Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat II
Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat
3-KYMPPISET ESIKKOA ODOTTAVAT

Äsvee....................... LA heinäkuu 07...........Pori
K ja kirppu................. LA 27.7.07................Joensuu............PKKS
Kati-75 (Naksu)......... LA 31.7.07.................Hesa................Kättäri
Hiiru.......................... LA 8.8.07..................Päijät-Häme......PHKS
Piija............................ LA 23.9.07.....Helsinki................Kättäri
Pauliina...................... LA 10.9.07................Espoo
Mansku72...................LA 30.9.07....................KHKS
Petriina...................... LA 3.11.2007.......................................EKKS
Kirsikka..................... LA 9.11.07..............Helsinki...............Kättäri
Jande......................... LA 14.11.07......................................Jorvi
Hmapi........................ LA 18.11.07
Merenneitonen............ LA 22.11.07...............Turku
PiituLiina74.................. LA 24.11.07.............Kotka
SariS.......................... LA 5.12.07
Katjuzka75................. LA 13.12.07...........................Seks
Tracy75....................... LA 13.12.07.............Helsinki............Kättäri
Hepulilaalaa................ LA 13.12.07.....................Kemi
jennipenni................ LA14.12.07.................Oulu..................OYS
Spark............................ LA 20.12.07
Pore71......................... LA 6.1.08.........keski-suomi.........k-sks
Inkie.................................LA 16.1.08.....................
Skinkki..............................LA 28.1.08
Posteljooni Petschkin.......LA 19.2.08..................................NKL
DAWN..............................LA 15.2.08...................................NKL
Anno................................LA 17.2.08.................................TAYS
Miina34............................LA 20.2.08
Hormoonihirviö................LA 2.3.08.....................................L-pks
Cicilisko...........................LA 3.3.08...........JKL....
Tiila..................................LA 7.3.08......................................KYS
Riinua...............................LA 22.3.08...................................TYKS
Aavatuuli..........................LA 4.4.08
Kellukka............................LA
vemu76.............................LA29.4.08
Miinamaria.........................LA 25.5.08
Frida74..............................LA 9.7.08
Fleur..................................LA
Bella74..............................LA 10.7.08
Onnellinen ensiodottaja....LA 17.8.08
Iida-Liina...........................LA 27.8.08


Synnyttäneet:




Olivia76.....................pääsiäisenä............... .................Poika

Mamma76 (jubby) 23.5.07......................................Poika

Jonina 10.6.07 poika, 49cm, 3400g ja py 34


Kati-75......................... 8.7.2007 Poika :heart:

Vilma76..............21.7.07......Poika 3395g ja 50cm :heart:

ruusu76..............30.7.07......Tyttö 2910g ja 49cm :heart:

Möykky...............2.8.07........Tyttö 3110g ja 50cm :heart:

Myrsky-Tuuli........3.8.2007....Poika 3600g ja 52 cm :heart:

Tellervo...............20.8.07......Tyttö 3940g ja 51cm :heart:

Päde....................14.9.07....Tyttö 3104g ja 48cm :heart:

Junnu..................16.9.2007..Poika 4075g ja 53cm :heart:

Emma75...............18.9.07....Poika 3830g ja 50cm :heart:

meme72...............20.9.07...Poika 3725g ja 51 cm :heart:

Hapsuli.................24.9.07...Poika 3355g ja 49cm :heart:

Miranda74............30.9.07...Poika 3770g ja 51 cm :heart:

Piipa75.................29.9.07..Tyttö 3780g ja 50cm :heart:

Ginnifer................23.10.07 Tyttö 3720g ja 51 cm :heart:

Piupa...................29.10.07 Tyttö 2870g ja 46cm :heart:

Auringonkukka-75 3.11.07 Poika 3870g ja 55cm :heart:

Dana76................11.11.07 Tyttö 3670g ja 50cm :heart:

Lauralein..............16.11.07 Tyttö 3880g ja 53cm :heart:

Nefer....................25.11.07 Poika 3430g ja 49cm :heart:

Minimi...................01.01.08 Tyttö 3250g ja 50cm :heart:

Pötkylä.................22.01.08 Poika 4200g ja 54cm :heart:



Ja tässä vielä linkki vanhoihin tarinoihin
http://keskustelu.kaksplus.fi/t740606
http://keskustelu.kaksplus.fi/t834056

 

Tässä on uusi pino meille, toivottavasti tämä toimii paremmin kuin vanha.

 

Joo, varmaan ihan viisas veto, kun kerran muillakin, kuin mulla on ollut ongelmia tuon vanhan kanssa ja olihan sinne noita viestejä jo melkolailla kertynytkin eli hyvä me!

Mulla oli eilen tunne, että jos vaikka pääsisi yöllä synnyttämään... joopa joo.
Neuvolan täti sanoi, että kyllä me ollaan täällä neuvolassakin ihmetelty, että vieläkin täällä käyt yhtenä kappaleena. Nehän siis povasivat mulle synnytystä jo melkein kuukausi sitten
Samalla täti totesi, että kun jotain alkaa todella tapahtua ei kannata hirveästi jäädä kotiin odottelemaan, voi olla aika nopea toimitus, kun on niin kauan asiaa tuolla sisuksissa valmisteltu.. Saa nähdä sitten.

Tänään voisin sitten vaikka imuroida, vaikka olin jo yrittänyt tuupata sen homman miehelle. Ihan mukava ilma ulkonakin tuulta lukuunottmatta, joten kävelylenkkiäkin voisi ajatella.

Auringonkukalle toivon myös niitä oikeita suppareita. Ilmoittele ihmeessä, jos löytyy hyviä vinkkejä.
Niin, kiitos muuten siitä roskis-vinkistä. Onkohan se tarjous kaikissa Lastentarvikkeissa? Mä inhoan tuota meidän kylän Lastenterviketta, kun se on hirveän ahdas ja sekainen, mutta tuon tarjouksen perään voisin lähteä.
Eikös muuten uuden patjan hankkimista suositellakin aina uudelle vauvalle, joten ihan hyvä ratkaisu varmasti.

Reipasta päivää muillekin!

-Dana 39+4

 

Heipsistä taasen kaikille!

Ei tullut lähtöä yöllä, vaikka supistelikin. Nyt taas ei mitään. Ainoastaan koko alapää on ihan julmetun kipeä. Hyvä niin, koska se varmaan valmistelee paikkoja. Tosi jännä se kipu, en osaa edes kuvailla sitä. Se ei ole särkyä eikä jomotusta, ei viiltelyä... Mutta koko ajan koskee. Kipualue on lähinnä vyötäröstä polviin ja keskus tuolla jalkojen välissä. Kysyin neuvolasta, että näinkö se kuuluukin olla ja sanoivat, että kyllä vaan.

Muuten neuvolantäti e ollut oikein tyytyväinen. Paineet ei ole laskeneet, vaikka olenkin levännyt. Tiistaina on uusi aika, jos ei sitä ennen pääse jo synnyttämään. Paino mulla oli laskenut 900g edelliseen punnitukseen verrattuna. Mutta turvotuskin on nyt pienempää eli eiköhän syy löydy siitä. Vauvan sydänäänet kuului hyvin ja syke pyöri 140 molemmin puolin.

Noista Danan kyselemistä supistusten aiheuttaja-vinkeistä... kyselin neuvolastakin niitä. Seksi kuulema ja sitä spermaa pitäisi jäädä oikein kunnolla "lillimään" sisälle niin, että kohdunsuu "kylpisi" siinä. Se on kuulema ainoa, mikä oikeasti auttaa Sanoinkin miehelle, että nyt hommiin Mulla on kyllä paikat niin kipeät, että mulle riittäisi tällä hetkellä se, että saisin sen kohdunkaulan vaan siihen "kylpyyn"

Tässä on linkki Lastentarvikkeen sivuille, jossa on kilpailu ja mainos siitä vaipparoskiksesta. Tarjous on voimassa koko marraskuun.
http://www.lastentarvike.fi/default.asp?docId=14161&campaigncode=001

Juu, kiitos Pötkylä, kun teit uuden ketjun. Toivotaan, että tämä pelittää paremmin kuin tuo ahkerassa käytössä ollut. Kiitos :flower: Tosin, kyllä tässä sivustossa saattaa olla jotain ihan oikeaakin häikkää. Mulla menee usein ihan valkoiseksi koko ruutu ja ei aukea millään. Siis vaikka en edes kirjoittaisi tai yrittäisi lähettää mitään :/

Miten sun vointi muuten on nyt Pötkylä? Oletko malttanut huilia?

auringonkukka ja pikkuinen, rv 40 tasan

 

Joo, löysinkin tuon tarjouksen ja osallistuin jo kilpailuunkin, kiitos Auringonkukka.
Niin kai sitä miestä vaan on houkuteltava "lääketieteen nimissä" hommiin, vaikka mulla kans on paikat aikas arat. Viimeksi se kyllä auttoi yhden päivän..

