Yliluonnolliset kokemukset

  • Viestiketjun aloittaja Hende
  • Ensimmäinen viesti
Hende
Hei, Kertokaa mitä "sattumuksia" teille on tapahtunut.
Ilta on ja yö on tulossa ja alkaa pelottamaan.
Tiedättekö sen tunteen et "en ole yksin", esim. askelia viereisessä huoneessa, rasahduksia, vaalea hahmo joka vilahtaa silmäkulmassa tai tuntuu että joku on sängyn alla...
Helpottaisi tieto ettei koe näitä asioita yksin :S Kaikki kokemukset peliin, jaetaan ne yhdessä!
 
  • Tykkää
Reactions: Kumipuu
Mun isän isä rakensi aikanaan kaappikellon. Samalla hetkellä kun hän kuoli, kaappikello pysähtyi, eikä sitä koskaan saatu enää toimimaan (olin kerran itsekin läsnä kun isäni koitti kelloa korjata). Mä uskon vakaasti, että tuohon liittyy jotakin yliluonnollista.
 
Minun mieleeni tupsahtaa aina välillä vanha mies ruutupaidassaan ja kuluneissa housuissaan... Olen pitänyt tämän ihan omassa tiedossani, kunnes mieheni (joka ei pahemmin "kummituksiin" usko) kertoi että oli tullut yhtenä iltana semmoinen olo että vanha mies ruutupaidassa ja kuluneissa housuissa olisi istunut keittiössä. Oli ihan käynyt tarkistamassa:)
 
.
Onhan noita, paljonkin. En vaan halua ajatella niitä ja toivon, ettei ikinä enä tarttiskaan. Säikky oon ja herkkä, joten ei kiits*. Suvun vainaat ymmärtää pelkoni, ja ilmestyvät vain uniini juttelemaan. Silloin en tajua pelätä :).
 
.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mulla ei ole koskaan ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia. Johtuu varmaan siitä, että pidän yliluonnollisia kokemuksia ihan normaaleina =)
Keittiönoita, mun on pakko kysyä, eikö ne kokemukset sua pelota? Mä en haluaisi kokea MITÄÄN, mutta herkkyys kai altistaa...:( Millä saisin suljettua pois toisen maailman tietoisuudesta, onko se edes mahdollista?
 
tyttöjen äiti
Kävelin edellisessä kotikaupungissani kouluun. Oli aamuhämärä. Vähän metsäisellä kuitenkin ihan tavallisella tiellä oli nainen ja kehitysvammainen poika. Poika riuhtoi maassa ja aikuinen repi poikaa ylös. En tuntenut heitä. Poika tuijotti minuun suoraan ja lausui nimeni. Pelästyi kauheasti, koska en tuntenut heitä. Lähdin vain rivakasti kävelemään poispäin. Poika huusi edelleen nimeä perääni. Otin puhelimen ja yritin soittaa poikaystävälleni. Puhelimesta oli katkennut virrat itsestään vaikka näppäilukko oli päällä. En saanut virtoja päälle. Juoksin seuraavaan risteykseen, jossa oli autoja ja ihmisiä enemmän. Siiloin puhelimeeni tuli virrat kun kokeilin uudelleen. Kentät oli täysdet ja akku myös. Soitin sitten poikaystävälle ja kerroin tapahtuneen. Siitä on jo vuosia.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Keittiönoita, mun on pakko kysyä, eikö ne kokemukset sua pelota? Mä en haluaisi kokea MITÄÄN, mutta herkkyys kai altistaa...:( Millä saisin suljettua pois toisen maailman tietoisuudesta, onko se edes mahdollista?
Ei ne pelota. Miksi mua pelottaisi? Enemmän mua pelottaa punaisia päin ajavat kaaharit ja rattijuopot.

