oli osa syy miksi mietimme matkaa yhdessä,yksi romanttinen yö kahdestaan Tallinnassa. Meidän vauvan kanssa voi välillä mennä puol 6 asti aamullakin että nukahtaa,joten kyllä olen väsynyt ja kaipaan omaa aikaa edes pienen hetken.Eikä tässä ole kyse mistään kiirehtimisestä,ei minulla ole kiire mutta kuten sanoin olisi todella raikastavaa saada yksi yö kahdestaan puolison kanssa pois kotoa toisaalla sillä välin kun vauva on turvallisessa hoidossa isoäidillä!

Itseasiassa ymmärrän sinua. Enkä siis näkisi tuossa ratkaisussanne pitää se kahdenkeskeinen risteilyloma mitään pahaa, vaikka itse en sellaiseen olisikaan pystynyt. Pystynyt jo siksikään että kaikki vauvani ovat tuossa iässä olleet täysimetyksellä ja kovasti minussa (ja vähän isässäänkin) kiinni niin että ne erot ovat jo minulle olleet kovia paikkoja. Tuolloin tosissaan minulle riitti vauvavapaaksi joku parin tunnin lenkki, kavarin kanssa kahvillä käynti tai kampaamoreissu tms.

Toisaalta, en ole koskaan myöskään joutunut vauvojen kanssa valvomaan öitä aamuun asti, tämä katkonaisesti nukkunutkin useista heräilyistään huolimatta nukkui välissä niin että sain itsekin torkahdettua enkä ole siis ollut itse niin väsynyt että olisin siksi kaivannut sitä "omaa yötä". Toisaalta, tuskin olisin edes saanut nukuttuakaan saati että nauttinut reissusta kun ikävä vauvaa kohtaan olisi vaivannut kokoajan.

Mutta sinulla siis tilanne on kuitenkin erilainen ja jos siis koet että tuo yöreissu auttaisi rentoutumaan ja lepäämään niin että taas jaksaisi paremmin niin ehkä sen tuomat edut sitten menevät niiden haittojen edelle. Näkisin kuitenkin että vauvan etu on myös se äiti joka jaksaa pyörittää arkea ja seurustella pienen kanssa eikä vaan loppuun väsyneenä hoida itse vauvaa hampaat irvessä.

 

Et selvästikään kuuntele muuta kuin omaa tarvettasi mennä, joten keskustelu aiheesta lienee turhaa. Tulit tänne hakemaan tukea sille, että neuvolantäti on väärässä. Moni ihminen, äiti, psykologi, kätilö ja moni muu asiaan perehtynyt on sinulle jo kertonut, että teet vauvalle hallaa jättäessäsi hänet ilman sinua yöksi.

Ei kenties traumoja, jajos tulee, niin voit aina selittää ne jollain muulla asialla. varmaa on että aiheutat pienelle ihmiselle stressiä ja saat hänet varsin onnettomaksi reissunne ajaksi, jos ei se riitä, niin en sitten tiedä miten vit enää sanoa ettet ole sen huonompi kuin joku joka ei lasta jättäisi. Ei se sinusta huonoa äitiä tee, mutta todella huono päätös se on.

Kaikki mainitsemasi asiat, yö puolison kanssa, reissu tallinnaan ja lepo voidaan tehdä lapsen kanssa. Tallinnassa ei ole sen kummempia pöpöjä kuin suomessakaan. Olet jo päättänyt mennä, joten sinun on vain elettävä seurauksien kanssa, joita et edes ole valmis myöntämään. Rentouttavaa reissua, itse en osaisi rentoutua tietäen että pieni ihminen luulee minun kadonneen iäksi vuorokauden verran (mietipä itse sellaista vuorokautta kun luulisit vaikkapa miehesi kuolleen, aika kamala päivä se olisi vaikka seuraavana päivänä selviäisikin että tieto oli väärä ja mies onkin hengissä...)