 

Hmm.. Nyt kyllä iski eko-minä takaisin sen verran, että täytyy vielä harkita tuota roskista. En ole varma tahdonko pakata niitä vaippoja moniin muoveihin, kun muutenkin ovat niin huonoisti maatuvia :ashamed: On noita kestovaippojakin tuolla laatikossa, joita aioin kokeilla.
En tiedä.. Onhan tuo varmasti helppo ja vaivaton..
Voi mikä valintojen maailma

 

Kiitokset siitä Pötkylälle!

Olin tänään kaverini luona, jolla on pari vuotiaat kaksospojat ja heitä muutamaa vuotta vanhempi esikoispoika. Täytyy kyllä sanoa, että oli ihana tulla rauhalliseen kotiin . Tänään on ihana perjantai-ilta, kun mieheni on firman pikkujouluissa. Olen taas sortunut kaikkiin herkkuihin, mutta eikös sitä nyt saakin vähän fiilistellä "sinkkuiltana".

Minäkin niin toivoisin, että olisi jotain merkkejä lähestyvästä h-hetkestä, mutta kun ei sitten yhtään mitään. Se makuukammarin S ei ole vähään aikaan oikein meikäläistä kiehtonut, kun en tunne itseäni mitenkään kovin viehättäväksi tämän mahan kanssa. Mutta jos sillä on oikeasti jotain merkitystä synnytyksen käynnistymiseen, niin voisihan tuota miestä vikitellä... :ashamed:

Danan lailla minäkin yritän kestovaippailua, vaikkakin tuo vaipparoskis vaikutti ihanan helpolta vaihtoehdolta. Olen viime päivinä tutustunut kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan oikein perusteellisesti ja käynyt nettihuutokaupassakin katsomassa valikoimia. Ties vaikka uskaltautuisin joitain sieltä ostamaankin. Samalla heräsi into myydä kaappien kätköistä turhat roinat pois, mutta pitäisi ensin valokuvata kaikki myytävät tuotteet.

Jään jännityksellä odottamaan Lauralein, Danan ja Auringonkukan lähipäivien uutisia. Samalla tietysti kiinnostaa, miten menee uudemmilla tulokkailla, kuten Tiilalla ja Miinamarialla...

Nefer 36+6

 

kiitos Pötkylälle!

Saas nähdä kun nämä kohta halkeavat mammelit poistuu jonnekin synnyttäneiden palstoille, tapahtuuko täällä enää mitään! No onhan meitä pari muutakin

Omaa masua: neuvolassa pari pv sitten, oli toinen th kuin yleensä, oikein mukava tämäkin. Kaikki kohillaan mutta juuri ennen lähtöä sain kivan itkukohtauksen, jonka jälkeen th kovasti halusi keskustella, joka vain pahensi itkua. Siinä sitten yritin selitellä etten mielestäni ole mitenkään masentunut tai tarvitse psykoaikoja, kun itku ei tahdo loppua olleskaan. Alkoi itseäkin jo mietityttämään oma psyyke, mutta sain kotiin täytettäväksi raskaudenaik./synn. jälk. masennuksen tunnistamiseen käytettävän kaavakkeen (joka ainakin täällä piti jo kerran täyttää ja sitten joskus synnytyksen jälkeen uudelleen, seulovat meidän mieliä, ihan ok juttu sinänsä) eikä tosiaan mikään muu natsaa masentuneisuuteen kuin tuo itkuherkkyys, lasken sen täysin hormonien piikkiin. Mutta ärsyttävää se on.

Viikot vierii nopiaan, ehkä alitajunnassa kuitenkin alkanut jännittää tuleva ja siitäkin johtuvat nuo herkkyydet, mene ja tiedä.

Pitäisi tänään lähteä vielä baariin bändejä katsomaan kun tuli kaverille lupailtua, väsyttää hulluna kyllä. Eikä äsken nukkuminen onnistunut kun paine niin ylhäällä että kylkiin sattuu, äh ja puh. Huominenkin täynnä ohjelmaa.

Tää sivusto toimii hyvin vaihtelevasti, aiemmin en ole saanut noita vanhoja ketjuja auki ollenkaan (päätin kopsata kaikki omat kirjoitukset itselleni ns. odotuspäiväkirjaksi, kun muuten en ole mihinkään merkannut yhtään mitään ja nyt vasta tuli fiilis että vois olla kiva myöhemmin kattella mitä oireita millonkin) mutta nyt parina päivänä onnistunut ainakin hetkellisesti. Sitten taas aukeaa vaan niitä valkoisia sivuja.

Synnärille lähtijät, kuulin vinkin tänään kun kaverit kertoi synnytyksistän: ilokaasua kannattaa kovastikin käyttää mutta vain nenän kautta, yrjö lentää jos haukkoo samalla henkeä tai siis kaasua joutuu mahaan. Kuulemma...

32+4

 

Vaipoista... Meilläkin oli suuret suunnitelmat käyttää vain ja ainoastaan kestovaippoja. Oltiin molemmat sitä mieltä miehen kanssa. Mutta mutta... Tajusin joku aika sitten ettei se tule meillä onnistumaan millään. Harmi :/ Asutaan nimittäin vanhassa rintamamiestalossa ja meillä ainoa lämmitys on puu-uunit. Talvisin on ollut tosi vaikeaa muutenkin saada pyykki kuivaksi ja nyt kun pyykkiä varmasti tulee paljon enemmän, kuin kahdelta aikuiselta, niin vaippapyykki siihen lisäksi olisi ihan kauhistus. Ja kuivausrumpua ei mahdu minnekään, ei, vaikka kuinka yrittäisi sovitella. Siinä hupeni siis minun hyvät päätökseni osallistua maailman pelastamiseen tämän vaippa-asian tiimoilta :ashamed:

Ihan kuin Danaakin, minua mietityttää ihan samalla tavalla tuo jokaisen vaipan muoviin kieräyttäminen. Ei ole mikään ekoteko :| Mies sitten perusteli mulle sitä roskiksen kätevyyttä. Ja onhan se totta, että en varmaankaan keräisi kokonaista roskapussillista kakkavaippoja ennen tyhjennystä, vaan vaippoja tulisi silti kiikutettua pieniin muovipusseihin kääräistynä ulkoroskikseen. Mutta olisi kyllä hyvä, jos se "nakkipussi" siellä vaipparoskiksessa olisi jotain samanlaista ainetta, kuin ne mihin koirankakat tulisi kerätä. Siis jotain nopeasti hajoavaa.

Tää ei nyt kuulu mitenkään vauvanvaippoihin, mutta oletteko kuulleet kuukupista? Se on aivan verraton kuukautissuoja ja aion raskauden jälkeen, sitten kun kuukautiset taas alkavat, palata käyttämään sitä. Mulla on ollut se käytössä pari vuotta ja en kyllä millään vaihtaisi enää siteisiin ja tamponeihin.

 

Huomenta, täällä yksi aamuvirkku .

Auringonkukka, ihanalta kuulostaa puulämmitteinen rintamamiestalo, siinä on varmasti ihan oma tunnelmansa. Tässä kuitenkin yksi vinkki, jolla voisit vähentää kestovaippojen pesutarvetta: kuitupaperinen hoitoliina. Se laitetaan sisävaippaan ja heitetään käytön jälkeen roskikseen. Sisävaippaa ei tällöin tarvitse pestä niin usein. Näin ainakin ymmärsin äippäpakkauksen mukana tulleesta kestovaippaoppaasta.

Olen lukenut noista kuukupeista muistaakseni kuumeilevien palstalta ja ihan kiinnostavalta idealta vaikuttaa. Pitänee tutustua sen käyttöön tarkemmin, kunhan menkat taas alkavat. Nyt on ollut taivaallisen ihanaa, kun ei ole tarvinnut odotella punaista paholaista kylään...

Minimi, mullakin oli noihin aikoihin sellainen herkempi kausi, joka taitaa jatkua osittain vieläkin. Jos radiosta tulee hyvä biisi, laulan mukana. Viime viikkoina harmittanut, että kesken laulun saattaa ääni sortua ja mua ruveta itkettämään. Ihan älytöntä, mutten mahda itselleni mitään :/ .

