Yhden lapsen äiti

Olen yhden lapsen äiti, joka on arka paikka. Haluaisin olla useamman lapsen äiti.

Tämä syksy on ollut todella vaikea henkisesti tämän asian suhteen.

Nyt en pääse millään yli, kun koko viikon olen saanut kaikenmaailman tölväisyjä:
- Mun on helppo nukkua yhden lapsen kanssa päiväunet (lapsi sen ikäinen, että tarvii kuitenkin aikuista koko ajan. Miten mukan yhden lapsen kanssa on helppo nukkua? Kun ei lapsi nuku enään päiväunia...)
- Mä olen tottunut olemaan yksin kotona ilman lasta. No en ole, ei mies enempää ole lapsen kanssa, oli niitä 1 tai 10, jos ei sitä kiinnosta...
- Meillä on aina siistiä, kun on vain 1 lapsi ja ehdin kiillotella pöytähopeita. Siivous ei kiinnosta ja en tiedä kuinka tääkin nyt muka vakio olisi yhden lapsen perheessä...

Mä taas koen hankalana sen, että lapsi haluaa usein seuraa ja sitä ei vaan sisaruksista ole. Naapururustossa asuu todella vähän sopivia leikkikavereita. Lapsellani on lisäksi perussairaus, joka hankaloittaa vierailuita ja vaatii minulta usein 24/7 hoitoa.

Ei meillä ainakaan ole sellainen lapsi, joka tyytyväisenä vain leikkii itsekseen vaan haluaa kaveria ja seuraa. Lapsi kaipaa sisarusta ja kyselee, että koska meille tulee vauva. Lapsi on yksinäinen lomamatkoilla. Mennnään vaikka luistelemaan, niin lapsi kysyy että kuka kaveri voitais pyytää mukaan. Ei enään viihdy pelkästään vanhempien seurassa...

Tsempatkaa vähän, että saisin paremman mielen.

 

Mitäs jos suunnittelisitte adoptiota?

 

Mitäs jos suunnittelisitte adoptiota?

Mä ottaisin vaikka ketä, sijaislapsia tai adoptiolapsia tai ketä vaan, mutta täytys vaihtaa mieskin...

 

Lapselle kerhoa ja harrastuksia,joissa voi tavata muita lapsia.

 

Lapselle kerhoa ja harrastuksia,joissa voi tavata muita lapsia.

On harrastuksia. Ja niistäkin olen saanut kuulla kielteistä, että on liikaa... On meillä useampi harrastus, mutta kun meillä on aikaa yllin kyllin. Hoidossa on 4 h/päivä.

Ja pointti oli ennemminkin se, että kuinka opin ottamaan nuo kommentit vastaan, kun minua vähätellään niin noilla jutuilla. Ei puolitutut tiedä, että haluan lisää lapsia ja en niitä saa. Mutta silti ne sattuu, kun ihan kuin yhden lapsen kanssa ei olisi rankkaa ja saisi valittaa väsymystä yms.

 

Eikö noita juttuja voi nähdä vain positiivisten puolten esiin tuomisena, ei minään tölväisyinä? Ok, sinä et pidä mainittuja asioita positiivisina, mutta ajatteletko että oikeasti niiden sanojat pahaa tarkoittavat?

Noin muuten, voin ymmärtää toisen/useamman lapsen kaipuun, mutta itsekin yhden lapsen äitinä en kuitenkaan jaa kokemiasi ongelmia. Jos sinulle lapsi on niin tärkeä, että haluaisit lapsia vaikka kuinka monta, niin miksi et halua viettää lapsesi kanssa aikaa vaan haluaisit hänelle seuraksi sisaruksen? En oikein ymmärrä, eikö niitä lapsia juuri siksi haluta, että heidän kanssaan voi viettää aikaa ja tehdä kaikenlaista? Ei kai heitä toisilleen seuraksi tehdä?

Meidän lapsemme on eskari-ikäinen, eikä ainakaan vielä ole mitenkään kyllästynyt meidän vanhempien seuraan. Toki mielellään leikkii kavereidenkin kanssa, kun niitä kylässä käy, mutta oikeastaan ihan yhtä mielellään leikkii ja puuhailee meidän vanhempien kanssa. Toisaalta on niin iso, että voin tarvittaessa vaikka ottaa ne päikkärit vaikka lapsi ei nukkuisikaan. Eli ehkä teillä on vaan nyt juuri vähän rankempi vaihe, ei lapsi sinua aina tule 24/7 tarvitsemaan.

 

no minä näen nuo kommentit vain positiivisena.Mulla on monta lasta ja olis kyllä toisinaan ihanaa kun saisi nukkua päikkärit,olla välillä yksin kotona tai että olis joskus kauemminkin siistiä kun sen 0.5h.Ehkä sun pitäisi kertoa,että haluaisit enemmän lapsia,mutta et saa.