 

Et selvästikään kuuntele muuta kuin omaa tarvettasi mennä, joten keskustelu aiheesta lienee turhaa. Tulit tänne hakemaan tukea sille, että neuvolantäti on väärässä. Moni ihminen, äiti, psykologi, kätilö ja moni muu asiaan perehtynyt on sinulle jo kertonut, että teet vauvalle hallaa jättäessäsi hänet ilman sinua yöksi.

Ei kenties traumoja, jajos tulee, niin voit aina selittää ne jollain muulla asialla. varmaa on että aiheutat pienelle ihmiselle stressiä ja saat hänet varsin onnettomaksi reissunne ajaksi, jos ei se riitä, niin en sitten tiedä miten vit enää sanoa ettet ole sen huonompi kuin joku joka ei lasta jättäisi. Ei se sinusta huonoa äitiä tee, mutta todella huono päätös se on.

Kaikki mainitsemasi asiat, yö puolison kanssa, reissu tallinnaan ja lepo voidaan tehdä lapsen kanssa. Tallinnassa ei ole sen kummempia pöpöjä kuin suomessakaan. Olet jo päättänyt mennä, joten sinun on vain elettävä seurauksien kanssa, joita et edes ole valmis myöntämään. Rentouttavaa reissua, itse en osaisi rentoutua tietäen että pieni ihminen luulee minun kadonneen iäksi vuorokauden verran (mietipä itse sellaista vuorokautta kun luulisit vaikkapa miehesi kuolleen, aika kamala päivä se olisi vaikka seuraavana päivänä selviäisikin että tieto oli väärä ja mies onkin hengissä...)

Voi saakkutti sentään... m' olen sitten pilanut oman lapseni elämän. OLIN sairaala hoidossa viikon, ja kotona VIIKON ilman 3kuukautta vanhaa vauvaa. Nyt vauvalla on varmaan hirveä trauma!!!

 

Rentouttavaa reissua, itse en osaisi rentoutua tietäen että pieni ihminen luulee minun kadonneen iäksi vuorokauden verran (mietipä itse sellaista vuorokautta kun luulisit vaikkapa miehesi kuolleen, aika kamala päivä se olisi vaikka seuraavana päivänä selviäisikin että tieto oli väärä ja mies onkin hengissä...)

Eli sulla on vauva koko ajan kantoliinassa mukana joka paikassa ja nukut tiiviisti hänen vieressään? No olipa tyhmä kysymys, tietysti nukut perhepedissä, mutta siis onko sulla vauva vuorokauden joka hetki sylissäsi?

Voihan se vauva luulla, että äiti katosi iäksi kun meni vessaan, ei se vauva ymmärrä että äiti on vaan vessassa ja tulee ihan heti takaisin. Ja ihan yhtä hätääntynyt vauva on silloin, vaikkakin paljon lyhyemmän aikaa kun yökyläilyn ajan. Miten se ei sitten traumatisoi lasta? Vai traumatisoiko? Pidättekö te lasta ihollanne 24/7/365 ja mihin ikävuoteen asti?

 

satunnaiset yökyläilyt tuskin tekee kenenkään kiintymyssuhteille tai psyykkeille mitään hallaa.

Niin no, tutkimus sanoo toista pienen vauvan kohdalla. Mietipä asiaa vaikka sitlä kantilta, että poliisit tulevat kertomaan läheisesi kuolleen, ja ehdit surra sitä päivän verran ennenkuin osoittautuu että läheisesi onkin hengissä. Kuvitteletko tosiaan että tuo päivä kun luulit ettei toinen tule koskaan takaisin on vain päivä muiden joukossa? Herkemmälle yksilölle se todella voi aiheuttaa pysyviäkin traumoja. Ja eikö ole aika julmaa altistaa lasta tuollaiselle vain siksi ettei voi odottaa muutamaa kuukautta, tai ottaa lasta mukaan?