Nyt jään odottamaan sitä paljon mainostettua lumisadetta, jonka pitäisi tänään saapua Etelä-Suomeen.

Nefer 37 tasan

 

Täällä ensilumi satanut maahan ja maisema on ihan valkoinen. Oli ihana herätä nyt aamulla ja katsoa ikkunasta ulos. Vatsassani asustelevan isä syntyi reilut 30 vuotta sitten päivänä, jolloin ensilumi satoi tänne seudulle, mutta nyt ei mitään merkkejä siitä, että tämä syntyisi maailmaan samoissa merkeissä.

Lauralein rv 39+5

 

Vaipparoskiksesta pikaseen,

Meillekkin tuo vaipparoskis tulee, mutta ajatuksena on käyttää sitä vain osittain. Voin kertoa, että kesän tullessa ne kakkavaipat todellakin haisevat jos vähänkään joutuvat roskiksessa muhimaan. Eli meillä olisi tarkoitus pissavaipat viedä muun roskan mukana ja kakkavaipat sitten kääräistä omiin pikku pusseihinsa... Tämä myös sen takia, että meillä tuo ihana koira rakastaa kakkavaippojen hajua, siltä suorastaan valuu kuola kun pääsee moista ihanuutta haistamaan.
Mulla oli alkuun suuret suunnitelmat myöskin kestoilusta, mutta pyykin kuivaus tila on rajallinen ja siksi siitä ajatuksesta on luovuttu. Voihan tässä tietysti käydä niinkin että harrastan osakestoilua, tai hurahdan kestovaippailuun ihan kokonaan. Mistä sen voi tietää.

Minimi mä olen saanut neuvolassa pari kertaa kunnon itkukohtauksen ja muo on ärsyttänyt itkuun suhtautuminen. Mulla on se käsitys, että raskaus tuo tullessaan herkistyneet tunteet, mutta neuvolassa sen sijaan ollaan sitä mieltä etä psykologin juttusille vähintään pitäisi mennä kun sitä ollaan niin masentuneita. Ja mulla se itku on tullut ihan turhautumisesta, kun ei kertakaikkiaan tule ymmärretyksi ei sitten millään. Välillä mietin että onko olemassa erikseen joku neuvola-kieli jolla tulisi paremmin ymmärretyksi?

Auringonkukka, kiitos kysymyästä kyllä täällä voidaan paksusti. On oikeasti helpompi olla kun ei tarvitse siellä töissä käydä, jaksaa jopa elää ja olla.

Kukahan meillä on seuraava vauvaantuja?

 

Moi pitkästä aikaa! Seurailen kyllä teidän tilanteita lähes päivittäin mutta eipä ole tullut kommentoitua... Suuret onnittelut Ginniferille ihanasta tyttärestä! Meillä pikkumies meni juuri päiväunille joten ehdin osallistua vaippakeskusteluun

Nyt muutaman viikon kokemuksella sanoisin että ainakaan näin pienen kakkavaippa ei haise. Meillä on semmoinen pieni poljinroskis johon mahtuu kaupan hedelmäpussi, ja siihen on vaippoja laitettu ihan normaalisti. Pussi täyttyy ehkä noin 2 päivässä, johon mennessä siis ei olla havaittu vielä mitään hajuhaittoja. Toki varmasti kun kiinteisiin ruokiin siirrytään niin kakka muuttuu haisevammaksi, joten silloin saattaa sitten olla että kakkavaipat viedään suoraan ulos. En huomannut millaisesta vaipparoskiksesta puhutte, mutta itse en ainakaan vielä ole kokenut mitään tarvetta millekään erikoisroskikselle, enkä usko että sellaista tulee hankittua.

Kestovaippailua mekin periaatteessa kannatetaan, mutta käytännössä on jäänyt kyllä homma toteuttamatta ainakin toistaiseksi. Muutama kestovaippa meillä on, ja silloin tällöin pojalle ne laitetaan, mutta tosiaan pääasiassa mennään kertakäytöillä. Mä oon ajatellut että ihan hyvä sekin on jos edes silloin tällöin saa laitettua kestovaipan, enkä ota maailman pelastamisesta nyt tältä osin enempää stressiä. Koitetaan kuitenkin järkevöittää vaipanvaihtotahtia, tuntuu että alussa tuli vaihdettua ihan hirveän usein vaippaa. Oon ajatellut myös että kun me kuitenkin lajitellaan kaikki jätteet ja säästetään sähköä, niin eiköhän niillä tule meidän maailman pelastamis-kiintiö jo täyteen

Hyvää jatkoa teille kaikille, ja H-hetken lähestymisen jännittämistähän onkin jo monella! Ihanaa seurata miten tänne putkahtelee vauvoja, toivottavasti kuumeilupuolelta tulisi pian uutta porukkaa.

 

Iltaa,

Täällä onkin käynnissä hyvä vaippakeskustelu
Ja kivaa saada yhdeltä "oikealtakin" äidiltä kokemukseen pohjautuva tietoa.
Mun mies ehdotti, että laitetaan parvekkeelle joku peltiämpäri/tynnyri talveksi vaipparoskikseksi, niin jäätyvät siellä, eivätkä haise. Tyhjennetään sitten tarvittaessa piharoskikseen...
No, en tiedä, kuinka toimiva idea tuo on, mutta sanoin, että mies saa kyllä kokeilla sen toimivuutta ihan vapaasti. Oli muuten yllättävän vastahakoinen tuohon Sangeniciin.
Nähtäväksi vielä jää, saanko tuota kestovaippailua toimimaan edes jollain tasolla...
Niin ja eivät ne maitovaipat ainakaan alkuun kait niin kauheasti tosiaan edes haise. Myöhemmät sitten kyllä senkin edestä. Siitä mullakin on kokemusta.

Eilen sain osakseni tähänastisista parhaat supistukset juotuani lasin punaviiniä. Ne juhlat loppuivat kuitenkin taas kerran aika lyhyeen, joten kotona kärvistelyä jatketaan edelleen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa :wave:

-Dana 39+5

 

"Vauhdilla tänne tullaan" (n. 2 tuntia) on näemmä meidän Täyden Kympin TYTTÄREN motto. Maanantaina 29.10 klo 01.26 kuultiin tomera rääkäisy. Lihaakin oli kertynyt hyvin luitten ympärille, 2870g, pituutta 46cm. Pienihän baby siis on keskiarvoihin verrattuna, mutta siihen nähden ISO, että juoksin TAYS:n äitiyspolilla odotusaikana, koska lääkärit epäilivät vauvan olevan todella pieni, esim. koska meikäläisen ylin sf-mitta oli 29 cm. Itse en ollut yhtään huolissani asiasta, oli vaan luottavainen olo, että vauva on kyllä pieni, mutta kuitenkin vahva ja terve tapaus. Kuten sitten onkin. Eli tosi jäntevä, virkeä ja ns. "valmis", kuten kätilöt ja lääkäri kuvailivat. Ja sanoivat myös, että TAYS:ssa ei ole tapana vauvalle 10 pistettä antaa, mutta tämä typykkä sen nyt kuitenkin sitten sai. Tästä voi oppia siis sen, että omiin vaistoihinsa kannattaa siis luottaa!

Sama pätee sitten myös noissa sairaalaan lähdöissä. Tässä siis (vähän) synnytystarinaa:

Kun soitin synnytysvastaanottoon ja kätilö kuuli, että olen ENSISYNNYTTÄJÄ, hän ei enää mielestäni kuunnellut yhtään mitä yritin kertoa. Hän puhui vaan meikäläisen päälle ja sanoinkin miehelle puhelun jälkeen, että tuntui kuin hän olisi jostakin kansiosta suoraan lukenut jonkinlaisen selostuksen, joka luetaan kaikille. Olin tosin itse ehkä liian rauhallinen ja "tyyni" oloani selvittäessä, mutta se johtui siitä, että oikein keskityin siihen, kun luulin, että se antaisi tavallaan itsestäni uskottavamman ja luotettavamman kuvan henkilölle puhelimen toisessa päässä. Mutta se meni siis toisinpäin.