Mä en edes halua sulkea toisen maailman tietoisuutta pois mielestäni. Siitä toisesta maailmasta kun olen pääsääntöisesti koko elämäni ajan saanut juuri ne voimat, joiden avulla olen jaksanut vaikeinakin aikoina rämpiä eteenpäin. Mulle se toinen maailma on siis paljon parempi ja turvallisempi kuin tämä maailma, jossa nyt joudun elämään.

 
joopa joo
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Kävelin edellisessä kotikaupungissani kouluun. Oli aamuhämärä. Vähän metsäisellä kuitenkin ihan tavallisella tiellä oli nainen ja kehitysvammainen poika. Poika riuhtoi maassa ja aikuinen repi poikaa ylös. En tuntenut heitä. Poika tuijotti minuun suoraan ja lausui nimeni. Pelästyi kauheasti, koska en tuntenut heitä. Lähdin vain rivakasti kävelemään poispäin. Poika huusi edelleen nimeä perääni. Otin puhelimen ja yritin soittaa poikaystävälleni. Puhelimesta oli katkennut virrat itsestään vaikka näppäilukko oli päällä. En saanut virtoja päälle. Juoksin seuraavaan risteykseen, jossa oli autoja ja ihmisiä enemmän. Siiloin puhelimeeni tuli virrat kun kokeilin uudelleen. Kentät oli täysdet ja akku myös. Soitin sitten poikaystävälle ja kerroin tapahtuneen. Siitä on jo vuosia.
Toihan voi olla täysin sattumaa. Jos kehitysvammainen lapsi huuteli jokaisen naisen perään vaikka "Maijaa" tai sitten se luuli sua joksikin tutukseen, jolla on sama nimi kuin sulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Keittiönoita, mun on pakko kysyä, eikö ne kokemukset sua pelota? Mä en haluaisi kokea MITÄÄN, mutta herkkyys kai altistaa...:( Millä saisin suljettua pois toisen maailman tietoisuudesta, onko se edes mahdollista?
Ei ne pelota. Miksi mua pelottaisi? Enemmän mua pelottaa punaisia päin ajavat kaaharit ja rattijuopot.

Mä en edes halua sulkea toisen maailman tietoisuutta pois mielestäni. Siitä toisesta maailmasta kun olen pääsääntöisesti koko elämäni ajan saanut juuri ne voimat, joiden avulla olen jaksanut vaikeinakin aikoina rämpiä eteenpäin. Mulle se toinen maailma on siis paljon parempi ja turvallisempi kuin tämä maailma, jossa nyt joudun elämään.

Alan toistaa...peesi!!!
Ei mua vastaan ole kertaakaan tullu mitään tosi Pahoja,kuten kauhuleffoissa....paitti yhen kerran ja sillekkin löyty selitys.

=) Ammenna niistä voimaa itellesi,ota neuvot vastaan jne. ei sen kummempaa! =)
 
tyttöjen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja joopa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Kävelin edellisessä kotikaupungissani kouluun. Oli aamuhämärä. Vähän metsäisellä kuitenkin ihan tavallisella tiellä oli nainen ja kehitysvammainen poika. Poika riuhtoi maassa ja aikuinen repi poikaa ylös. En tuntenut heitä. Poika tuijotti minuun suoraan ja lausui nimeni. Pelästyi kauheasti, koska en tuntenut heitä. Lähdin vain rivakasti kävelemään poispäin. Poika huusi edelleen nimeä perääni. Otin puhelimen ja yritin soittaa poikaystävälleni. Puhelimesta oli katkennut virrat itsestään vaikka näppäilukko oli päällä. En saanut virtoja päälle. Juoksin seuraavaan risteykseen, jossa oli autoja ja ihmisiä enemmän. Siiloin puhelimeeni tuli virrat kun kokeilin uudelleen. Kentät oli täysdet ja akku myös. Soitin sitten poikaystävälle ja kerroin tapahtuneen. Siitä on jo vuosia.
Toihan voi olla täysin sattumaa. Jos kehitysvammainen lapsi huuteli jokaisen naisen perään vaikka "Maijaa" tai sitten se luuli sua joksikin tutukseen, jolla on sama nimi kuin sulla.
Juu tottakai voi olla. Tosin se puhelime itsestää pois meno ja se ettei mene päälle enään, niin oli aika outoa, että sattui samaan aikaan. Myös enneunet ja telepatiaa on sattunut joskus. Kerran lukossa ollut ikkuna aukesi itsestää ja ikkunalaudan kukat löytyi lattioilta. Mulle on tosin samantekevää uskooko joku vai ei.
 