 

Et selvästikään kuuntele muuta kuin omaa tarvettasi mennä, joten keskustelu aiheesta lienee turhaa. Tulit tänne hakemaan tukea sille, että neuvolantäti on väärässä. Moni ihminen, äiti, psykologi, kätilö ja moni muu asiaan perehtynyt on sinulle jo kertonut, että teet vauvalle hallaa jättäessäsi hänet ilman sinua yöksi.

Ei kenties traumoja, jajos tulee, niin voit aina selittää ne jollain muulla asialla. varmaa on että aiheutat pienelle ihmiselle stressiä ja saat hänet varsin onnettomaksi reissunne ajaksi, jos ei se riitä, niin en sitten tiedä miten vit enää sanoa ettet ole sen huonompi kuin joku joka ei lasta jättäisi. Ei se sinusta huonoa äitiä tee, mutta todella huono päätös se on.

Kaikki mainitsemasi asiat, yö puolison kanssa, reissu tallinnaan ja lepo voidaan tehdä lapsen kanssa. Tallinnassa ei ole sen kummempia pöpöjä kuin suomessakaan. Olet jo päättänyt mennä, joten sinun on vain elettävä seurauksien kanssa, joita et edes ole valmis myöntämään. Rentouttavaa reissua, itse en osaisi rentoutua tietäen että pieni ihminen luulee minun kadonneen iäksi vuorokauden verran (mietipä itse sellaista vuorokautta kun luulisit vaikkapa miehesi kuolleen, aika kamala päivä se olisi vaikka seuraavana päivänä selviäisikin että tieto oli väärä ja mies onkin hengissä...)

Kertoisitko miten lepo tehdään lapsen kanssa?! jos vauvaa herää yössä monta kertaa, niin miten siinä sitten levätään?

VARO VAAN ETTEI SÄDEKEHÄ SOKASE KETÄÄN !!!

 

[QUOTE="vieras";25012019]Eli sulla on vauva koko ajan kantoliinassa mukana joka paikassa ja nukut tiiviisti hänen vieressään? No olipa tyhmä kysymys, tietysti nukut perhepedissä, mutta siis onko sulla vauva vuorokauden joka hetki sylissäsi?

Voihan se vauva luulla, että äiti katosi iäksi kun meni vessaan, ei se vauva ymmärrä että äiti on vaan vessassa ja tulee ihan heti takaisin. Ja ihan yhtä hätääntynyt vauva on silloin, vaikkakin paljon lyhyemmän aikaa kun yökyläilyn ajan. Miten se ei sitten traumatisoi lasta? Vai traumatisoiko? Pidättekö te lasta ihollanne 24/7/365 ja mihin ikävuoteen asti?[/QUOTE]

Toki se on yhdentekevää mihin menet, vauva ei tiedä että olet olemassa. Mutta sillä on väliä kuinka kauan olet. Jos olet vauvan luota poissa 40tuntia vessassa tai tallinnassa on se tältä kantilta ihan sama.Todellisuudessa toki ei, koska jos olet vessassa 40tuntia, lienee sinulla aikapaljon parempi syy siihen.


Lapsi tuli kyllä mukana vauvana, tunteja aina sillontällön poissa. Mentiin miehen kanssa kylpylään, leffaan ja ravintolaan jne. suunnilleen kerran kuussa joloin vauva oli mumilla n.4h kerrallaan.

Se että traumatisoiko lasta vai ei on yksilökohtainen juttu, ei sitä voi ennustaa etukäteen eikä yksilönkohdalla oikeen jälkikäteenkään, kun asiat voi aina selittää myös muilla tekijöillä. Mutta selvää on että se on kamala vuorokausi vauvalle, enkä minä osaisi itse pitää hauskaa sen tietäen. Asiat kun voi järjestää vauvallekin kohtuulliseksi, silti omia tarpeita täyttäen.

