Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Meillä on aika huomenna rakenneultraan. Vähän alkaa jännittää. Miten sitä osaa suhtautua, jos jokin onkin pielessä? Näin jo untakin, että vauvalta puuttui korvat tms.! Mutta nyt ei auta kuin toivoa parasta.

Töissä lähin pomo otti mut tänään juttusilleen. On kuulemma huolissaan mun työssä jaksamisesta. Kieltämättä koko mun viimeisin vuosi on ollut yhtä härdelliä eikä loppua näytä tulevan. Lupasin olla yhteydessä työterveyshuoltoon, kun sitä kautta tehdyn kyselynkin perusteella olen uupunut. Kun saisi vain joskus soitettua sinne.. Harmittaa ja stressaa vain se, että kun minä stressaan ja voin huonosti, siirtyvät hormonit vauveliinkin. Pitäisi osata ottaa rennommin. Toisaalta myös minä pelkään sitä, että aiemmin sairastettu masennus nostaa uudelleen päätään. Kaipa sitä täytyy olla sinne terveydenhuoltoon yhteydessä.

Mä en oikein tykkää meidän neuvolatätistä, siis terkkarista. Hän on n. 50-vuotias, matalaääninen nainen, sellanen viskin ja tupakan madaltama ääni - ei siis yhtään "herttainen". :kieh: Yksi neuvolahan meillä on vasta ollut ja kerran käytiin ylimääräisesti kuuntelemassa sydänäänet. Esim. pissanäytettäkään ei ole katsottu kuin kerran, samoin kaikki muu eli silloin ihan eka kerralla. Tuntuu, ettei terkalta saa myöskään vastausta kysymyksiin, niin kuin häntä ei kiinnostaisi. Ei hyvä..

Neuvolalääkäri on mielestäni ihan ok, vaikka hänetkin olen tavannut vain kerran. Taitavat vain nykyisin nämä kaikki kunnan neuvoloiden terkkarit ja lääkärit olla "perus"terveydenhoitajia ja -lääkäreitä, ainakaan täällä eivät ole mitenkään erikoistuneet tms.

Huomista rakenneultraa odotellessa Piipa rv 18+4.

 

Heipsan kaikille
Joku kyseli painonnoususta, mulla on tullu aika tasaiseen tahtiin alusta asti, ei ollu mitään kovia pahoinvointeja alussa. Tällä hetkellä olen rv 28 ja painoa on tullut 10 kg, mä olen pienikokoinen, joten mitään moitetta en oo vielä ainakaan saanu neuvolasta. Itseä hiukan huolestuttaa, että minkäkokoinen vaavi masussa mahtaa olla kun sf mitoissa olen mennyt koko ajan yli yläkäyrän... rv 26 oli 27 cm. No mulla on kyllä näkynyt jo tosi aikasessa toi masu ja pullistuu lisää vaan, hih. Mulla on vielä jäänyt hiukan epäselväksi missä vaiheessa täällä tehdään jotain synnytystapa arviota tai arvioidaan mahtuuko tuolta meikäläisen alapäästä vauva ulos.....Täytyypä kysellä parin vkon päästä neuvolasta, kun on seuraava aika

Mulla on tosi symppis neuvolatäti, ottaa kyllä asiakseen kaikki murheet ja kysymykset, joita vaan osaa kysyä. välillä mua on ahdistanu se tehokkuus ja kiire, jolla hän tekee töitä, mä välillä jotenkin menen siihen kiireeseen mukaan ja unohdan puolet mitä mun piti kysyä, täytyy varmaan kirjoitella muistiin valmiiksi kysymykset. Mutta kiva hän kuitenkin on.

Mä odottelen parhaillaan äippärahapäätöksiä, ne paperit lähetettiin vajaa kuukausi sitten meiän henkilöstöosastolta suoraan kelaan (siis piti ainakin), ja nyt vaan sit ootan koska jotain tietoa tulee. Mulla enää toukokuu töitä , jään sit kolmeksi viikoksi kesälomalle ja siitä sit äippälomalle. Vointi ainakin vielä ollu sellainen, ettei oo tarvinnu saikkua ajatella. ei oo ollu mitään suppareitakaan, tai ei ainakaan tietääkseni.....

