meillä vilkas neitokainen n 2,5v. nyt näyttää siltä, että hän oli meille lottovoitto, ehkä toista lasta ei nimittäin koskaan enää meille tule.
kun neiti oli pieni vauva, halusin heti perään toisen, mut mies vastusti, sit meille tuli avioliittokriisi, joka nyt on onneks ohi, mut siinä vaiheessa ei voinut edes ajatella toista lasta . no, sit ku alettiin koittaa, ilmeni että mussa on jotain vikaa ja lapsen saaminen on vaikeaa. nyt tätä piinailua on takana kaikkine mutkineen reilu vuosi ja nyt on alkanut tuntua siltä että olisiko vain parempi luovuttaa. mihinkään järeämpiin hoitoihin ei jaksa lähteä ja tämä pettyminen kuukausi toisensa jalkeen on raskasta. vaikka lapset ovatkin lahja, en jotenkin haluaisi ylläri vauvoja, siis ajattelen että haluan käyttää ehkäisyä vaikka onkin epätodennäköistä että tulen raskaaksi, koska itseni tuntien en halua elää siinä epävarmuudessa koko ajan (eihän sitä niin varma voi olla että ei tulekaan raskaaksi) ja toisaalta että jos näinkin vaikean asian käyn läpi ja hyväksyn, että en saa toista lasta, tulisi hirveä tunne mylläkkä jos yht äkkiä huomaisin odottavani... en tiedä ymmärtääkö tätä kukaan...
no, nyt etsinkin teitä syystä tai toisesta yhden lapsen äidit: miten olette asian kokeneet ja mitä hyviä puolia näette siinä, että on "vain" yksi lapsi? itse olen surrut sitä että tytöllä ei ole kotona leikkikaveria ja aikuisena sisarusta jakamassa elämän asioita ja jos tarvetta meistä vanhuksista huolehtimassa...
toivottavasti en aiheuttanut kirjoituksellani pahennusta, toivon että joku ymmärtäis ja löytyis vaikka saman kokeneita... hyvää syksyä!
kun neiti oli pieni vauva, halusin heti perään toisen, mut mies vastusti, sit meille tuli avioliittokriisi, joka nyt on onneks ohi, mut siinä vaiheessa ei voinut edes ajatella toista lasta . no, sit ku alettiin koittaa, ilmeni että mussa on jotain vikaa ja lapsen saaminen on vaikeaa. nyt tätä piinailua on takana kaikkine mutkineen reilu vuosi ja nyt on alkanut tuntua siltä että olisiko vain parempi luovuttaa. mihinkään järeämpiin hoitoihin ei jaksa lähteä ja tämä pettyminen kuukausi toisensa jalkeen on raskasta. vaikka lapset ovatkin lahja, en jotenkin haluaisi ylläri vauvoja, siis ajattelen että haluan käyttää ehkäisyä vaikka onkin epätodennäköistä että tulen raskaaksi, koska itseni tuntien en halua elää siinä epävarmuudessa koko ajan (eihän sitä niin varma voi olla että ei tulekaan raskaaksi) ja toisaalta että jos näinkin vaikean asian käyn läpi ja hyväksyn, että en saa toista lasta, tulisi hirveä tunne mylläkkä jos yht äkkiä huomaisin odottavani... en tiedä ymmärtääkö tätä kukaan...
no, nyt etsinkin teitä syystä tai toisesta yhden lapsen äidit: miten olette asian kokeneet ja mitä hyviä puolia näette siinä, että on "vain" yksi lapsi? itse olen surrut sitä että tytöllä ei ole kotona leikkikaveria ja aikuisena sisarusta jakamassa elämän asioita ja jos tarvetta meistä vanhuksista huolehtimassa...
toivottavasti en aiheuttanut kirjoituksellani pahennusta, toivon että joku ymmärtäis ja löytyis vaikka saman kokeneita... hyvää syksyä!
