vierailija
mies on ruma. ei susiruma, mutta ei mikään komistus. Pystyykö muilla avuilla korjaamaan rumuuden?
vierailija
Olen ollut 35 vuotta suhteessa miehen kanssa, joka ei ole mikään komistus. Toisaalta taas, en ole mikään missi itse, joten eiköhän me sovita toisillemme. 
vierailija
Kaipa se riippuu siitä, millä lailla hän olisi ruma. Jos hän olisi minusta vastenmielisen näköinen, en usko että suhdetta pääsisi syntymään. Mutta jos hänellä olisi vain oudot kasvonpiirteet (eli olisi jonkun "yleisen käsityksen mukaan rum"), se asia on aina korjattavissa sillä, että tyyppi on kokonaisuutena kiinnostavan näköinen. Mutta jos ihminen olisi muuten täydellinen, niin joskus riittävän ihana tyyppi onnistuu siinä, että saa ihmiset näkemään itsensä paremman näköisenä - eli ensin rumana pidetty alkaakin käyttää joltain muulta.
Mutta silloin ei onnistu, jos edelleen henkilö näyttää vastenmieliseltä.
Mutta silloin ei onnistu, jos edelleen henkilö näyttää vastenmieliseltä.
Kysyhän itseltäsi sellaista, että jos jumalaisen komea miehesi huomenna pelastaisi parikymmentä lasta palavasta päiväkodista sillä hinnalla, että saisi pahanlaatuisia ja korjauskelvottomia palovammoja ja iäksi lakkaisi olemasta komea. Olisi pikemminkin kauhuelokuvaruma.
Niin voisitko olla suhteessa ruman miehesi kanssa?
Niin voisitko olla suhteessa ruman miehesi kanssa?
Tuo on ihan eri asia...
Se on jo mun mies. En mä sitä lakkaisi rakastamasta tai haluamasta.
Ehkä se, ettei koe toista viehättävänä olisi ongelma suhteen alussa. Siinä nussittaan kuin kanit vaiheessa.
Mutta tämä on vain minun näkökantani asiaan ja uskon, että moni muu kokee asian aivan toisin.
Parasta tässä on se, että kaikki eivät koe samoja ihmisiä kauniiksi tai rumiksi, vaan jokaisella on omat henkilökohtaiset mieltymyksensä. Usein käy niinkin, että jonkun voi kokea aika mitäänsanomattoman näköisenä, mutta kun siihen tutustuu, se alkaa näyttää päivä päivältä paremmalle.
Sitten taas on niitä, jotka näyttää kaukaata aivan järjettömän upeille ja kun niihin tutustuu, sitä alkaa ihmetellä, että mistä kohtaa toi oli mun mielestä hyvän näkönen?
Mutta jos kokisin jonkun alusta asti epäviehättävänä ja se tunne olisi pysyvä, niin en osaisi lähteä suhteeseen...
Se oli tarkoituskin olla.
Toisekseen, otsikossa ei kysytty "voisitko alkaa suhteeseen" vaan "voisitko olla suhteessa".
Toi oli ihan tarkoitushakuinen karrikointi.
Entäs jos mies on ... öööh "ei tosiaankaan komea", vetää litratolkulla viinaa, omaa huonon käsityksen hygieniasta, sekä ailahtelevaisen luonteen? Periaatteessa jokainen vastaa, että ei missään tapauksessa.
Mutta toi kuvaus pätee vaikkapa RollingStonesiin.
Kuin myös pariin tuntemaani kotimaiseen rokkistaraan.
Heidän vaimojensa homma on taluttaa tyttöystäviksi tahtovia korvasta vetäen tontilta kadulle.
vierailija
En ole suhteessa hänen kanssaan vielä, vaikka (ruma) mies on minuun todella ihastunut.
vierailija
Minä taas en ole tavannut ensimmäistäkään mukavaa hyvännäköistä miestä. Muovisia luonteeltaan kaikki.
vierailija
Väärässä seurassa liikut
Kyllä mua moni on erehtynyt pitämään mukavana.