Nyt nukkumaan, hyviä vointeja kaikille, vauva-uutisia odotellen
Möykky74 rv 28+3

 

Nostan, ja toivotan erityisesti Piipalle jaksamista! Hyvä että pomosi on tilanteen tasalla ja keskustelee kanssasi jos näyttää että stressaat liikaa. :hug:

 

Piipa ole vaan reippaasti yhteydessä sinne työterveyshuoltoon ja jos tuntuu että voimat loppuu niin vaadi vaan sairaslomaa. Mikään ei ole nyt niin tärkeää kuin sinun hyvinvointisi ja sitä kautta vauvasi hyvin vointi. Raskaus on kuitenkin yksi ja ainutlaatunen hetki sinulle ja vauvallesi ja töissä ehtii olla vielä monta monta vuotta. itse olen ollut sitämieltä raskaus aikana että voi olla itsekäs eikä mikään mene yli oman ja vauvan hyvin voinnin. Itse jouduin jäämään tosi varhaisessa vaiheessa sairaslomalle työstäni. Olen lastenhoitajana eikä kroppa kestäny rasitusta mikä tuli pienten lasten hoitamisesta ja sitten vielä raskaudesta. Itselleni tuli supistuksia ja myös kova stressi omasta jaksamisesta. Helposti kirjottivat sairaslomaa äitiyslomaan asti. Raskaus on ollutkin ihan ihanaa aikaa kun on todella voinut keskittyä omaan hyvin vointiin. Eli tsemppiä piipa älä koita jaksaa liikaa jos ei siltä tunnu :hug:

 

Kiitos Emma ja Mamma76. :hug:

Nyt on rakenneultra takana. Vauveli voi hyvin, vastasi laskettua aikaa ja kaikki tärkeä löytyi oikealta paikaltaan. :heart: Täytyy kyllä silti myöntää, että on tosiaan ihme, että ultrasta saa jotain selvää, on se tavallinen ultra sen verran epäselvä.

Nyt sattuu taas päähän ja heti töistä lähdettyäni puhkesin itkuun, kun mies tuli hakemaan. Ei kai se ihan normaalia ole... Huomenna pitää mennä ylimääräiselle lääkärikäynnille tämän mahdollisen masennuksen tai työuupumisen vuoksi neuvolaan. Mies oli soittanut sinne tänään huolissaan ja neuvola tarttui heti asiaan, kun mies kertoi minun sairastaneen jo aiemmin masennuksen.. Huokaus...

Pitäähän sitä vauvaa ja itseäkin osata nyt ajatella, vaikka kuinka tulisi luuseri olo, jos joutuu jäämään sairaslomalle. Laskeskelin tuossa äsken, kuinka monta työpäivää tässä vielä on ennen kesälomaa. Aika monta on... No, katsotaan, mikä on fiilis taas huomenna.

 

Piipa, ihanaa että ultrassa kaikki oli hyvin :heart: Meillä on rakenneultra vajaan kahden viikon päästä, innolla jo odotamme! Kuuleeko siellä muuten sykkeen? Meillä kun mies ei ole kertaakaan vielä tuota ihmeellistä ääntä kuullut.

Nyt tosiaan rohkeasti vaan eteenpäin tuon stressin ja alakuloisuuden hoitamisen kanssa! Ihanaa että miehesikin osaa ottaa asian tosissaan ja huolehtii sinusta ja vauvasta Sairaslomalle jääminen ei todellakaan ole mikään luuserin merkki, vaan tarpeeseenhan se tulee jos niikseen on. Jäähän ihmiset fyysisten vaivojenkin takia saikulle ennen äitiyslomaa, niin toki näiden "henkisen puolen" juttujen kanssa myös! Ja varsinkin kun olet sairastanut masennuksen niin sitä tarkempana saatte varmasti olla.

