Vähän harmittaa, kun tässäkin kiintoisassa keskustelussa kaikuu sellaisia sävyjä, että jos antaa lapsen yökylään ennen kuin se on päässyt ylioppilaaksi, on jonkinasteinen julmuri.
Kukin tehköön niinkuin haluaa, ei kai sitä nyt tarvitse aina ja jatkuvasti olla muiden ratkaisuja suomimassa?
Meidän poika on ollut yökylässä mummilassa muutaman kerran, ikää on nyt 2 vuotta. Mummila on tuttu paikka ja lapsi viihtyy hurjan hyvin. Kauhean usein en silti poikaa sinne yöksi jätä, sillä mummi ja pappa hoitavat häntä muutenkin paljon. Lisäksi he alkavat kuitenkin olla jo aika iäkkäitä, eikä tunnu kivalta ajatella, että he nukkuisivat lapsen takia huonosti.
Sen sijaan poika on ollut lukemattomia kertoja yötä siskoni luona. Pojalla on siis oma sänky ja muut pelit ja vehkeet sekä mummilassa että "tätilässä". Asumme kaikki lähekkäin ja mummi, pappa ja täti ovat pojalle isän ja äidin jälkeen maailman tärkeimmät ihmiset.
Yökylään jättäminen on mielestäni ok. Sen sijaan minua hirvittää, kammottaa ja itkettää, kun olen viikon päästä lähdössä viikoksi ulkomaille ilman lasta!!! En ole ollut pojasta ikinä erossa vuorokautta pitempään, ja nyt pitäisi sitten viikko kestää. Poika siis jää kotiin isänsä kanssa ja luultavasti pärjää ihan hyvin, tai ainakin toivon niin...
Minulla on vaan tuoreessa muistissa se, että kun mies oli pari kuukautta sitten kymmenen päivää ulkomailla, poika murjotti sille sen jälkeen monta päivää. Se ei ollut isäänsä näkevinänsäkään ja itki vain äidin perään. En tiedä, miten pojan ja minun psyyket tulevat kestämään...
Apua!