Yksin äidiksi IVF-hoidolla

Moi, onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?

Olen eroamassa parisuhteesta, enkä ikäni puolesta tai muutenkaan halua enää siirtää lapsihaavetta tulevaisuuteen, niin että jäisin odottelemaan mahdollisen uuden puolison löytymistä. Vaihtaisin tosi mielelläni ajatuksia, jos olet tai olet ollut tämänkaltaisessa, ei niin yksinkertaisessa elämäntilanteessa.

 

Hei,
täällä yks..! =)
3 ekaa hoitoo kävin exän kanssa (tai käytännössä olin sillonkin jo yksin ja se "avusti") mutta lopullinen ero tuli kesken viimesen hoidon ja solut pakastettiin. Jatkoin myöhemmin tästä yksinäni eteenpäin. 1. pas:ista (1 alkiosta) alkoi kaksosraskaus mutta kkm todettiin np-ultrassa.
4. ivf:n ainoa pas onnistui loppuun saakka viime keväänä ja sain toisen lapsen. Esikoinen on jo aikuinen.
Olen palaamassa hoitoihin ensvuoden alkupuolella.

 

Aivan sama tilanne minullakin kuin sinulla ollut aiemmin. Puolisoni mukana mutta pitkälti myös omasta käyttäytymisestäni johtuen hän koki olevansa täysin ulkopuolinen. Enemmän oli kuitenkin minun oma haave, kun hänellä itsellään useampia lapsia.
Millaisena koit hoidot yksin?

Hei,
täällä yks..! =)
3 ekaa hoitoo kävin exän kanssa (tai käytännössä olin sillonkin jo yksin ja se "avusti") mutta lopullinen ero tuli kesken viimesen hoidon ja solut pakastettiin. Jatkoin myöhemmin tästä yksinäni eteenpäin. 1. pas:ista (1 lalkiosta) alkoi kaksosraskaus mutta kkm todettiin np-ultrassa.
4. ivf:n ainoa pas onnistui loppuun saakka viime keväänä ja sain toisen lapsen. Esikoinen on jo aikuinen.
Olen palaamassa hoitoihin ensvuoden alkupuolella.

 

Oon yleisesti ottaen kokenu ne fyysisesti suht helpoiks, mutta henkinen puoli ja toistuneet (ja varmaan myös tulevat) negat onkin toinen juttu...ja kyllä niihinkin jossain vaiheessa tavallaan turtuu, mutta kunhan ei toista keskenmenoa enää joutus koskaan kokeen.
Oikeestaan tykkään siitä että saa pitää ikäänku "langat omissa käsissä" tässä hommassa, ja esim. haluaisin silti pystyä pistämään itse lääkkeet vaikka joku muukin ois mukana. Joskus nuorena muistan jo miettineeni että lähden sitten vaikka spermapankille jos ei "Sitä Oikeaa" ehdi löytyä.
Hoitoihin pääsy yksin olikin valtava helpotus (psykologikäynnit oli yhtä pakkopullaa) kun ei enää tarvinnut puoliväkisin yrittää löytää "edes jotakuta ja nopeesti" että sais lapsiasiaa eteenpäin. Nyt siis voi odotella ihan rauhassa jotain oikeesti kiinnostavaa kun tää tärkein asia on muulla tavoin hoidossa!