Aivan mahtavaa että sinulla on välittäviä ihmisiä ympärillä: mies, neuvolan täti ja jopa pomo! Kyllä sinä pärjäät :hug:

 

Kiitos kaikille tukijoille. Kävin tänään lääkärissä tämän mielialan vuoksi enkä saanut puhutuksi juuri mitään, kun purskahdin taas itkuun. Lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa. Olisi kirjoitattanut pidempäänkin, mutta en suostunut siihen - ainakaan toistaiseksi. Psykologilla alan käydä juttelemassa noin kerran viikossa. Toivottavasti tämä tästä helpottaa!!! :ashamed:

 

Piipa nuo juttusi kuulostavat niin tutuilta. Mäkin poltin itseni pari vuotta sitten töissä ihan loppuun liiallisen työkuorman alla ja kun romahdus tuli ja sen jälkeen ymmärsi etsiä apua, niin kaikki ollut sen jälkeen hyvin. Mielestäni olen sen jälkeen saanut muutettua suhtautumistani töihin ja näin myös olemaan ottamatta niistä liian suurta painolastia plus että lääkityksellä on varmasti ollut vaikutuksensa ainakin alun parantumisessa.

Kaikki siis ollut hyvin viime viikoihin asti, jolloin tuo sama kahden vuoden takainen tilanne jostain syystä alkanut hiipimään takaisin ja nyt tässä koitan tsempata, jottei tarvitsisi samaan pisteeseen asti mennä kuin silloin. Tuolloin itkin joka päivä töistä tultuani ja monesta muustakin asiasta illan aikana. Samoin jouduin monta kertaa menemään työpäivän aikanakin vessaan itkemään, kun en jaksanut kaikkea sitä stressiä ja olin ihan rikki. Ei tainnut montaa päivää mennä ilman, että olisin itkenyt, mutten kuitenkaan osannu sitä sen kummemmin ihmetellä. Vasta jälkeenpäin tajusi, että miten epänormaalia elämää sitä oli puolisen vuotta elänyt.

Nyt siis jälkeen alkanut itkuherkkyys nousemaan ja työasiat muutenkin sellaisella tolalla, että kannan niistä taas vähän liikaa huolta ja muutenkaan töissä ei asiat mitenkään niin, että töihin olisi kiva tulla. Odotan kuin kuuta nousevaa kesälomaa ja onneksi sen jälkeen ei ole enää pitkä aika äitiyslomaankaan. En tiedä onko tähän olooni syynä lääkityksen lopettaminen, kiristynyt työtilanne, raskauden aiheuttama tunneherkkyys vaiko niiden kaikkien yhteissumma. Pitää nyt seurata tilanteen kehittymistä ja koittaa pitää itsestään ja pienestä huolta. Muistaa se, että oma ja pienen terveys, kun kuitenkin ovat paljon tärkeämpiä, kuin mitkään työasiat.


Koita pärjäillä Piipa!

 

Piipalle kovasti jaksamisia! :flower: Tuntuu, että nykyään työssä kuin työssä ajetaan ihmiset ihan loppuun. Itse pääsin puolitoista vuotta sitten ihan vahingossa irti siitä työn aiheuttamasta oravan pyörästä, koska miehen työ siirtyi ulkomaille. Ja vasta sen jälkeen tajusin ihan oikeasti, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työ.

Onneksi ainakin Piipan vauva voi hyvin rakenneultran perusteella. Kuten Emmaakin minuakin on ruvennut nyt jännittämään kauheasti se rakenneultra. En tiedä miksi, sillä NT-ultraa en jännittänyt lainkaan. Minua arveluttaa myöskin se, että miten tosiaan sillä tavallisella ultralla saadaan kaikki selville. Täytyy kysyä lääkärin mielipidettä asiasta. Voi olla, että mielenrauhani takia menen tekemään rakenneultran toiselle klinikalle, jossa on 4D-laitteet.

Ja sitten täytyy kertoa. Olen astunut askeleen lähemmäksi konkreettista raskautta. Menin eilen kahvilaan lounaalle ja tarjoilija kysyi, etä' savullinen vai savuton puoli johon vastasin, että savuton. Tarjoilija jatkoi siihen, että niin se mukavempaa vauvallekin. Siis täh! Minä taidan olla sokea omalle vatsan kasvulleni, sillä mieleeni ei juolahtanutkaan, että ulkopuolisetkin sen jo huomaisivat. Vaikka kyllähän se maha kasvaa tuplavauhtia. Enää omistan kahdet normaalit housut, jotka mahtuvat päälle. Yhdet äitiyshousutkin tuli hankittua viime viikolla, jotka ovat itseasiassa todella hyvän näköiset jo nyt. Onneksi on kesä tulossa ja voi pitää mekkoja. Niitä on helppo ommella vaikka itsekin.

