Voisitko ottaa vanhenevan vanhempasi/isovanhempasi/tätisi luoksenne asumaan

Voisin ottaa jos olisi sellainen asunto missä olisi itse kullekin silti yksityisyyttä.

Itse työssäni hoidan vanhuksia ja kyllä sellaiset tilanteet joissa vanhus asuu lapsensa kanssa on tosi hyviä vanhuksen kannalta. Päivällä kotihoito käy huolehtimassa ja antamassa lääkkeet, illalla ja yöllä on turvaa sitten perheestä. Kauppaostokset, siivous, pyykinpesu jne missä vanhus tarvitsee apua hoituvat yhteistyöllä.

 

[QUOTE="Veera";30795390]Voisin ottaa jos olisi sellainen asunto missä olisi itse kullekin silti yksityisyyttä.

Itse työssäni hoidan vanhuksia ja kyllä sellaiset tilanteet joissa vanhus asuu lapsensa kanssa on tosi hyviä vanhuksen kannalta. Päivällä kotihoito käy huolehtimassa ja antamassa lääkkeet, illalla ja yöllä on turvaa sitten perheestä. Kauppaostokset, siivous, pyykinpesu jne missä vanhus tarvitsee apua hoituvat yhteistyöllä.[/QUOTE]

Lisään vielä että monessa muussakin perheessä nuo kauppareissut, pyykinpesut, siivoukset jne on omaisten vastuulla mutta he joutuvat työpäivän jälkeen vielä ajelemaan sen vanhuksen luo auttelemaan.

 

Tottakai

 

Olen jakanut äidille osan olohuone/ ruokailutilasta, asunnosta jossa asui jo 6 ihmistä, 90 neliötä.
siihen saakka hoidin äitiä hänen omassa kodissaan,kävin päivittäin hoitamassa, ja veli meni yöksi aina tarvittaessa. mutta hoidin siis kaiken tiskaamisesta ruuanlaittoon ja siivouksen äidille, ei ollut vanha vaan sairas, ja kuolikin .
Äidin äitiä olen yrrittänyt saada meille jo pari vuotta, mutta hän ei halua lähteä paikasta jossa asunut 80 vuotta eli koko ikänsä, joten asuu palveluasunnossa (vielä ilman palveluita). Ikkunat käyn pesemässä kerran vuodessa ja muuten 3 kertaa vuodessa, matkaa 500km

 

En ottaisi! Appivanhemmat ovat molemmat ikääntyviä alkoholisteja (eronneet toisistaan) ja ystäväpiiri on jotain - siis - todella karseaa. Ei, ei. ei! Omat vanhempani ovat, no eronneet, mutta isäni on työnarkomaani ( omaa lahjakkaasti narsistin piireteitä) ja äitini taas on vaativa, oikukas ja ikääntyessään muistuttaa enempi ja enempi isääni - valitettavasti. Isäni keksisi jotain "mukavaa" pääni menoksi ja äitini saisi avioeron minun ja mieheni välille = ei tule toimeen mieheni kanssa. Onneksi isällä on nuorikko, joka on vain hieman minua vanhempi ja äidilla nuorempi puoliso, joka pitää äidin maantasalla ja "kotkotukset" normaaleina.

 

Hädintuskin suostunut samalle paikkakunnalle...

 

Olen kotoisin Itä-Suomesta. Meillä asui lapsuudenkodissa isän mummi. Ystävilläni oli ns. mummonpuoli jossa mummo asui ihan omassa kodissaan. Nyt olen 30v ja omat isovanhemmatkin pärjäävät vielä kodeissaan. Kokemukset on ihan hyviä, lapsen näkökulmasta. Mukavaahan se oli kun mummot oli läsnä elämässä ja leikeissä, olivat vastassa kotona ja kaverin luona kun koulusta tultiin ja katsoivat vähän perään ja hemmottelivat. Huusivat myös ja komensivat, mutta hyvää se vaan teki.

Voisin ottaa nyt omaan kotiini, jos olisi oma mummon puoli talossa. En tähän 90 neliön rivarinpätkään alkas ahtamaan yhtään mummoa meidän 3 lisäksi.