Yölliset kauhukohtaukset - AIKUISELLA

Toisinaan öisin minulla on todella halju olo. Kylkeä kääntäessä saatan herätä ja silloin toisinaan pelko iskee.

Mitä sitten pelkään? En tiedä. Pimeäähän en siis pelkää. Stressiä, huolia ja murheitakin on mutta niitä ihan tavallisia joita jokaisella ihmisellä jossain määrin on, ei mitään mistä en tietäisi selviytyväni.

Taidan roikkua tällä hetkellä huonossa suhteessakin siksi että toisen vieressäolo hillitsee hyvin tehokkaasti näitä kauhukohtauksia. Se toinen voi olla vaikka lemmikkikoira siis.

Se tunne, sitä on vaikea kuvailla. Tuntuu kuin kaikki maailman kauhu ja pelko iskisi minuun. Kaikki ongelmat tuntuvat käsittämättömän suurilta. Se tunne on ihan aito ja oikea ja siitä saattaa tulla fyysisestikin paha olo. Se olo on siis aivan mielipuolinen.

Yritän torjua olon nukahtamalla mahdollisimman nopeasti havahduttuani yöllä hereille mutta se ei aina onnistu. Silloin nousen, käyn vessassa ja juon vettä ja järkevästi puhun itselleni ettei ole mitään hätää ja kaikki on kunnossa.

Poikkeuksellisen suuri stressi tekee nämä pelkotilat vielä useammin tapahtuviksi, siksi esim. ero parisuhteesta on minulle hankala paikka.

Päivisin ne murheet jotka yöllä osavaikuttivat ahdistukseen ovat pieniä. En kärsi mistään mielenterveyden ongelmistakaan. Paitsi täsät jos sen sellaiseksi voi laskea.

Onko tätä muilla? Mitä "selviytymiskeinoja" löytyisi?
Ei meinaan ollut kivat fiilikset viimekään yönä.

 

kerro lisää pelkotiloista. tarkemmin. Koetko, että se on henkistä siis psyykkistä. , hengellistä, henkimaailman juttuja vai mitä? Jos yhtään osaisit kertoa tarkemmin, voisi olla helpompi neuvoa. Miten ruokailet illalla? Juotko kahvia myöhään? Muita piristeitä/tuotteita? Kerro elämäntavoistasi enemmän.

 

nuo yölliset kohtaukset olla paniikkikohtauksia? kuulostaa ainakin sellaiselta ja stressihän lisää kohtauksia. Kannattaa käydä puhumassa lääkärille, koska tuohon paniikkikohtauksiinhan on olemassa lääkkeitäkin.

 

Taidan tietää mitä tarkoitat,itselläni samaa,hiukan pienemmässä mittakaavassa ja itselläni tämä pelkotila on aamulla herätessäni uuteen päivään,menee yleensä pian ohi mutta kaikki asiat tuntuvat suhteettoman isoilta,vaikeilta, lohduttomilta ja itse syytöksen tunteita myös on.Mutta tämä tosiaan aamusin.En tiedä mistä johtuu,mullakin joitakin stressaavia asioita elämässä mutta ei ne suuria ole.

 

täälä palstalta, joskus luin sellaisesta kuin unihalvaus (en muista oliko tuo se virallinen nimi).. Siihen kuuluu, jos noita kovia pelkotiloja öisin ja mahdollisesti myös harhoja jne... en muista tarkemmin, joku vois täydentää...

 

Taidan tietää mitä tarkoitat,itselläni samaa,hiukan pienemmässä mittakaavassa ja itselläni tämä pelkotila on aamulla herätessäni uuteen päivään,menee yleensä pian ohi mutta kaikki asiat tuntuvat suhteettoman isoilta,vaikeilta, lohduttomilta ja itse syytöksen tunteita myös on.Mutta tämä tosiaan aamusin.En tiedä mistä johtuu,mullakin joitakin stressaavia asioita elämässä mutta ei ne suuria ole.

Lisään vielä että siis se tunne on pelkoa,tai pelon ja luovuttamisen tunnetta.

 

Lyhyesti kerron että mulla on samaa. Kun nousen ylös aamulla, on paremoi.

 

Koska ap ei vastaa kysymyksiini, kerron omasta kokemuksestani. Joskus öisin sain pelkotiloja, kauhua. En osannut määritellä sitä, kuin helvetin esiaste. Miten selvisin niistä. Aloin rukoilemaan..ja se oikeasti auttoi. Aina, kun sellainen pelkotila alkaa tulla, alan jäkkeen rukoilla ja helpottaa heti, tulee levollinen olo. Minulla se pelkotila oli kai kuolemanpelkoa tai jotain sellaista. Kaverilla tulee kauhuöitä, jos hän juo kahvia juuri nukkumaan mennessä. Sinun tulee löytää syy, ellei löydy, kokeile eri asioita ja lääkärillä käynti ainakin poissulkisi kaikki sairaudet mahdollisesti.

 

Eli nämä pelkotilat. Niihin ei siis ole rationaalista syytä. En pelkää henkiolentoja, kuolemaa, sairastumista tms. esimerkiksi. Se tunne on vain lohduton, kuin itsestäni olisi imaistu pois kaikki turva ja rakkaus ja kaikki mitä ympärillä on, on lohduttomuutta. Se asiasta tekee vaikean kun en tiedä mistä se johtuu. En siis vello yöllä mahdollisissa vaikeuksissani, ne vain tulevat mieleeni ja osavaikuttavat oloon mutta eivät ole pelkotilan aiheuttajia.

Tunne on lievänä lohduttomuutta mutta voi olla myös puhdasta kauhua. Auttaa jonkiverran se että puhun itselleni järkeä ja järjen puhumisen jälkeen saan taas unta. Joskus taas järjen puhuminen ei auta yhtään ja sitten vain on kestettävä ja toivottava että nukahtaisi taas oikein pian.

Stressihän näitä kohtauksia pahentaa sen tiedän mutta aamuisin on taas hyvä olla. Esim. nyt en pysty käsittämään miksi viime yönä oli niin kamala olo.

En juo kahviakaan, ollenkaan, en syö kovin myöhään... Ja tosiaan toisen elävän olennon vieressäolo lopettaa kohtaukset kokonaan, yksinollessa niitä tulee ja näin etäsuhteessa ikävä kyllä useamman kerran viikossa.

 

Ja kiitos kaikista neuvoista ja auttaa kun tiedän etten ole ainut.

 

Kuten yllä on jo vastattukin. Yöllinen kauhukohtaus on aivan eri asia. Silloin kyseinen henkilö ei ole hereillä eikä järkeile asioita, vaan on osittain unessa. APn kohtaukset kuulostavat todellakin paniikkikohtauksilta.

 

täälä palstalta, joskus luin sellaisesta kuin unihalvaus (en muista oliko tuo se virallinen nimi).. Siihen kuuluu, jos noita kovia pelkotiloja öisin ja mahdollisesti myös harhoja jne... en muista tarkemmin, joku vois täydentää...

Mulla oli nuorempana, ihan lapsesta lähtien lähes 18-vuotiaaksi paniikkikohtaukset sellaisia, että monesti heräsin niihin yöllä kesken unen.

Tosin voimakkaan paniikkikohtauksen aikana en ole koskaan tuntenut mitään rationaalista huolta tai murhetta mistään asiasta, vaan ainoastaan fyysisen, voimakkaan, kuristavan kauhun tunteen, jonka aikana olen vain pysytellyt hiljaa paikoillani odottaen sen menevän aikanaan ohi.

Kohtauksen yhteydessä minulla oli tavallaan myös "harhoja" ( siis toki erotin ne vain kohtauksesta aiheutuviksi) , niin että kaikki äänet voimistuivat korvissa hakkaavaksi pauhuksi (esim. oma syke, käden liikahdus lakanaa vasten).
Ja mielikuvat, että seinät ja katto liikkuvat kohti ja tulevat ylitseni.

 

täälä palstalta, joskus luin sellaisesta kuin unihalvaus (en muista oliko tuo se virallinen nimi).. Siihen kuuluu, jos noita kovia pelkotiloja öisin ja mahdollisesti myös harhoja jne... en muista tarkemmin, joku vois täydentää...

Mulla oli nuorempana, ihan lapsesta lähtien lähes 18-vuotiaaksi paniikkikohtaukset sellaisia, että monesti heräsin niihin yöllä kesken unen.

Tosin voimakkaan paniikkikohtauksen aikana en ole koskaan tuntenut mitään rationaalista huolta tai murhetta mistään asiasta, vaan ainoastaan fyysisen, voimakkaan, kuristavan kauhun tunteen, jonka aikana olen vain pysytellyt hiljaa paikoillani odottaen sen menevän aikanaan ohi.

Kohtauksen yhteydessä minulla oli tavallaan myös "harhoja" ( siis toki erotin ne vain kohtauksesta aiheutuviksi) , niin että kaikki äänet voimistuivat korvissa hakkaavaksi pauhuksi (esim. oma syke, käden liikahdus lakanaa vasten).
Ja mielikuvat, että seinät ja katto liikkuvat kohti ja tulevat ylitseni.

Itselläni ei ole mitään tällaista. Minulla on ollut yksi unihalvaus n. 15 vuotta sitten ja muistan sen vielä hyvin. Mieleeni tuli että eilen oli kyllä itselläni tosi stressaava päivä, noin fyysisesti. En tullut ajatelleeksi. Luulen että se on vaikuttanut asiaan.