Kävin maanantaina ravintoterapeutilla, joka oli ihan tarpeellista ainakin minulle. Sain paljon hyviä vinkkejä ja henkilökohtaisen esimerkki ohjelman päivittäisestä ruokavaliosta. Ihan kiitettävästi ruokaa saa lapioida naamaan kun vatsassa kasvaakin kaksi vauvelia. Hauskin yllätys oli se, että ravintoterapeutilla oli itsellään kaksoset sekä yksi aikaisempi lapsi. Hän varoitteli, että suurempi riski kaksosraskaudessa on se, että paino ei nouse tarpeeksi kuin se, että paino nousisi liikaa. Minulle hän laittoi tavoitteeksi lähtöpainoon +20 kg ja sanoi ettei haittaisi vaikka nousisi muutaman kilon päällekin, koska olen niin pitkä ja hoikka. Minulle kyllä riittäisi tuo 20 kg tai himpun vajaa. Loppuviikosta viikkoja kasassa 16 ja paino tällä hetkellä noussut 3,5kg. Tavallisessa raskaudessa ei kuulemma sitä painoa tarvitse niin hirveästi tarkkailla, mutta nyt sitä sitten pitää kirjata ylös viikottain.

Taidankin lähteä tästä salille bodybalanceen. Vielä kun vatsaltani voin vielä jumppailla =) .

Mukavia masunkasvatushetkiä! :flower:

 

Kiitoksia Lauralein ja Emma.

Lauralein, kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta elämästäni. Mieheni luki viestin ja kysyi, että olenko mä varma, etten ole käynyt kirjoittamassa sitä itse.

Tämä päivä on kulunut jotenkin tokkurassa. Oon ollut tosi väsynyt koko ajan, mitä nyt kävin shoppailemassa mielen piristykseksi äitiysvaatteita. Doriksesta ja H&M:ltä jotain löysinkin.

Jaksamisia ja voimia jokaiselle jokaiseen hetkeen! :hug:

 

Iida-Liina: hauskaa että jo ulkopuolinenkin huomaa vauvamasusi! Mulle ei ole vielä tullut ulkopuolisten kommentteja, ehkä toistaiseksi näytän vaan siltä että olisin lihonut...? Toisaalta täällä Suomessa vielä kuljetaan takit päällä ja neulepaidoissa joten vielähän tuo maha saattaa sinne alle peittyäkin. Ja sitäpaitsi mulla on vaan yksi vauva siellä kasvamassa

Mä soitin tänään neuvolaan, kun rupesi mietityttämään mahan kiristyminen liikkuessa. Pari kertaa kävelyllä ja uimassa (tai niiden jälkeen) on maha mennyt ihan pinkeäksi ja tullut semmoinen kiristävä tunne. Menee kyllä lepäämällä ohi. Täti sanoi että ei varmasti ole mitään vaarallista, mutta kannattaa seurailla ja välttää sellaista liikuntaa mistä tuo kiristys tulee, tai ainakin rauhoittaa tahtia. No tosi rauhallisesti mä muutenkin liikun, eli nyt sitten vaan toivotaan että pystyn edes noita jatkamaan... muuten voi tulla vähän ankea loppuraskaus jos ei mitään liikuntaa voi harrastaa. Ensi maanantaina ajattelin kokeilla semmoista rauhallista jumppaa taas pitkästä aikaa, toivotaan että tuota kiristymistä ei tule.

Piipalle edelleen :hug: ja voimia! Ota nyt sairaslomapäivät rauhallisesti, lepää ja hemmottele itseäsi

 

Voimia Piipa ja Lauralei! Toivottavasti mielialanne kohoavat lähestyvää kesää kohden.

Mulle onkin tullut vähän palstailutaukoa, kun olen ollut aika väsynyt ja edelleen pahoinvoinnin uuvuttama.

Kolmekymppisten, vielä plussaa odottavien puolella kävin kertomassa, että olin menossa Down-kartoitukseen. No, se oli eilen ja minulla oli kertakaikkiaan ihana iäkäs miesgyne (omani on nainen). Testissähän löytyy Down-lapsi 80 %:n todennäköisyydellä ultran ja verikokeiden yhteistuloksesta.