jaakkoliini
Minulla muutamia kokemuksia, tai mitä ne nyt oikeen ovatkaa..joskus varjomainen ilmestys vilahtaa silmäkulmassa ja olen kuullut kerran tyhjällä kadulla askeleet, jotka oli aivan selvät korkokenkien äänet, mutta missään ei näkynyt mitään..tälläsiä kokemuksia..oisi enemmänkin mutta palsta loppuu:D
 
outolintu
pääasia lienee kummiskin täällä nyt se että kertoo kokemuksiaan , uskoi joku niitä tai ei, mutta näitä on mahtava kumminkin lukea, voi vertailla omiakin kokemumuksia samalla. olisi hauskaa varmaan saada vastaus kaikkeen, mutta sitten ei ois jännitystäkään...??on asioita joita ei voida selittää ja ehkä emme halua ymmärtää, nämä ovat yliluonnollisia asioita.kertokaa onko teillä kokemuksia ennustuksista??
 
Asuin vielä Helsingissä kun tämä tapahtui ja vanhempani pohjoisessa. Vanhempani olivat lähdössä hakemaan uutta autoa toiselta paikkakunnalta. Juttelin aamulla isäni kanssa puhelimessa ja lopuksi sanoin vielä et ajakaa varovasti. Illalla joskus 20 aikaan tuli ihan selkeä kuva silmiin, etää vanhempani seisoivat lumisella tienpientareella ja auto ojassa. En sitä sen kummemmin ajatellut, mutta puoli kymmenen aikaan samana iltana äiti soitti ja sanoi et olivat päivällä ajaneet pöpelikköön uudella autolla.
Eli olin nähnyt osan iltapäivän tapahtumasta, tosin vasta 4 tuntia tapahtuneen jälkeen.

Suvussa paljonkin noita yliluonnollisia tarinoita, toi oli ainoo mikä mun kohdalle on sattunut..
 
..
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Keittiönoita, mun on pakko kysyä, eikö ne kokemukset sua pelota? Mä en haluaisi kokea MITÄÄN, mutta herkkyys kai altistaa...:( Millä saisin suljettua pois toisen maailman tietoisuudesta, onko se edes mahdollista?
Ei ne pelota. Miksi mua pelottaisi? Enemmän mua pelottaa punaisia päin ajavat kaaharit ja rattijuopot.

Mä en edes halua sulkea toisen maailman tietoisuutta pois mielestäni. Siitä toisesta maailmasta kun olen pääsääntöisesti koko elämäni ajan saanut juuri ne voimat, joiden avulla olen jaksanut vaikeinakin aikoina rämpiä eteenpäin. Mulle se toinen maailma on siis paljon parempi ja turvallisempi kuin tämä maailma, jossa nyt joudun elämään.
Mä taas pelkään kokemuksiani, yleensä ne on tulleet niin yllättäen. Haluaisin sulkea pois kaiken sen, elää vaan tätä elämää, joka on materiaalisena ympärillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja outolintu:
pääasia lienee kummiskin täällä nyt se että kertoo kokemuksiaan , uskoi joku niitä tai ei, mutta näitä on mahtava kumminkin lukea, voi vertailla omiakin kokemumuksia samalla. olisi hauskaa varmaan saada vastaus kaikkeen, mutta sitten ei ois jännitystäkään...??on asioita joita ei voida selittää ja ehkä emme halua ymmärtää, nämä ovat yliluonnollisia asioita.kertokaa onko teillä kokemuksia ennustuksista??

Ennustuksista....kaikki mitä itse olen nähnyt kokenut tai uneksinut ovat käyneet toteen,mutta ventovieraan ihmisen ennustuksiin harvoin uskon,oma äitini oli tällänen "ennustaja"joka vaan rahasti ihmisillä(en ole ollut vuosiin hänen kanssa tekemisissä)Mää uskon enämpi mulle henk.koht annettuihin merkkeihin!!!
 
