yhteisöllisyys

Aina näkee valituksia nykyajan yksilökeskeisestä yhteiskunnasta. Viimeksi tänään osui silmiin... Että ennen lapset kasvatettiin koko kylän voimin, eikä kukaan jäänyt ilman vertaistukea.... Noh, olimmepa tossa alkukuusta ulkona ja käskin lapseni roskalaatikon vierestä omaan pihaan leikkimään. Tähän tuli heti paikalla ollut naapuri sanomaan, että eikun leiki siinä vaan! Joo jos se yhteisöllisyys on vanhemman päätäntävallan kumoamista, niin eipä oo ikävä moista! : /

 

Jonkun aikaa tuumit asiaa?

 

Tuli vaan mieleen kun tänään näin vähän vastaavanlaisen tilanteen. Eikä tässä koneella nyt ihan joka hetki tule istuttua

 

jos noin herkkä on korva, niin pitäiskö muuttaa umpimetsään turvaan ja tappaa koko lapsi, ettei altistuisi vaaroille pahassa maailmassa?

siis oikeasti, pakkoko naapurin viestiksi oli lukea, että äitis on tyhmä ja mä kerron mitä sun kuuluu tehdä? Kyllä mä ymmärtäisin sen niin, että naapuri vain kumosi sun äänettömän sivulauseen, joka kuului että "kun naapurin pihalla ei saa olla" tarkoittamalla sanoa, että toki se hänelle passaa.

 

Kun minä aikoinaan ensimmäisen mieheni kanssa etsin paikkaa, jonne asettua kasvattamaan perhettä juuri tuo yhteisöllisyys oli yksi niistä valintakriteereistä listallamme.

Halusimme nimenomaan paikkakunnalle, jossa on arvostetaan talkoohenkeä ja naapuriapua.
Siksi tsekkasimme punaisen ristin toiminnan paikkakunnalla, kerhot, kylätoimikunnat, urheoiluseurat, taidekerhon jne. Paikkakunnat joilla moista toimintaa ei vapaaehtoisvoimin kyetty järkkäämään tippuivat pois vaikka jokin muu asia kuten koulut lapsille tai sopiva omakotitalo sopivaan hintaan tms olisi natsannut.

Meille tuo siis tärkeää, niin silloin 25 v sitten kuin nytkin.
Jollekin toiselle se taas ei tärkeiden asioiden joukossa.