Ensin siis ultrattiin ja masussa piti elämää 4 senttinen sintti, jonka niskaturvotus oli normaali. Jos turvotus olisi ylittänyt jonkun tietyn raja-arvon, olisi verikokeet skipattu ja otettu suoraan istukkanäyte. Mutta nyt siis otettiin verta. Vastaukset saanen ensi viikolla. Olen varsin luottavaisin mielin, mutta olen luvannut miehelleni, että jos jotain poikkavuutta löytyy, keskeytän raskauden. Tiedä sitten, pystynkö siihen todellisuudessa.

Sintti oli muuten ikäisekseen pitkä, noilla mitoilla sen olisi pitänyt olla jo rv:llä 11+3, vaikka ultraa tehdessä oltiin vasta rv:llä 10+6.

Parin viikon päästä pääsen taas ultraan, kun on se ensimmäinen kunnallinen ultra. Kiva seurata henkilön (niin kuin eilinen lääkärini sanoi) kehitystä näin tiiviisti.

Nyt on taas jatkettava puurtamista ja kohta lähden pienelle työmatkalle. Toivottavasti henkilö ei aiheuta lentokoneessa mitään ylimääräisiä kohtauksia...

Palaan teidän kuulumisiinne viikonloppuna, hyviä vointeja siihen asti.

 

Ihanaa olla kotona ja levätä + tehdä rästiin jääneitä mieluisia juttuja. Lisäksi saa nukkua kunnolla, viime yönäkin nukuin kellon ympäri. Mahtavaa! Kyllä loma tekee hyvää! B)

Illalla saakin sitten katsoa telkkarista, millaisia vastustajia Hannalle on tulossa euroviisuihin.

 

Kuulostaa hyvältä piipa nyt nautit vaan täysin omasta ajastasi ja teet kaikkea mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ja reippaasti vaan otat lisää saikkua jos yhtään siltä tuntuu. Vauvasikin varmasti nauttii olostaan masussa kun äiti ei stressaa ja voi hyvin :heart:
Joo ite täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Ei kyllä tunnu yhtään että synnytys olisi edes lähelläkään vaikka lähtöhän voi tulla vaikka ensi yönä. No pääasia on että oma olo on hyvä ja mieli edelleen hyvä ja pirteä.
Päivät menee kun puuhastelee kaikenlaista. Eilen oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Seuraava aika sovittiin ensi tiistaiksi saas nähdä tarvitseeko sinne enää mennä..

Jaksamisia kaikille odottajille
:hug:

 

Tosiaan hyvältä kuulostaa Piipa! Ihanaa että olosi on parempi :heart:

Mamma76:lle tsempitykset, H-hetkihän saattaa olla jo hyvinkin lähellä... Kohtahan tässä alkaa jo jännittää täällä ruudun takanakin

Nefer: Hyvä että np-ultrassa oli kaikki OK. On varmaan jännittävää odotella niitä verikokeen tuloksia, mutta eiköhän kaikki ole sielläkin hyvin! Sori, mun on ihan pakko kommentoida tuota kun sanoit että olet luvannut miehellesi että keskeytät jos jotain löytyy. Olethan siis varmasti itsekin samaa mieltä keskeytyksestä, ettei se ole vain miehesi toive/päätös?

Tämä tuli mieleen vaan siksi, että minulle ainakin noitten seula-asioiden pohtiminen oli melkoista vääntöä, ja sitten kun sain oman kantani itselleni selväksi niin tiedustelin miehen mielipidettä, ja onneksi olimme samoilla linjoilla niin siitä ei sitten lopulta tullut sen isompaa asiaa. Mutta varmaan pari viikkoa siinä meni miettiessä että mitähän niitten tutkimusten kanssa oikein tekisin... Voin vaan kuvitella millaiset keskustelut siitä olisi tullut jos olisimme olleet eri mieltä, mutta päätöshän viimekädessä on tietysti naisen.

 

Millaiselta supistukset tuntuvat? Mietin, että ovatko ne sellaisia äkillisiä "kouristuksia" alamasussa, joiden aikana tuntuu, että menee kaksinkerroin? Minulla on tuntunut sellaisia silloin tällöin (pari kertaa viikossa) muutamien viikkojen ajan.