Lisään vielä tän, on jääny tädin kertoma juttu niin elävästi mieleen =)

Joskus 20v sitte, ku serkkupoika (Pekka) oli n. 4 vuotias, oli Pekka ulkona leikkimässä ja äiti terassilla lukemassa lehteä. Hetkessä Pekka olikin jo aidan toisella puolella autotiellä. Äiti ei ehtinyt hätiin, kun tuli jo auto mäen päälle. Just ennen ku Pekka osu autoon, se oli kaatunu suorilta jaloilta selälleen. Ei siis ollu missään vaiheessa osunu mihinkään. Naapurin mummoki oli tullu paikalle ihmettelemään et mikä herrajumala sen pojan pysäytti...

Noh, hetkee myöhemmin Pekka ja äiti meni sisälle rauhottuun, kun mun äiti soitti siskolleen. Mun äiti oli heränny päikkäreiltään (välimatkaa n. 120km) siihen, kun velivainaa oli tullu uneen. Äitini oli unessa huutanut veljelleen, et mee siskon luo. Veli siihen, et eihän hän voi ku hän on kuollu. Äiti vaan huutaa et mene nyt.

Sit ku siskokset oli toisilleen omat tapahtumansa kertoneet, ne oli molemmat sitä mieltä et velivainaa oli käyny Pekan pysäyttämässä =)
 
Meijän katit näkee monestiki joitaki, joita me ei nähä. Yhtäkkiä molemmat katsoo tarkkaavaisena ovelle tms.

Joskus iteki tuntenu jonku läsnäolon.

Täälä talossa on jotain omituista, selittämätöntä napsunaa vähän väliä. Ei oo oikeen mitään mikä sen selittäis, no toisinaan on, mutta ei läheskään aina.

Ja nyt sitte ku tulin raskaaksi (joka tosin päättyi ikävästi), yhtenä aamuna tuli semmone ajatus jostain muualta, "äiti, isä, täältä tullaan". :'(
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Mä taas pelkään kokemuksiani, yleensä ne on tulleet niin yllättäen. Haluaisin sulkea pois kaiken sen, elää vaan tätä elämää, joka on materiaalisena ympärillä.
Sä voit koittaa sulkea ne asiat pois tai sitten tulla tutuksi niiden kanssa. Mä en edes haluaisi elää vain tässä materiaalisessa elämässäni, sillä tässä elämässä ei ole mitään, mitä en voisi 10 sekunnin päästä menettää. Henkisyyttä multa ei voi viedä mikään eikä kukaan ja siksi se tuntuu kai musta niin paljon turvallisemmalta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Keittiönoita, mun on pakko kysyä, eikö ne kokemukset sua pelota? Mä en haluaisi kokea MITÄÄN, mutta herkkyys kai altistaa...:( Millä saisin suljettua pois toisen maailman tietoisuudesta, onko se edes mahdollista?
Ei ne pelota. Miksi mua pelottaisi? Enemmän mua pelottaa punaisia päin ajavat kaaharit ja rattijuopot.

Mä en edes halua sulkea toisen maailman tietoisuutta pois mielestäni. Siitä toisesta maailmasta kun olen pääsääntöisesti koko elämäni ajan saanut juuri ne voimat, joiden avulla olen jaksanut vaikeinakin aikoina rämpiä eteenpäin. Mulle se toinen maailma on siis paljon parempi ja turvallisempi kuin tämä maailma, jossa nyt joudun elämään.
Mä taas pelkään kokemuksiani, yleensä ne on tulleet niin yllättäen. Haluaisin sulkea pois kaiken sen, elää vaan tätä elämää, joka on materiaalisena ympärillä.

Älä pelkää!
:hug: Niin määkin joskus tunsin,että pois pois kaikki tollaset,en halua tuntea näitä!Mutta ennemmin tai myöhemmin niiden asioiden kanssa joutuu kasvotusten!Yritä hyväksyä ne osaksi sun elämääsi,pyydä vaikka tuonpuoleisesta apuja esi-isiltäsi!Ja ilmeisesti olet jossain murrosvaiheessa elämässäsi...pohdiskele asioita....
emmää oikeen muuta osaa sanoo!
 

Yhteistyössä