Kauheesti näyttelemistä se kyllä vaatii.
Mä jotenkin luen ton niin, että mielestäsi mukava mies ei koskaan ole ruma? Vaikka ei oliskaan Adonis.
Kyllä, koska mä viehätyn niin herkästi siihen mitä on pään sisällä. Jos siis tosiaan ei mitään vastenmielisiä nyt tarkoiteta, vaan sellaisia "ei mikään komistus". Useimmat mun kuolaamat miehet ei ole olleet mitenkään ihmeellisen näköisiä, on pitänyt ihan irrottautua miettimään, että hetkinen, eihän tuo tosiaan ole mikään komistus. Yleensä niillä on joku piirre kyllä mun ihannelistalta, mutta voi puuttua vaikka isoinkin osa ja silti koen miehen erittäin kiihottavaksi tapauksena eleiden, juttujen ja käytöstapojen vuoksi.
En tee sitä mitenkään tietoisesti, vaikka pidänkin tästä itsessäni.
En tee sitä mitenkään tietoisesti, vaikka pidänkin tästä itsessäni.
Ei olekaan. Mun pää toimii jotenkin silleen että alan nähdä mukavissa ihmisissä kauniita/komeita piirteitä ja vittumisissa rumia.
Sit joskus usean vuoden kuluttua, ellei olla missään tekemisissä, saatan hämmästyä kun näen tyypin uudestaan että toltako se näyttikin.
entajua
Eli voisit olla ruman miehen kanssa jos tietäisit jo että se on mukava...
Entäs jos joku jo valmiiks ruma oliskin ihan yhtä mukava mutta et tutustuis siihen vaan koska se ei aluks ollu komea?
Ja miten voi ihminen näyttää "kaukaa hyvältä" mutta luonne saakin näyttään rumalta?
No ehkä, kun mä olen jo sitoutunut johonkuhun ja rakastunut siihen, niin muutos sen ulkonäössä ei saisi mua lähtemään.
Rakkaussuhde alkaa kuitenkin ihastuksesta, fyysisestä ja henkisestä vetovoimasta. Se fyysinen vetovoima jäisi uupumaan, jos kokisin toisen epäviehättävänä.
Nämä "kaukaa" hyvännäköiset on niitä, joiden oma olemus ja sisin on niin rikkinäisiä, ettei ne vaan enää näytä hyvälle, kun niihin tutustuu.
vierailija
Entä jos rakastuu vain tiettyyn ihmistyyppiin? Jos tietää keneen rakastuu ja keneen ei.
vierailija
Onko tää taas joku trolli?
Mieheni on korkeasti koulutettu, hauska, älykäs, yhteisiä harrastuksia, hyvä isä jne jne
Ei ole ehkä maailman komein, mutta ei rumakaan. Jonkun toisen mielestä saattaisi olla? Varsinkin jos etsii jotain Mister Finlandia.
Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ulkonäkö ei ole ykköskriteeri, vaikka siihenkin alussa ihastuin. Oikeasti ruman kanssa - en oikein tiedä millainen sen pitäisi olla - en varmaan pystyisi. Mutta en pystyisi olemaan myöskään komean idiootin kanssa.
En osaa sanoa koska olen aika ennakkoluuloinen. Oikeasti komeista miehistä tietää että niillä on melkein järjestään vähäsen nestettä päässä joten se on turvallinen vaihtoehto kun tietää etukäteen mitä saa. Vähemmän viehättävämmän miehen ottaminen on vähänkuin ostaisi sian säkissä. Mä olen muutamaan otteeseen seurustellut ruman miehen kanssa koska oon tykännyt niiden luonteesta ja siitä miten he on (alkuun) kohdellut mua. Mutta sitten kun hommat on alkanut rakoilemaan, on löytynyt se veemäinen marttyyriluonne ja vedetty sitä nice guy-korttia pöytään.