Eli kerroin, että supistukset alkoivat melkeinpä heti tulla neljän ja välillä kahdenkin minuutin väleillä, mutta kestivät vain noin 20 sek. ja tuntuvat vain mahassa ja vähän reisissä, ei selässä. Olo tuskainen, mutta ei sietämätön ja supistukset kivuliaita, mutta ei "ihan mahdottomia". Mainitsin tai paremminkin yritin mainita kätilön puheen välissä, että tiedän minulla olevan melkoisen korkea kipukynnys, mutta en tullut siis ns. kuulluksi. Kätilö ihan selvästi KIELSI lähtemästä sairaalaan ja käski mennä kuumaan suihkuun tunniksi, vaikka kahdeksi ja soittelemaan aamulla uudestaan, jos sama olo jatkuu. No, tein työtä käskettyä ja menin kuumaan suihkuun, mutta on-nek-si meiltä loppui kuuma vesi noin vartin päästä, kun oltiin juuri sitä niin paljon käytetty. Me asutaan 40 km:n päästä sairaalasta, mutta meillä on yritys viiden km:n säteellä sieltä ja sanoinkin sitten suihkun jälkeen miehelle, että olisi luottavaisempi olo, jos mennään edes sinne firman tiloihin odottelemaan, että ollaan sitten lähempänä. Eikun koira ja sairaalakassi autoon mukaan ja menoksi. Moottoritiellä Tampereelle totesin sitten, että eipä kuule mennäkään mihinkään odottelemaan (ja koira PITI viedä sinne firmaan täksi ajaksi myös) vaan ajetaan suoraan TAYS:iin vaan. Supistusten kesto oli matkalla tihentynyt 40 sekunniksi ja niitä tuli puolentoista-kahden minuutin välein. Olo supistusten välillä oli niin mainio, että meillä oli vaan hauskaa miehen kanssa ja vitsailtiinkin siinä, että kai ne lähettää meikäläisen pois ja sanoo vaan, että "Voi tyttö sua, sulla on vaan kuule ilmavaivoja, mene kotiin!" Todettiin siinä, että onpa noloa lähteä sieltä pois mukanaan vaan "Pieru myssy päässä". Sitten supistelujen aikana vaikeroin etupenkillä ihme asennoissa ja yritin keskittyä siihen, että tämä on kohta ohi, tämä on kohta ohi (AUTTAA MUUTEN). Itse olen sellainen, että mies ei saanut sormenpäälläänkään koskea supparin aikana meikäläiseen, jotenkin menen sen kivun sisälle ja haluan näemmä "olla siellä rauhassa".

Sitten seurasi piiiiiitkillä käytävillä kävelyt (synnärivastaanotto remontissa, piti mennä pääovista) onneksi oli yö, eikä käytävillä ketään muita, oli se kävely sen verran tuskaista. Minuutin välein nojailin mieheen ja vaikersin ja sitten taas päästiin muutama metri. Ilmoittautumispisteessä sitten nakkasin äitiyskortin jollekulle, nojailin pöytään ja kerroin suppareiden välin ja keston ja sanoin, että mä nyt silti tulin vaikka kiellettiin. Yksi kätilö katsoi mun pientä mahaa ja kysyi, onko sulla mahaa ollenkaan siellä takin alla ja se kätilö, jonka kanssa olin puhelimessa puhunut alkoi sitten tutkimaan meikäläistä. Siinäkin vaiheessa vielä vähän kuin anteeksi pyydellen sanoin, että toivottavasti nyt nämä supistukset on saaneet jotakin aikaan siellä, etten tullut turhaan tänne. On se kumma mistä tuollainen tavallaan "vaatimattomuus ja anteeksi, jos vaivaan teitä turhaan" mentaliteetti tuohon liittyi, koska normaalisti en ole sen tyyppinen ollenkaan. Kun kätilö sanoi, että olen kuusi senttiä auki, se oli kuin "juhlat olisi alkaneet", olin niin onnessani. Huusin, että JESS, JEE JEE HYVÄ JUTTU ja pyysin kätilöä menemään kertomaan miehelleni käytävälle. Hän sanoi, että saat kuule itse kertoa, koska pääsette nyt saman tien synnytyssaliin. Minua ei yhtään jännittänyt koko odotusaikana eikä vielä tuolloinkaan itse se synnyttäminen tai kivut eikä oikeastaan mikään muukaan. Oli kumman luottavainen ja tyyni olo, varsinkin viimeisinä viikkoina. Ehkä sekin sitten vaikutti siihen, että asia olikin edennyt tosi hyvin eli supistukset oli päässeet tavallaan "tekemään tehtävänsä".

Salissa meidät otti vastaan mukavan oloinen kätilö ja sanoin hänelle heti, että haluan kyllä epiduraalin, jos sen vielä kerkiää antaa. Gynekologi tuli tutkimaan tilanteen ja antoi puudutukselle vielä luvan, koska siinäkin vaiheessa luultiin vielä, että ei se ensisynnyttäjällä ihan heti 10 senttiin etene. Supistuksia ehti tulla ennen nukutuslääkärin tuloa muutaman kymmenen ja ne oli jo ihan mahdottoman kivuliaita, jolloin keskityin hengittelemään (en halunnut ilokaasua, koska kestän kipua paremmin kuin pahoinvointia ja olin kuullut, että ilokaasu saattaa sitä aiheuttaa) ja vaikeroin hiljaa ääneen, mutta edelleen suppareiden välillä olo oli ihan mainio ja juteltiin siinä kätilön kanssa ihan muitakin juttuja kuin synnytykseen liittyviä.

Mies lähti viemään koiraa sinne meidän työpaikalle, ettei raukka jäädy autoon ja sanoi, että ajeli kuulemma vieläpä ihan suht´ rauhallisesti, kun luuli, että kyllä edes siellä synnytyssalissa aikaa kuluu. Samoin luuli kätilö. Sillä välillä sain edpiduraalin ja pyysin kyllä suolihuuhteluakin, joka olisikin ollut seuraavana vuorossa, mutta yllätys-yllätys olinkin avautunut täysin ja kätilö sanoi, että saat kuule alkaa ponnistaa, jos haluat. Itse en ihan valtavaa ponnistustarvetta tuntenut, mutta siihenkin taas kuulemma liittyi osaltaan se korkea kipukynnys. Odoteltiin kuitenkin ensin, että mies ehti takaisin ja sitten kokeiltiin ns. harjoitusponnistusta pari kertaa.

Siinä vaiheessa (johtuen kai puudutuksesta) vauvan sydänäänet romahti yhtäkkiä alle 70. Saliin tuli lääkäri ja hän sanoi, että nyt on kuule parasta, että vauva saadaan mahdollisimman nopeasti ulos ja ehdotti, että vedetään se imukupilla. Siinäkin vaiheessa vielä lääkärit oli huolissaan siitä, että kenties vauva ei ole terve ja siksi liian pienikokoinen. Olin ennen sairaalaan menoa ottanut sen kannan, että ns. annan itseni täysin hoitohenkilökunnan käsiin ja uskon, mitä he sanovat, ensisynnyttäjänä kun en voi itse tietää mistään mitään. Niinpä uskoin lääkäriä heti ja olin tietysti kovastikin huolissani vauvan voinnista, joten eipä muuta kuin hommiin. Sitten olikin kämppä täynnä porukkaa, kaksi lääkäriä, muistaakseni kolme kätilöä ja imukuppi kehiin. Lääkäri hoiti homman kyllä tosi hienosti, se täytyy myöntää ja tyttö oli ulkona saman tien. Mitään ihmeellisiä kipuja en epiduraalin ansiosta tuntenut, pelkän halkeamisen paineen tunteen. Vauva itki heti ja mies sai leikata napanuoran. Meikäläisen epparihaava kuulemma riitti eikä tullut mitään repeämiä, jotka usein imukuppisynnytyksissä haavan lisäksi vielä tulee. Minä olin tietysti onnesta soikeana ja kiittelin kovasti lääkäriä ja sain vauvan rinnalle ja aika pianhan tuo alkoi tissiä imemään, löysi oikean imemisotteenkin heti.