 

miksi yleensäkkään pitää kysyä täältä "lupaa" että saako lähteä ja jättää vauvan hoitoon? ja sitä mä en myöskään ymmärrä että jonkun tutkimusten ja psykologien puheiden perusteellako te lapsianne kasvatatte? eikö ihmisillä nykyään ole mitään maalaisjärkeä tai muutakaan päänsä sisällä, vaan lasta kasvatetaan ohjekirjojen mukaan. ootte te kyllä pihalla, mitähän teidänkin lapsista kasvaa. ennen sitä sentään pärjättiin omalla päällä eikä luettu mitään kasvatusoppaita silmät soikeena.

 

[QUOTE="huoh";25012054]Kertoisitko miten lepo tehdään lapsen kanssa?! jos vauvaa herää yössä monta kertaa, niin miten siinä sitten levätään?

VARO VAAN ETTEI SÄDEKEHÄ SOKASE KETÄÄN !!![/QUOTE]

Nukutaan AINA kun vauva nukkuu.

Pyydetään hoitaja kotiin tai reissuun mukaan, jolloin äiti saa nukkua vaikka vauva heräisikin.

Järjestetään asiat tärkeysjärjestykseen: kodinhoito, ystävyyssuhteet jne. on huonomalla hoidolla kun täytyy nukkua ja levätä.


Eipä siinä kauhean sädekehämäinen olo ollut kun oma koliikkipoika ei nukkunut ensimmäiseen kahteen kuukauteen koskaan 20minuutista pidempää pätkää (tai vissiin yöllä tais nukkua yhden 50min pätkän), pumppasin maitoa puolentoista tunnein välein kun rinta ei kelvannut ekaan 2kuukauteen myöskään ja koti räjähti käsiin. Olin väsyneempi kuin koskaan.Poika ei nuku hyvin vieläkään, nyt 2v, mutta arki ja omat toimet siinä silloin joustaa eikä vauva.

Oma jaksaminen on kovin tärkeää, mutta se pitää järjestää vauvan ympäri, piste.

 

Lapsi tuli kyllä mukana vauvana, tunteja aina sillontällön poissa. Mentiin miehen kanssa kylpylään, leffaan ja ravintolaan jne. suunnilleen kerran kuussa joloin vauva oli mumilla n.4h kerrallaan.

Se että traumatisoiko lasta vai ei on yksilökohtainen juttu, ei sitä voi ennustaa etukäteen eikä yksilönkohdalla oikeen jälkikäteenkään, kun asiat voi aina selittää myös muilla tekijöillä. Mutta selvää on että se on kamala vuorokausi vauvalle, enkä minä osaisi itse pitää hauskaa sen tietäen. Asiat kun voi järjestää vauvallekin kohtuulliseksi, silti omia tarpeita täyttäen.

Olet kuitenkin osannut pitää hauskaa 4 tuntia, vaikka vauva ei ole voinut tietää missä äiti on, eikä ymmärrä aikakäsityksistä tuon taivaallista. On voinut ahdistua heti sun lähdettyä, ja voinut huonosti koko sen 4 tuntia. Mutta tämä on siis aivan eri asia?

Ethän säkään voi tietää, millaisia traumoja lapsesi on voinut tuosta saada. Varsinkin kun se näyttää olleen paremminkin sääntö kuin poikkeus. Kuinka se on parempi, että vauva on säännöllisesti tietyn ajan pois äidin luota kuin se, että kyseessä olisi kertaluonteinen juttu?

Jos luulisin, että mies on kuollut, vaikka vaan tunninkin verran, se olisi ihan kamalaa. Miksei siis vauva ahdistuisi siinä tunnissa jo, puhumattakaan useammasta tunnista? Sun mielestä omiakin tarpeita pitää siis kuunnella, vaikka vauva olisikin? Eikö ne omat tarpeet työnnetä taka-alalle kun vauva syntyy, tai hoideta niitä sitten siinä vauvan ohella?