Huolenaiheeni on nykyisin mahdollinen emätintulehdus (bakteerivaginoosi). Kuinka paljon valkovuoto lisääntyy normaalisti raskauden aikana? Itselläni on mustat pikkarit aina isoilla valkoisilla läikillä. Eikä tuo hajukaan mikään paras mahdollinen ole... :ashamed: Kysyin terkkarilta puhelimessa ja se vaan meinasi, että valkovuoto lisääntyy raskauden aikana. Mutta kuinka paljon??

Huoli tuosta asiasta siksi, koska tuo bakteerivaginoosi aiheuttaa kuulemma 5-7 kertaisen riskin keskiraskauden keskenmenoon.

Voimia ja iloa kaikille viikonloppuun ja viime hetkillä oleville tsemppiä!

 

Mulla on ollut harjoitussupistuksia jostain 22. vkolta lähtien jos rehkin liikaa, mutta ne on sellaisia "kivuttomia": tuntuu kuin maha kovettuisi, ei kipua, sellainen ikävä tuntemus vain. Ne menee ohi levolla.
Valkovuotoon: mulla on ollut koko raskauden todella runsas valkovuoto, pikkuhousuja vaihdan pari kertaa päivässä kun suojia en halua käyttää, ne hiostaa. Ja haju vaivasi kanssa alkuun kunnes huomasin että se liittyi alapään hikoiluun: kun siirryin housuista hameisiin ja puuvillaisiin pikkuhousuihin, hajuhaitta katosi.

Tällaisia pikaisia kuulumisia vaan. Mahassa myllää joku kovasti, punnertaa kylkiluita kasaan Nyt lähden kotiin autoa siivoamaan, huomenna mennään autokauppoja kiertään ja toivotaan että saadaan hyvä hyvitys tuosta nykyisestä =)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Vilma 30+1

 

Kiitos Vilma76 vastauksestasi. Pitää seurata noita molempia asioita ja ottaa puheeksi seuraavassa neuvolassa, jos vielä vaivaa (1,5 vk päästä).

 

Heippa kaikille!

Ajattelin ilmoittautua myös mukaan porukkaanne.
Olen 33-vuotias ensimmäistä lasta odottava , mieheni on 35 ja asutaan Oulussa.

Kovasti keskustelunne kuulosti tutulta.

Tähän asti elämämme on ollut varsin työpainotteista ja menevää, aina on totuttu huolehtimaan vain toisistamme ja itsestämme. Työuupumuskin on minulle tuttua 2 vuoden takaa.

Nyt on sitten elämä muuttumassa kertaheitolla, meillä on laskettuaika 11.9.07. Aluksi oli vähän vaikea asennoitua tulevaan, mutta mitä pidemmälle mennään sen mukavammalta tuntuu. Töihinkin kun ilmoitin raskaudesta oli suurin huoleni että kuinka minuun nyt suhtaudutaan, miten siellä pärjätään ja miten minä osaan olla pois töistä jne.

Jännittäväähän tämä on ollut ja itseasiassa tosi tervetullut muutos. Raskaus on mennyt tähän asti ainakin oikein hyvin ja mutkattomasti. Viikkoja on nyt 22+3.

Hyviä vointeja kaikille!!

T. Päivi ja Romeo

 

Heipat kaikille, :wave:

Pakko tulla kertomaan, että eka ultra on takana ja se oli jtn aivan mieletöntä!!! Siellä se Sintti iha oikeesti oli. Vaikka välillä on tullu uskon puute, että kuvittelenko kaiken vai mikä on Nyt on iha ite nähty ja kuultu. Ja oli kyllä tosi herkkä hetki molemmille, sekä mulle itelle että ukolle, silmäkulmat kostu molemmilla. Ja mies ei oo tosiaankaan mikään herkistelijä.

Kaikki oli ultran mukaan ok, mutta verikoetuloksia odotellaan.

Laskettu aika muuttu pikkasen nyt 24.11. (aiemmin 28.11.)

Mä oon niiiiin täpinöissäni, että tuijottelen kuvia jotka saatiin mukaan enkä osaa tehdä mitään. Siis aivan uskomatonta!!


Viikonloppua kaikille


PiituLiina ja Sintti 11+6

 

Joukkoon mukaan...