 

No kyllä mä yritän ajatella positiivisesti, että nyt mulla on aikaa sitten juuri tälle lapselle 24/7. Ehkä on liikaakin äiti ollut... Itse lapsi on kasvaessa alkanut kaivata sisaruksia. Ei meillä ole oikein tuttavia 1-lapsisista perheistä, joten on nähnyt luonnollisesti isompia perheitä ja sisaruksia ja ehkä sitten alkanut kaipaamaan omaakin.

Olin kotona siihen kun lapsi oli 3-v ja nyt teen osa-aikaista työtä niin, että lapsella on lyhyet päivät. Lisäksi ne harrastukset. Mutta ehkä pitäisi olla pidempää päivää hoidossa, mutta tämä on nyt äidin valinta, että ollaan kotona iltapäivät.

Eivät varmaan pahaa tarkoitakaan, mutta kaikki tulee niin vähättelevään sävyyn. Ja kun mikään noista väittämistä ei siis pitänyt paikaansa minun kohdallani. En ole yksin kotona, en nuku päikkäreitä, en kiillota pöytähopeita. Enemmän aikaa kotiaskareille yms. voi olla useamman lapsen äidillä, koska lapseni kaipaa huomiota tietenkin erityisesti juuri kun yritän ruokaa laittaa yms. Otan lasta mukaan kotihommiin, mutta aina häntä ei nyt nappaa salaatin teko tai tiskikoneen tyhjennys. Ei sisaruksetkaan aina tietenkään aina sopuisasti leiki, että äiti kotihommat tekee, mutta ehkä joskus kuitenkin

Eilen oli viimeinen niitti, kun kolmen lapsen äiti kehuskeli niin, että hän on ollut yksin kotona ja oli ihan ihmeissään, että mitä oikein tekisi kun ei ikinä ole yksin. Totesi sitten, että mullehan se on tuttua. Mä olin, että what, missä se mun lapsi sitten on, että mä yksin olisin. Heillä esim. lapset on mummulassa ehkä kerran kuussa viikonlopun, meidän lapsi mummulassa ehkä kerran vuodessa yökylässä...

 

Tuo on kyllä rasittavaa. Itse olisin myös halunnut enemmän lapsia, joten on tosi ärsyttävää kuunnella noita "teillä on niin helppoa" - mantroja.
Yhtä lailla ärsytti ennen yhdenkään lapsen saantia ne jatkuvat "millos teille tulee lapsi" - kyselyt.
Ihmiset ovat ajattelemattomia, eivätkä tajua loukkaavansa.

 

Tuo on kyllä rasittavaa. Itse olisin myös halunnut enemmän lapsia, joten on tosi ärsyttävää kuunnella noita "teillä on niin helppoa" - mantroja.
Yhtä lailla ärsytti ennen yhdenkään lapsen saantia ne jatkuvat "millos teille tulee lapsi" - kyselyt.
Ihmiset ovat ajattelemattomia, eivätkä tajua loukkaavansa.

Juuri näin!

 

Kannattaa muistaa, että toisinkin päin tölväisyt voivat tuntua yhtä iKäviltä. Useamman lapsen äitinä ei ole kiva kuulla, miten helppoa on, kun lapsista on seuraa toisilleen. Todellisuudessa lapset saattavat tapella koko ajan. Sitäkään ei kannata ottaa pahalla, mutta ehkä toiselle on hyvä mainita, että asiat niin hyvät kuin huonot puolet.

Ehkä ihmiset haluavat olla positiivisia puhellessaan näitä, mutta jos itse on väsynyt tai asiassa on joku muu ongelma, niin kommentit saattavat olla todella ärsyttäviä, vaikka niitä ei ole sellaisiksi tarkoitettu. Ja voihan se sanoja itse olla omaan tilanteeseensa ärsyyntynyt ja kadehtiessaan sinun tilannetta sanoo kommenttinsa ikävässä sävyssä.

 

Pahoittelut, ettette ole saaneet enempää lapsia.
Meillä on kolme lasta eikä tukiverkkoja, joten minäkään en ole kovin usein yksin kotona. Joskus kyllä, kun mies ulkoilee lasten kanssa.

Omalla kohdalla se on pitänyt paikkaansa, että useamman kanssa on helpompaa kuin yhden kanssa. Aikaa on enemmän esim. just kotitöille, kun lapset leikkivät keskenään. Olen vielä niin onnekas, että meillä lapsilla ei tule kovin paljon riitoja leikeissä, joten siinä mielessä omalla kohdalla arki on helpompaa kuin silloin kuin oli yksi. Esikoinen on nimittäin hyvin seurallinen, eikä pienenäkään viihtynyt yksin leikeissään.

Tsemppiä ja toivottavasti et joutuisi kuuntelemaan ajattelemattomia tölväisyjä usein.