Kaikki vaan oli edennyt jotenkin niin nopeasti, että me oltiin "ihan pihalla" miehen kanssa, että niks-naks-noin siinä se nyt oli. Ei jotenkin henkisesti päästy heti siihen mukaan. Mutta kun saatiin jäädä saliin kolmistaan vielä suihkuun ja syömään ja imetin taas uudestaan vauvan, alettiin tosiaan tajuta, että tämä ihanuus on nyt se meidän tytär ja iski mieletön itkukohtaus. Pääsin osastolle nukkumaan ja otin vauvan viereen tietysti ja eipä siitä nukkumisesta mitään tullut, kun piti toista vaan ihailla ja silitellä. Oma vointi oli koko ajan niin hyvä, että sanoinkin, että voisin tästä lähteä vaikkapa Salsaa tanssimaan. Tiistaina jo multa kysyttiinkin, että haluanko lähteä kotiin, kun vauva imutteli jo niin tehokkaasti ja oli niin "jäntevä tapaus" ja itselle tuntui tosi luontevalta hoitaa vaipanvaihdot ja pesut, mutta en suostunut, vauva siis syntyi maanantaiyönä. Eli tiedän, että pääsin tosi helpolla koko jutusta.

Onhan tämä epparihaava tietysti (varsinkin nyt sairaalasta kotiutumisen jälkeen) tosi kipeä ja istuminen on kielletty, mutta pääasia on tietysti tuo tuhiseva nyytti, joka välillä tätä kirjoittaessa on tuossa tissillä ja välillä nukkuu tuossa vierellä (makoilen sängyllä koneen kanssa) Vauvalla sattuu olemaan itselleni sopiva rytmi (ainakin toistaiseksi) eli illalla noin seitsemän aikoihin herää pitkäksi aikaa ja on valveilla välillä syöden, välillä leikkien ja lätkien ja tarkkaavaisena kaikkea seuraten johonkin yhteen asti. Oma rytmini (olen sellainen "ilta- ja yöeläjä") on aina ollut ja oli myös raskausaikana sellainen, että vein koiran ulos viimeisen kerran yöllä just kahdentoista-yhden aikoihin, että saa aamulla nukkua pitkään. Vauva nukkuu yönsä sen yhden jälkeen toistaiseksi ihan putkeen tuonne kuuden pintaan aamulla, jolloin heräilee syömään ja nukkuu takaisin saman tien ja vetäisee vielä johonkin kymmeneen asti unet, jonka jälkeen on pari-kolme tuntia tosi pirteä. Sitten se on sitä ´syö ja nukahtaa´ takaisin meininkiä sinne alkuiltaan asti.

Pötkylä taisi muuten kirjoittaa tuolla aikaisemmin, että mitä enempi ennakoivia supistuksia, sitä lyhyempi itse synnytys. Ja se tosiaankin siis pätee ainakin meikäläiseen. Itselläni oli viikosta 20 saakka ennakoivia suppareita eli että maha meni kivikovaksi pieneksi palloksi ja niitä tuli joka päivä, joskus enemmän joskus vähemmän.

Tässä sitten muutamia käytännön vinkkejä varsinkin DANA76:lle ja ANNO:lle, jotka synnyttää TAYS:ssa ja miksei muillekin. Itse olin osastolla 2A, jossa oli muuten ai-van i-ha-na henkilökunta, kaikki tosi ystävällisiä ja positiivisia. Toivottavasti DANA pääset synnyttämään ennen kuin lakko alkaa (jos alkaa) jotta he ovat siellä vielä. Tays:ssa on myös osasto 2B, mutta olettaisin että siellä on suht samat kuviot.

Ainakin omasta mielestäni tämä on sitten tosi tärkeää, jos teille tehdään episiotomia-haava:

Jääkaapista löytyy Marlin luumunektaria. Juokaa sitä ennen joka ruokailua, koska se ensimmäinen (ja toinen, ja kolmas ja ja ja.) isomman hädän vessassakäynti on kyllä yhtä tuskaa. Mulle ei kukaan hoitsu tuota neuvonut, mutta yksi kolmantensa synnyttänyt äiti siitä kertoi. Ei sitäkään ihan älyttömästi juoda kannata, ettei mene liian löysäksi vatsa, koska lihakset ei ihan heti palaudu tuolla peräsuolessakaan ja voi olla vaikea ehtiä vessaan. Eli omien tuntemuksien ja maalaisjärjen mukaan kuitenkin.

Toinen vihje on ns. jääsiteet, joita on pakastimessa. Eli ne on ihan niitä sairaalan pieniä, mutta tavallista paksumpia siteitä, jotka on kasteltu vedellä ja laitettu pakastimeen. Jos/kun epparihaava turpoaa ja joillakin tulee jomotustakin kuulemma, voi laittaa tuon jääsiteen sitä helpottamaan. Tuotakaan ei mulle huomannut kertoa hoitaja, vaan viereisen pedin äiti.

Kolmantena: Käytävältä löytyy Pampersin ja Liberon lahjapaketit, jotka äiti saa ottaa mukaansa. Liberon paketista luki huoneessa olevan kansion about viimeisellä sivulla, mutta jos ei kansiota olisi lukenut, ei niitä olisi huomannut käytävältä itselleen hakea, koska ainakaan mulle ei asiasta sanottu mitään.

Sitten pari muuta vihjettä, ei siis sairaalassaoloaikaan liittyviä (En muuten tosiaankaan halua kuulostaa miltään besserwisseriltä tässä, vaikka noita vihjeitä nyt viljelen, tuli vaan mieleen, kun teidän kirjoittelua luin.)

Eli noista vauvanvaatteiden kokoasioista sen verran, että kannattaa tietysti kuunnella ensin niitä lääkärien painoarvioita. Nehän on tosin arvioita, mutta yleensä menee suht lähelle oikeata. Huonekaverini vauva oli 54cm pitkä ja painanut 3700g. Sairaalan potkuhousut oli kokoa 50cm ja ne oli kuulemma just sopivat hänen vauvalleen. Eli tuon kokoiselle ei tosiaankaan kannata kotiin varmaan sellaisia hankkia, koska 56cm on ihan yhtä hyviä, kun vähän kääntää housuja ylhäältä ja laittaa sukat jalkaa, jolloin ne pysyy kyllä ylhäällä. Eikä noita 56cm:kään varamaan kovin montaa kannata ostaa. Oma vauvani sitten taas on niin siro ja pieni, että nuo 50cm:n housut on vielä vähän isoja ja koko 56cm menee tällä typykällä vielä pitkään. 50cm:n kietaisupaidat ja -bodyt ja tavalliset bodyt taas sitten omallanikin on ihan sopivia jo nyt, kun kääntää vaan vähän hihansuusta.

Rintapumpusta sen verran, että mun mielestä sitä EI KANNATA hankkia automaattisesti ennen kuin tietää tarvitseeko sitä. Itsekin aioin ostaa Aventin pumpun, kun ajattelin, että sellainen pitää olla, mutta en sitten onneksi kerinnyt, koska käyttämättä se jäisi. Jos vauva osaa imeä oikein eli on oikea imuote, baby tyhjentää äidin rinnat sen minkä itse tarvitsee. Itselläni tuli maitoa jo ennen synnytystä, kun rinnoista puristi ja synnytyksen jälkeen heti imettäessä ja pari ekaa päivää rinnat oli suht normaalikokoiset. Maito nousee kolmantena päivänä rintoihin ja älkää sitten yllättykö (itse yllätyin) ***ne on ihan MIELETTÖMÄN kokoiset***. Painavat ja kivikovat. Se oli mun mielestä ensimmäinen negatiivinen asia koko sairaalassaoloajasta, synnytys mukaan lukien. Mutta.

Jos vauva osaa oikean imuotteen tai moni vauva oppii sen synnärillä, ei rintapumppua tarvitse lainkaan. Rinnat kyllä alkaa tajuamaan muutaman päivän jälkeen paljonko sitä maitoa pitää tuottaa, eikä niistä tule liian isot. Ja samalla kun toista rintaa tyhjentää, toinen tippuilee itsekseen ja sen voi kerätä esim. maidonkerääjällä ja pakastaa jos haluaa. Siihen ei siis tarvitse pumppua. Samoin silloin ensimmäisinä maidonnousupäivinä, kun ne on LIIAN isot eikä vauva ehdi niitä tyhjätä, voi itse lypsää niitä vaikka lavuaariin vähäsen, varsinkin jos niitä pakottaa. Itse tein noin eli ei siihenkään pumppua tarvitse. Jos nyt joku on pumpun hankkinut, toivotaan sitten vaan, että hänellä sille on käyttöä, kyllähän monilla tietysti onkin. Tarkoitan tässä nyt vaan sitä, että ellette ole ostaneet sitä, kannattanee odotella ja katsella tarvitseeko sen. Katsoo vaikka jo valmiiksi minkä merkkisen haluaa ja lähettää sitten miehen pumpun ostamaan, KUN tarve tulee, ei ennen.

Tällaisia tarinoita ja vihjeitä tällä kertaa ja HYVÄÄ ODOTUKSEN JATKOA kaikille! DANA ja muut Tampereella synnyttävät, jos teille tulee joku kysymys just TAYS:iin liittyen, kysykää ihmeessä joko palstalla tai yksityisviestillä. Tuskin kovin usein koneella käyn ja varmaan tulee nyt tuolla vauva-puolella liikuttua enemmän, mutta käyn kyllä seuraamassa miten täällä yli 3-kymppisillä esikkoa odottavilla homma etenee.

T: Piupa ja Baby (1vko)

 

Olipa mukava lukea nopeasta synnytyksestä, jossa vaikutti kaiken menneen nappiin. Voi olla, että suodatin ne pahimmat kohdat kuten aina naisten synnytyskertomuksista

Nefer tuolla muutama viesti sitten mietti mitä mahtaa kuulua tänne. No, käytiin miehen kanssa eka kertaa neuvolassa torstaina. Terkkari otti kaikki kokeet (pissajutut ja verikokeet). Pissassa ei ollut sokeria eikä valkuaista. Hemoglobiini oli 150 ja verenpainekin mukavan alhaalla. Ruokavaliosta käytiin pikkaisen keskustelua. Sitä varmastikin jatketaan seuraavilla kerroilla. Sovittiin jo 2 aikaa terkkarille ja sitten neuvolalääkäriaika. Ei olis tarvinnut lääkärille välttämättä mennä kun kävin siellä varhaisultrassa, mut halusin itse. Nyt neuvolakäynnin jälkeen raskaus tuntuu taas paljon todellisemmalta.

Perjantaina sain hoitovapaalla olevalta työkaveriltani pussillisen äitiysvaatteita. Ehkäpä uskallan jo kohta ostaa heiltä yhdellä käytössä olleen turvakaukalonkin vauvalle. Tarjoavat sitä meille niin halvalla, että ei voi vastustaa tarjousta. Olen kyllä pikkaisen yrittänyt vielä jarrutella tuota vauvantervikkeiden ostointoani. Mutta jotenkin nyt uskaltaa jo paremmin taas luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ja saahan tuon sitten myytyä jos jotain tapahtuu.

Väsymys jatkuu edelleen. Onneksi olen kuitenkin viimeiset kolme yötä nukkunut aamuun asti. Mullahan on ollut ongelmana tässä raskausaikana se, että herään joskus klo 2-4 ja saatan valvoa jopa 2 tuntia ennen kuin uni tulee takaisin. Ja se tietenkin tuntuu sitten päiväsaikaan. Mutta jospa tuo neuvolassa käyminen olisi rauhoittanut mieltä pysyvästi

Jännittää kyllä teidän viimeisillä viikoilla olevien puolesta tuo Tehyn taistelujuttu. Toivottavasti asia kääntyy parhain päin tässä parin viikon aikana!

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Miinamaria ja pikkutyyppi 10+0 (jo!)

ps. pikkutyyppi näyttää tickerissä tältä: http://babystrology.com/tickers/baby-ticker-glass.swf?parent=Miinamaria&year=2008&month=6&day=1&babycount=1" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" width="120" height="180"></embed>

 

Ihanaa saada lisää tyttövauvasia meidän pinoon!

Ja kiitos Piupa synnytyskertomuksesta. Hyvä muistutus ainakin mulle se, että kannattaa pitää omia puoliaan!

miinamaria niin se aika vaan kuluu nopeaan, vaikka välillä tuntuukin että elämä kulkee hidastettuna. Ainakin musta on välillä tuntunut hassusti siltä, että muiden elämä kulkee ihan normaali ajassa tai jopa nopeutetusti ja oma elämä on kuin hidastettu elokuva ja sitten taas yht'äkkiä aika onkin kulunut kuin siivillä.
Teillähän on kohta jo np-ultrakin edessä, eikös vain?

Täällä ei ole mitään mainittavaa tapahtunut, paitsi eilen oltiin ystävien järjestämissä Halloween-bileissä, jotka osoittautuivatkin kaikkien yllätykseksi häiksi! Oli kyllä hauskaa, mutta ei tämä mamma ainakaan jaksanut siellä kauaa hörhöillä. Heti kun tilanne näytti sopivalta kiitin kaikkia seurasta ja ampaisin kotiin NUKKUMAAN. Uni maistuu vieläkin niin makealta. Väsymys kyllä varmaan johtuu siitä että yöunet ovat aika katkonaisia. Joka kerta kun kääntää kylkeään niin herää ja oikeastaan vain yhdessä asennossa voi nukkua edes vähäsen, mutta onneksi saa siis levätä aina kun siltä tuntuu.

Jokohan mä uskaltaisin ihan oikeasti pestä noita vauvan petivaatteita ja vaatteita pikkuhiljaa? Jotenkin vaan tuntuu siltä että nyt on ihan liian varhaista? Ja aikaahan on vaikka kuinka, eikös niiin?

Voikaa taas hyvin ja ihanan paksusti

pötkylä ja pikkuElvis 29+3

 

Joo, pötkylä np-ultranhan pitäisi olla tässä tämän kuun aikana. Neuvolatäti kuulemma faksaa meidän paperit Kättärille ja sieltä tulee postissa meille varatut ajat sekä np- että rakenneultraan samalla kertaa. Aika jännää. Jotenkin nyt oikeasti tuntuu, että tässä raskausasiassakin alkaa tapahtua. Tuo alkuraskaus kun on sellaista hyssyttelyä. Kellekään ei oikein uskaltaisi kertoa ja kun kertoo, niin vähättelee asiaa tyyliin "kaikkeahan voi toki vielä sattua". Silti töissäkin on ollut pikkupakko kertoa sellaisillekin ihmisille, joille en ehkä olisi vielä halunnut kertoa. Se pikkupakko on tullut siitä, että ovat suoraan kysyneet sopisiko mun tehdä joku juttu esim. huhtikuun lopulla. Olen ajatellut, että on helpompi kertoa asia nyt, kuin toimia niin, että ihmisille tulee myöhemmin sellainen "ai siksi, miksi mulle ei aiemmin voinut kertoa" -olo. Jos ja kun kaikki menee hyvin, niin joulun jälkeenhän tämä pikkutyyppi kuitenkin jo alkaa pikkaisen näkyäkin.

 

Paljon, paljon onnea Piupalle ja perheelle :flower:
Kiitoksia myös valaisevasta kertomuksesta ja vinkeistä. Hyvä tieto mm. tuo, että synnärille ilmeisesti pitää mennä pääovien kautta. Nettisivuilla ei ole asiasta mitään mainintaa, vaikka juuri tänään katsoin.
Rintapumpusta tosiaan serkkunikin sanoi, että ihan turha olisi hänelläkin, kun maitoa tulee muutenkin ihan tulvimalla. Maidonkerääjillä kerää vaan talteen ja sitten pakastaa pieniin minigrip-pusseihin. Päälle, kun kirjoittaa vielä päivämäärän, niin osaa käytää kuukauden kuluessa.

Mua vaivaa tällä hetkellä mun hysteerinen äiti. Sen mielestä mun pitäis synnyttää nyt, eikä heti ja ottaa suurinpiirtein hänetkin mukaan synnytykseen. Ehdotteli, että menisin hänen luokseen odottelemaan sairaalaan lähtöä, kun supistukset alkavat Koitin siinä sanoa, että olisinkohan mä jo kuitenkin ihan aikuinen ja enpä tosiaan taida mitään välietappeja kodin ja sairaalan välille siinä kohtaa ottaa. Sitäpaitsi neuvolassa mulle ennustettiin aika nopeaa synnytystä eli sairaalaan lähdössä ei pitäisi hirveästi aikailla. Hän on myös kovasti huolissaan meidän kodin siisteydestä, kissasta, remontista ja vaikka mistä. Huh huh! Mitähän tästä vielä tulee

Miinamaria, mulla on hyvin muistissa tuo alkuajan vaivautunut olo, kun tuntui, että pitäisi/haluaisi jo kertoa, mutta mies oli tiukkana, että 12 viikon jälkeen vasta. Muutenkin se aika oli mulle vaikeaa, kun mietin kovasti muiden reaktioita asiaan ja aika suurena yllätyksenä tämä sitten monelle tulikin, eivätkä kaikki osanneet aluksi oikein suhtautua asiaan.

Jatketaan odottelua..
- Dana 39+6

 

ja kiitos tarinasta! Ja vinkeistä, oikein hyviä!

Pötkylä: mäkin juuri pesin vaatteita vaikka tuntuu ihan tyhmältä jättää ne tuonne lipastoon lojumaan melkein 2 kk:ksi, osan pidempäänkin ennen käyttöä kun ovat sitä 70cm luokkaa... Varmaan vielä otan ne isommat pois jonnekin toiseen säilöön että mahtuu muuta rojua lipastoon. Mutta tuli vaan sellainen "pakko" pestä kun saatiin niitä käytettyjä ja lojui nurkissa muovipusseja.
Menin pöhkö vielä sen lipaston (hoitotasollinen, joka saatin myös) hinkkaamaan Tolulla, nyt laatikot ja kohta vaatteet dunkkaa Tolulle. Voi kai noi vielä tuulettaa (tai pestä uudelleen, tosi fiksua..).
Toisaalta, viikon päästä on enää kuukausi siihen ihan normaaliaikaiseen synnytykseen, ja eihän sitä koskaan tiedä jos jo aiemmin olis tulossa, eihän tässä ole kuin pari viikkoa siihen että 35 täynnä (joka jossain oli joku virstanpylväs,kai?), ups.

Neuvolasta ja itkusta vielä, mulla kyllä th ollut hyvin ymmärtäväinen ja kuunnellut, eikä tuokaan psykoaikojen tarjoaminen itseäni haitannut muuten kuin että lisäsi itkua... Mutta onhan se neuvolantädilläkin varmaan vaikea seuloa että kuka on vaan herkillä ja kellä oikeasti masennuksen oireita. Tuntuu kuitenkin että (nykyään??) niin paljon on masennusta ihmisillä että parempi se kai on apua tarjota heti. Masennus sinänsä tuntuu olevan jopa vähän muoti-ilmiö, sori, ei tarkoitus loukata ketään jolla ihan oikeasti on tai on ollut ongelmia, en todellakaan väheksy sitä. Mutta tuntuu välillä että olis vähän sellainen takaportti, selitys kaikelle, kun homma ei kulje, voi kaiken pistää tämän sairauden piikkiin ja "heittäytyä" sen vietäväksi. Tosiaan tiedän monta joilla eri asteisia masennuksia ja erilaisia hoitoja tarvittu, toiset selvinneet paremmpin kuin toiset, en usko että kukaan oikeasti haluaa masentua, muta silti itsellä tullut vain fiilis että miksi kaikki yhtäkkiä on masentuneita?! No joo, hyppäs pahasti aiheen ohi, taas.
Vielä sen verran, että on sekin totta mitä kaverini sanoi, että meidän sukupolvi on hankalassa asemassa kun kaikesta pitää niin kovin suoriutua, myös äitiydestä. Sitä kai itsekin jännittää, miten tässä suoriutuu hommasta, vaikka heti perään tulee ajatus että hö, luonnollista se on ja kyllä se luonto homman hoitaa! Nii!

Täällä myös nukkuminen vaikeaa kun maha painaa eli jokainen asennonmuutos vaatii heräämisen ja uuden asettelun, mutta jotenkin siihen on jo tottunut ja tuntuu kuuluvan asiaan. Sen sijaan en ymmärrä miten monet pystyy käymään töissä viimeiseen asti; itselläni oli loppuviikosta muutamana aamuna aikainen herätys ja koko päivän koulutuksessa ym ohjelmaa, sitten vielä menin sinne baariin perjantaina (hyvä keikka oli mutta kovin lujaa paukuttavat, pieni huoli tuli, että kuinka lujaa mahassa möly kuuluu, voiko vahingoittaa pieniä korvanalkuja tai aiheuttaa stressinä jotain ongelmaa?), lauantain tiukka ohjelma jäikin suorittamatta kun tuli joku ihme mahakipu-oksetusolo-kuratauti-oireilu. En tiedä oliko vain elimistön tapa kertoa että nyt lepoa, eukko, ja olisi ollut superhypernärästyksestä johtuvaa. Vai ihan joku mahataudin poikanen joka ei kuitenkaan ollut kunnon mahatauti. La aamulla käytiin autoon vaihtaa renkaat että olisin päässyt ip kaksille synttäreille ja tänä aamuna koiratreeneihin, mutta mihinkään en päässyt, piti eilinen vain nukkua ja tasoitella oloa.

miinamaria, muistan hyvin tuon tunteen kun oli eka neuvola, siellä tuli eka itkukin kun asiasta tuli niin konkreettista th:n pistellessä prosyyreitä pinoon, joissa vilahteli sanoja äiti ja vanhemmat jne. Ja np ultra oli jotain tosi mahtavaa, ihan käsittämätöntä mitä kaikkea sellaisesta pienestä jo näkee, hienot laitteet on tuolla kättärillä! Ja ihan samalla tavalla itse kertoilin alussa asiaa että "eihän tässä tietysi vielä tiedä mitä tulee" jne, se oli ärsyttävää! Mutta kyllä se siitä, kohta aika alkaa rintää, usko pois!

Jos vaikka hetkeksi vielä oman kullan kainaloon soffalle ennen nukkumisyrityksiä.

minimi & äiteenkiusaaja (liikkeet alkaneet viime päivinä tosissaan sattumaan kun monottaa tai punkee kylkiluiden alle ja mahanahasta läpi) 32+6

 

Ihana kirjoitus Piupalta, kertakaikkiaan! Jotenkin tuo 'mukaanehtimättömyyden tunne' synnytyksessä oli niin konkreettisesti kuvattu että ymmärrän kyllä varmasti olotilanne. Ja koko kertomus oli ihanaa luettavaa! Onpa mukava että kaikki meni hyvin ja itse osasit tulkita tilanteen oikein. Onnea koko perheelle!!

Ja mukava on toki lukea muidenkin kuulumisia. Loppuvaiheessa varmasti onkin sekä asia enemmän mielessä ja ehkäpä enemmän aikaakin kirjoitella, joten niitä tekstejä luonnollisesti täälläkin paljon on. Mutta mukavaa, että muitakin mukaan mahtuu! Itse havahduin viikonloppuna, että nyt olen jo niin sanotusti synnytyksen puolella. Surffailin sekalaisia raskaussivuja, ja Tekayn sivuilta löytyi maininta, että 22 raskausviikon jälkeen ei enää puhuta keskenmenosta vaan ennenaikaisesta synnytyksestä (viikkoon 35 tjtn saakka). Kyllä se taas kummasti konkretisoi tätä odotusta - että synnytys tässä vielä edessä on!

Mulla on vatsa kasvanut nyt niin valtavasti, ettei enää onnistu peitteleminen (jota en kyllä tietoisesti ole tehnytkään). Pienempikin olisi kelvannut: jos jo tässä vaiheessa kengännauhojen solmiminen tekee tiukkaa, lienee saappaat ja tossut ainoa loppuraskauden vaihtoehto jalkineissa.. Mutta kivahan se on nähdä ulkoisestikin raskauden eteneminen Sisäisesti myllertää jo niin kovasti ja paljon että ei asia kyllä itselleni epäselväksi voi jäädä!

Hyvää vointia kaikille,
~Tii ja Nyy 22+3

 

Kovasti onnea ja kiitos noista vinkeistä, luulenpa että moni kiittelee vielä jälkeenpäinkin

Dana76 Meillä myös äiti oli kovasti haluamassa minua odottelemaan luokseen, mutta sit kun hänelle selvisi että sairaalassa saa käpötellä ja suihkutella ja sitä rataa synnytystä odottaessa hän rauhoittui. Silloin kun äiti on synnyttänyt pistettiin petiin ja siitä ei sitten liikuttu enää mihinkään ennen vauvan tuloa. Eli siksi ei halunnut että "liian pian" erehdyn menemään laitokselle. Nyt on jo kovasti rauhoittunut kun olen kertonut miten erillaista homma nykyään on.

Tiila Hassua, melkein samoissa viikoissa ollaan ja musta tuntuu ettei mun maha kasva millään Odottelen malttamattomana että pääsis esittelemään selvää vauvamasua, mutta kun on jonkun verran omasta takaa ylimääräistä ja kaikki mahassa niin ei kukaan ole epäillyt edes että odotan, sellaiset jolle en itse ole sanonut. Varmasti kun tuo tuosta kasvaa ottaisin pienen mahan mielelläni takaisin, nyt vaan olis jo mielellään raskaana "uloskin päin"

Omaan napaan kuuluu hyvää, tosin paino tippuu edelleen, saisi jo pysähtyä minun puolestani (-8kg lähtöpainosta). Liikkeitä tuntuu kovasti ja 15pv on 4D-ultra, sitä odotan malttamattomana. Olen jotenkin ladannut tuohon hirveästi odotuksia, en edes tiedä miksi. Tähän mennessä ei ole hirmu liikutuksia tullut ultrissa, ei edes sydänääniä kuunnellessa, mutta veikkaan että tuolla itken jo odotushuoneessa

Vauvanvaatteiden pesusta, meille myös nyt kertynyt vähän käytettyjä tutuilta ja meinasin ne jo kohta pestä kertaalleen vaikka varmaan uusiks pesen sitten lähempänä h-hetkeä. Jotenkin kun ne tuoksuvat kaikki eri pesuaineille tekee mieli pestä ne "oman tuoksuisiksi" kun ottaa nykyään kaikki tuoksut nenään. Pehmenevät vaan lisää mitä useammin pesee..

Seesteistä mieltä kaikille!

Ai niin, LA on muuttunut 3.3, jos joku listaa päivittelee

cicilisko 23 tasan

 

Onnea Piupa :flower: Aivan ihana ja perusteellinen kirjoitus, kiitos siitä

Ihana talvipäivä täällä Taas alkoi uusi viikko ja ollaan taas lähempänä äitiyslomaa. Oma olo on ollu aika virkeä nyt kun se herkkis aika väistyi taas kun sai unta. Mä kans porasin neuvolassa ja samalla lailla alettiin puhumaan psykologista ja tarpeesta jutella jonkun kanssa. Sanoi niille (sekä terkka että lekuri) että onneksi on vielä sellainen tilanne että miehelle voin purkaa ja itkeä jos siltä tuntuu että kyllä tää johtuu väsymyksestä (kaks viikkoa unettomuutta takana siinä vaiheessa). Ihan hyvä että ottaa vakavasti, mutta onneks näin ollaa päästy eteenpäin tän asian kanssa. Ja kyllä se sitten helpottikin kun sai vihdoinkin nukuttua.

Mä olen jo pessyt noita vauvan vaatteita, ne on tosin pahvilaatikoissa nyt tällä hetkellä. Syy siihen on kyllä se että meillä tulee se muutto pian ja sitten onki pesukone poissa käytöstä jonkin aikaan niin onpahan pesty nyt ainakin.

Täällä kans tuntuu nyt välillä että aika ei mene millään eteenpäin. Nyt tosin seuraavien viikkojen aikana tulee tapahtumaan vaikka mitä. On sokerirasitusta, lääkärineuvolaa, ultraa ja synnytysvalmennusta

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille

Anno 25+1

 

cicilisko: minäkin oikeasti mietin uutta pesukertaa vaatteille juuri tuon hajun takia, siis alunperin hajun joka oli voimakkaana vaatteissa (pesuaine/huuhteluaine tms + säilytys) ja on edelleen jonkinverran koska pesin tietty hajuttomalla aineella itse. Ja nyt sitten vielä laatikostosta Tolun haju siihen mukaan. No, katotaan lähempänä, ehkei kuitenkaan jaksa, tulee kai ne nopeasti käytettyä ja sitä myöten pestyä.

Kuulkaas, eilen alkoi kiinnostamaan että minkälaisia laskettuja aikoja noilla meidän listan jo synnyttäneillä on ollut, kun yleensä puhutaan että ensikertalaiset menee usein yliaikaisiksi. Tässä löytämiäni tuloksia: (synnytys vs. laskettu aika)
-23
+8
-16
+6
+9
+9
-18
-5
-6
+4
-5
+1
-4
Eli aika tarkkaan puolet synnyttäneet ennen ja puolet jälkeen lasketun, km 11pv ennen laskettua ja 6pv lasketun jälkeen...

Että silleen, taitaa mennä tiukille että saatais vaavi ensi vuoden puolelle kuten lapsen kannalta on toivottu (la 24.12.), sehän voi toki olla että itseäni ei enää joulun tienoilla kiinnosta vaikka lapsella olisi synttärit jouluna tai olisi aina se kaikista nuorin, kunhan tulisi jo ulos! Senpä näkee sitten, ei kyllä ainakaan tuolla pienellä otannalla voi sanoa että kovasti paljon yliaikaisia olisivat ensikotkaan.

33 tasan

 

Onnea Piupa! :flower: Ihana lukea tuota synnytystarinaasi ja kiitokset erityisesti vinkeistä, joista hyötyä muuallakin kuin Taysissa synnyttäville. Eipä kyllä ois osa noista itselle ainakaan tullut edes mieleen, mutta pitää kokeilla, jos tarvetta tulee. Kuulostivat kovin järkeviltä.

Mua tossa jo aikaisemmin alkoi mietityttämään tuo meidän pienten vaatteiden määrä, kun itse olen ostanut 56 ja 62 senttisiä lähinnä, mutta vanhana saatu iso pino 50 ja 56 senttisiä eli pieniä vaatteita meillä varmasti ihan riittävästi, jos ei siis liikaakin. Olen kyllä koko ajan tiedostanut ja toivonut, ettei kukaan ainakaan lahjaksi enää antaisi 56 tai pienempiä vaatteita, koska sitten ainakin meillä jää osa vaatteista kokonaan käyttämättä. Oletettavasti kun noin 3,5 kiloinen tapaus tulossa.

Vaippakeskusteluja täällä runsaasti käyty ja meillä tarkoitus olla ekologisesti pahoja ja käyttää todennäköisesti ainoastaan kertiksiä. Olen koittanut miehelle noista kestovaipoista kertoa, mutta hän ei ole niihin tippaakaan lämmennyt. Ei mustakaan olisi varmastikaan kokokestoilijaksi, mutta mielestäni olisi voitu edes kokeilla asiaa. No eihän kukaan minua siinä estä, joten ehkä tuota kokeilenkin. Vielä en kylläkään ole sitä varten tarvikkeita yhtään hankkinut, enkä sen suuremmin kyllä muutenkaan perehtynyt, joten saattaa olla, että jää ainakin nyt ekan kohdalta kokeilematta. Vaipparoskista joskus kaupassa miehelleni näytin, mutta sekin jätettiin toistaiseksi sinne, vaikka mä sitä olin jo kovin ostamassa, kun tarjouksessa oli. Miten ne tarjoukset saakin kaiken tuntumaan niin halvalta, että jo sen takia olisi tuokin ollut pakko ostaa... Mietin sitten kuitenkin kanssa sitä muovin määrää (tosin en tiedä, että meneekö muovipusseja kyllä yhtään vähempää ilman tuota vaipparoskistakaan...) ja niiden vaihtokasettien hintaa, niin jätin tuon vaipparoskiksen toistaiseksi kaupan hyllylle, mutta saas kattoa, että miten tulevaisuudesssa, kun pääsee keräämään enemmän kokemusta asian tarpeellisuudesta.

40 viikkoa tänään sitten täynnä! Se kovin keväästä asti odotettu päivämäärä 5.11. tänään ja vaikka vain pieni todennäköisyys, että vauva laskettuna aikana syntyisikään, niin silti tuo päivämäärä tullut tietyllä tavalla tärkeäksi. No eipä näytä, että kaveri kuitenkaan tänään haluaisi syntyä. Aamulla lähdin ihan positiivisin mielin neuvolaan, kun alaselkää poltteli ja sitten neuvolantäti sanoi, että kovin on vielä ylhäällä, että nyt vain kovin liikkumaan, että saataisiin laskeutumaan. Ja mä kun viikonlopun aikana harrastanut kaikkia S:iä ahkerasti ja eilen jo kontannut ja kuurannut kodin lattiatkin läpi eikä mitään vaikutusta! No eihän tuo ylhäällä oleminen välttämättä merkkaa sitä, että kauan vielä joutuisimme odottamaan, mutta jotenkin se kuitenkin vei uskon ainakin siitä, että ne selkäkivut voisivat olla jotain synnytykseen liittyvää. Kaikki näytti jälleen neuvolakäynnillä olevan hyvin, joten ensi maanantaiksi taas aika ja sit torstaiksi 15.11. yliaikaiskontrolliin aika. Kovin menee lähelle sitten jo lakkoa, mutta onneksi tuohon on vielä puolitoista viikkoa aikaa. Yleisin raskauden kestohan on 40+2 ja se meillä tulee täyteen keskiviikkona, jolloin päivämäärä ois hauska 071107, joten mulle sopis ihan hyvin vaikka se.

Lauralein tasan 40