34-vuotias ensimmäistään odottava... laskettu aika 2.11, paikka TAYS... nyt siis mennään viikolla 15

 

Koko viesti katosi................................... voi ei

Tervetuloa kaikki uudet! Toivottavasti olen nyt teidät kaikki laittaneet listaan..

Itselläni on nyt aika rankkaa näiden kaikkien vaivojen kanssa, että huh huh
En voi istua lähes ollenkaan.. supistelee ja lonkat särkee.....

Hyviä vointeja kaikille!<br><br>

 

Myrsky-Tuuli, I know the feeling... Minäkin kirjoittelin viikko sitten pitkät pätkät ja sitten viestini katosi taivaan tuuliin. Meidän hiiren sivuilla on ihmeellisiä näppäimiä, joita välillä painelen vahingossa tuhoisin seurauksin :kieh:.

No niin, lupasin viikolla pistäytyessäni keskittyä vaihteeksi muiden kuulumisiin, kun tuntuu juttuni aina pyörivän oman navan seutuvilla, vaan taitaa se olla aika luonnollista.

Ensin pitänee kuitenkin vastata Neuvolantäti-gallupiin, yhden kokemuksen tuomalla varmuudella. Mulla täti oli tyttö, siis ainakin kymmenen vuotta meikäläistä nuorempi. Tosi herttainen hän oli, mutta olisin jotenkin kaivannut kokeneempaa neuvonantajaa. Tietynlainen uskottavuus siltä tytöltä puuttui kokonaan. Ja pienoinen pettymys oli sekin, ettei neuvolakäynti tuonut mitään sellaista tietoa, mitä en olisi jo tiennyt. No, tähän on varmaan syynä se, että olen aika aktiivisesi surffaillut netissä ja etsinyt itse tietoa, mutta silti luulin käynnin olevan jotenkin tunteita herättävämpi. Ensi kerralla tapaan neuvolalääkärillä käydessäni myös sen oikean neuvolantädin, josta silloin pari viikkoa sitten näin vain vilauksen. Hän onkin jo iäkkäämpi, siinä viiden kympin hujakoilla. Toivottavasti osoittautuu mukavaksi tapaukseksi.

Päde ja Piupa, tervetuloa joukkoomme mukavaan!

Ihanaa Dana, Lauralei ja Meme, kun oletta päässeet jo shoppailemaan äitiysvaatteita. Minäkin olen pohtinut mammavaatteiden määrää. Mun pitää pukeutua töissä aika virallisesti, joten parit siistit housut ja hameet joudun varmaan ostamaan. Ja olisihan se kiva pitää kotonakin jotain siistejä vaatteita. Olen visusti päättänyt, ettei minussa tule rasvaisissa hiuksissa ja tuulipuvussaan suhisevää äitiä, jonka meikeissä bästa före -päivä oli ajat sitten...

Iida-Liinalla onkin edessään oikein kunnon syömingit, kun painon pitää nousta noin valtavasti. Mutta ehkä ne kaksi mahassa möyryävää veijari auttavat sinua tavoitteeseen pääsyssä. Niin ja käy vaan ahkerasti siellä kahvilassa, missä tarjoilijakin huomaa masusi. Mulle muuten gyne sanoi varhaisultrassa, että 4D-ultra on vain huviultra. Siitä huolimatta aion sellaiseen aikanaan mennä.

Kaikilla näyttää menneen ultrakäynnit hyvin, Piituliinan reaktio ensiultrasta kuulostaa niin tutulta...

Voi itku, Myrksy-Tuuli, toivottavasti liikuntakykysi ei häviä vaivojen takia kokonaan. Että pitääkin sattua yhteen raskauteen paljon vaivoja. Ensin tolkuton pahoinvointi ja sitten supistelua ja lonkkasärkyä. Toivottavasti saat sairaslomaa niin, että voit rauhassa lepäillä.

Emma kyseli lupauksestani keskeyttää raskaus, jos lapsi osoittautuu Down-syndroomaiseksi. Totta tosiaan, jos testin tulos olisi hälyyttävä, lopullinen päätös ja raskauden keskeyttäminen olisivat todella suuria ja vaikeita asioita. Minullahan on tähän lapsen alkuun aivan erilainen tunneside kuin miehelläni. Olen kuitenkin hyvin realistinen ja jollain tavalla, en osaa tarkemmin eritellä miten, minusta tuntuu, että jos maha-asukki ei olisi kunnossa, pystyisin keskeyttämään raskauden, niin kauhealta ajatukselta kuin se nyt kuulostaakin.