 

Eilen oli viimeinen niitti, kun kolmen lapsen äiti kehuskeli niin, että hän on ollut yksin kotona ja oli ihan ihmeissään, että mitä oikein tekisi kun ei ikinä ole yksin. Totesi sitten, että mullehan se on tuttua. Mä olin, että what, missä se mun lapsi sitten on, että mä yksin olisin. Heillä esim. lapset on mummulassa ehkä kerran kuussa viikonlopun, meidän lapsi mummulassa ehkä kerran vuodessa yökylässä...

Tällä äidillä oli ilmeisesti väärä käsitys tilanteestanne, mutta ei kai se niin vakavaa ole tai aihe loukkaantua verisesti. Ihan voi ystävällisesti oikaista toisen väärät kuvitelmat. Tietysti useimmilla lapsi viettää aikaa myös kahdestaan isänsä kanssa ja useimmiten yksi lapsi on helpompi saada muualle hoitoon kuin kolme. Minulla on ainakin ollut ihan mukavasti aikaa myös yksin vauvavuoden jälkeen, varmasti enemmän kuin useampilapsisilla kavereilla. Johan jo imetys rajoittaa tätä pidempään, jos saa useamman lapsen putkeen.

Harmi että teillä isä ei ole aktiivinen eikä mummulakaan helposti/usein hyödynnettävissä. Mutta eikös sinulla sitten ole aikaa olla yksin kotona edes silloin, kun lapsi on harrastuksissaan?

 

Mä en nyt ehkä osaa tuoda asiaani esille... Pointti ei ollut se, että mä haluan olla yksin kotona. Vaan siis jotenkin tuli sellainen olo, että tämä äiti oletti, että mulla on yhden lapsen kanssa rutosti omaa aikaa. Kyllä lapsen isä nyt välillä ulkoilee lapsen kanssa tai käyvät jossain, mutta ei kovin usein. Ja varmaan enemmänkin olisi, jos vaatisin että viettäisi. Kyllä mä lapsen kanssa mielelläni olen ja touhuan.

Lapsellani on diabetes ja sen jälkeen mummilaan ei ole juurikaan päässyt ja kummitäti ei hoida enään yhtään. Eivät siis halua opetella sairauden hoitoa/ottaa vastuuta. Samoin harrastuksissa usein istun pukkarissa odottamassa, koska harrastusten vetäjät ovat näin toivoneet. Lapsi ei itse tunnista oloansa, eikä vielä osaa hoitaa tietenkään sairauttaan.

Ehkä tässä on meneillään nyt syysmasennus ja en ole vielä hyväksynyt asiaa, että ei lisää lapsia tule ja olen väsynyt kun olen valvonut mittaamassa lapsen sokereita monena yönä ja en tiedä. Tämä oli tällainen avautuminen...

 

Mä en nyt ehkä osaa tuoda asiaani esille... Pointti ei ollut se, että mä haluan olla yksin kotona. Vaan siis jotenkin tuli sellainen olo, että tämä äiti oletti, että mulla on yhden lapsen kanssa rutosti omaa aikaa. Kyllä lapsen isä nyt välillä ulkoilee lapsen kanssa tai käyvät jossain, mutta ei kovin usein. Ja varmaan enemmänkin olisi, jos vaatisin että viettäisi. Kyllä mä lapsen kanssa mielelläni olen ja touhuan.

Lapsellani on diabetes ja sen jälkeen mummilaan ei ole juurikaan päässyt ja kummitäti ei hoida enään yhtään. Eivät siis halua opetella sairauden hoitoa/ottaa vastuuta. Samoin harrastuksissa usein istun pukkarissa odottamassa, koska harrastusten vetäjät ovat näin toivoneet. Lapsi ei itse tunnista oloansa, eikä vielä osaa hoitaa tietenkään sairauttaan.

Ehkä tässä on meneillään nyt syysmasennus ja en ole vielä hyväksynyt asiaa, että ei lisää lapsia tule ja olen väsynyt kun olen valvonut mittaamassa lapsen sokereita monena yönä ja en tiedä. Tämä oli tällainen avautuminen...

Ymmärrän mitä tarkoitat. Itse käyn juuri päässäni prosessia siitä, että on vain hyväksyttävä, että emme saa enempää lapsia. Ja vaikka olenkin tidella kiitollinen, että saimme sentään yhden lapsen (vuosien jälkeen), niin kyllä se väistämättä silti välillä tekee surulliseksi, että enempää ei tule.

Mitä tulee tuohon useampilapsisten kommentointiin, niin onhan se todella ärsyttävää. Itse yritän soveltaa vain sitä "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" - metodia. Jokainen ihminen näkee asiat aina omasta näkökulmastaan ja jokaiselle ihmiselle ne omat ongelmat ovat suurimpia. Siksi helposti tulee tölväistyä ja vähäteltyä toisten ongelmia.