Nämä ovat kyllä sellaisia kysymyksiä, joiden kanssa painiskelu ahdistaa. Ja ehkä sen historian takia, että minulla meni useampi vuosi, ennen kuin sain mieheni - suoraan sanottuna - suostumaan perheenlisäykseen, ja lopulta joudun jo uhkaamaan erollakin, olen päättänyt, että hänellä on yhtäläinen oikeus osallistua jo raskausaikana kaikkiin lastamme koskeviin päätöksiin. Sen verran kelmi kyllä olen, päätin olla menemättä istukka- ja lapsivesitutkimuksiin, jos mieheni ei niistä enää mainitse. B)

No niin, menihän tämä taas tähän oman navan tuijotteluun, mutta ehkäpä se on palstailun yksi tarkoituskin, kuulla toisten kokemuksia. Ja mitenkäs niitä muuten kuulisi, ellemme kirjoittaisi itsestämme.

Ajatelkaas, sisaret, ensi vuonna olemme kaikki ihanien esikoisten äitejä - Iida-Liina peräti tuplasti! :heart:

Hitsi, kun vie tämä raskaus näköjään kiroitustaidonkin mennessään... <br><br>

 

MyrskyTuulille jaksamisia vaivojen kanssa! Itse juuri eilen lenkillä mietin että on tämä helppoa, kun ei mihinkään koske eikä kolota, mitään ei vuoda ja yöt nukun sikeästi juoksematta vessassa, mieliala on hallinnassa ja kaikki. Täytyisi muistaa olla kiitollinen ainakin tähän saakka helposta raskaudesta.

Joku kyseli supistuksista. En tiedä onko ne juuri niitä, mutta mulla ainakin välillä (yleensä liikunnan yhteydessä) maha pingottuu ihan kovaksi joksikin aikaa ja tulee semmoinen "kiristävä" olo. Ei se satu eikä tunnu sinänsä pahalta, mutta kuitenkin. Hetken päästä maha sitten taas rentoutuu. Neuvolantäti sanoi että se johtuu joko kohtua kannattelevien lihasten tai kohdun reagoinnista, eikä liene vaarallista. Tosin jos huomaa että esim. jonkun tietyn liikunnan yhteydessä se aina tulee, niin sitten voi miettiä vaihtaisiko lajia. Eilen ainakin selvisin kävelylenkin ihan hyvin


Nefer: toivotaan tosiaan että ette joudu noitten vaikeiden päätösten eteen, vaan verikokeen tulokset ovat normaalit! Nyt musta itsestäkin jo tuntuu että jankkaan tätä asiaa, mutta pakko on vielä kysyä, että eikös se ole niin että vasta noista istukka- tai lapsivesitutkimuksista sen downin syndrooman tietäisi varmaksi? Me päädyimme siihen ratkaisuun, että kun tiedettiin että ei oltaisi kuitenkaan halukkaita niihin tutkimuksiin keskenmenoriskin vuoksi, niin jätettiin sitten sekä np-utlra että nuo verikokeet ottamatta. Kyllähän siitä vähän sellainen itselle olo tuli että eikös meitä nyt ollenkaan kiinnosta lapsemme terveydentila, mutta toisaalta ei haluttu sitten niitä epävarmoja todennäköisyyksiä edes joutua miettimään.

Meillä on rakenneultra ensi viikolla, kohtahan tässä täytyy jo sitä ruveta jännittämään

Mukavaa viikkoa kaikille, ja tosiaan ensi äitienpäivää odotellessa...!

 

Huih, oltiin jo sivulla 6...

Emmalle pikaisesti vastailen, että istukka- ja lapsivesinäytteestä saa sadan prosentin varmuuden, ultran ja verikokeen yhdistelmästä vain 80 prosentin. Voipi olla, jos tulokset ovat huolestuttavia, että teen sittenkin sen istukkanäytteen, mutta olen edelleen satavarma, ettei sellaista päätöstä tarvitse edes miettiä.

Nyt on jo kiirus junaan. :wave: