Yösyötöistä eroon, teemmekö oikein?

Hellou,
vauva melkein 11kk ja syö illalla aimo annoksen kiinteitä ja ison annoksen maitoa tuttipullosta. Nukahtaa maidon jälkeen yleensä helposti isän syliin, josta siirretään omaan sänkyyn (vanhempien huoneessa). Jos on yöllä herännyt itkemään, on nostettu syliin ja yritetty rauhoitella. Joskus huutoa on 1-2 tuntia, mutta maitoa ei ole annettu. Joskus yö menee ihan hyvin, ei nostamisia. Eli toimitaanko me nyt oikein vai pitäiskö jättää nuo nostamiset sängystä pois? Pitäiskö rauhoitella/huutaa vaan omassa sängyssä? Tuttia ei ole ikinä huolinut ja ei kai sitä enää varmaan kannata opettaakaan.
 
Ihan hyvi olette toiminut. Kannattaisiko kokeilla kuitenkin jos se lapsi rauhuittuu sänkyyn rauhoittelemalla, ettei tarvi syliin ottaa. Jos ei sillon ottaisin syliin. En jättäis yksin sänkyyn itkeen.
Otetaan syliin vasta, jos silittely + muut ei onnistu ja alkaa siis itkemään. Joskus onnistuu ja joskus taas ei. Yöheräilyyn saattaa olla myös syynä peiton pois potkiminen eli tulee siis kylmä. Jotain viritelmiä ollaan kehitelty peittoon, mutta sekään ei aina toimi.
 
Saattaisi autta myös, jos lapsi oppisi nukahtamaan sänkyynsä. Osa yöheräilyistä voi johtua siitä, että säikähtää kun herätessään ei olekaan siellä mihin nukahti (syli > sänky). Entäpä jos (jos jatkatte vielä iltamaitoa) annattekin maidon siellä omassa sängyssä, niin että rauhoittuu sinne?

Ajatus vain.. meillä yöunia rauhoitti eniten itsekseen nukahtamisen oppiminen.

Muoks: joo, et sitten kysynytkään tätä mihin vastasin, anteeksi! Kyllä minäkin silittelin pienet itkut ja sylittelin isot itkut yöheräämisten aikana, ja koin tekeväni oikein. Tämä nyt vastauksena siihen mitä hait, sori eksyminen aiheesta!
 
Viimeksi muokattu:
Saattaisi autta myös, jos lapsi oppisi nukahtamaan sänkyynsä. Osa yöheräilyistä voi johtua siitä, että säikähtää kun herätessään ei olekaan siellä mihin nukahti (syli > sänky). Entäpä jos (jos jatkatte vielä iltamaitoa) annattekin maidon siellä omassa sängyssä, niin että rauhoittuu sinne?

Ajatus vain.. meillä yöunia rauhoitti eniten itsekseen nukahtamisen oppiminen.

Muoks: joo, et sitten kysynytkään tätä mihin vastasin, anteeksi! Kyllä minäkin silittelin pienet itkut ja sylittelin isot itkut yöheräämisten aikana, ja koin tekeväni oikein. Tämä nyt vastauksena siihen mitä hait, sori eksyminen aiheesta!
Hyvä kun otit puheeksi, tuo nukahtamisasia on kyllä "työlistalla", mutta odotetaan sopivaa ajankohtaa. Eli harjoitellaan nukantamista omaan sänkyyn eikä syliin. Jotain sellaista heti-kun-nukahtaa-niin-lasketaan-omaan-sänkyyn -tyylistä juttua. Varmaan sitä saa treenata muutama yö, mutta kyllä se pitää oppia.
 
Riippuu vähä lapsen temperamentista, mikä on paras konsti. Oon samoilla linnoilla ku Tiila, kannattaa opettaa lapsi nukahtaan itsekseen. Mitä aiemmin sen tekee, niin sitä helpompi. Meillä lapsi oppi noin 6kk kohdalla nukahtaan itse. Silloin meillä loppui yöheräilyt. Mut sen ikäiselle on helppo käyttää semmoista nostelu-unikoulua. Yli vuoden ikäiselle se ei yleensä tehoa. Nykyisin jos poika meillä herää, niin riittää silittely. Jos on kipuja tai joku sairaus päällä niin toki sitten ota syliin rauohoittuun ja usein nukahtaakin siihen. Mut en halua totuttaa lasta siihen. Kannattaa tehdä niin, et "ennen-kuin-lapsi-nukahtaa-niin-lasketaan-alas". ;) Siinä voi pari yötä mennä taistellessa, mut meillä ainaki kannatti! Lapsen voi ottaa syliin, mut melkein heti kannattaa laskea alas ja koittaa silittelemällä saada rauhoittuun. Vaikka lapsi itkisikin vähän, niin riitää kun on siinä vieressä. Lapsi ei tällöin koe tuleensa hylätyksi. Syliin ottaminen aktivoi joitain lapsia niin paljon, et nukkuminen vaikeutuu. Jokainen lapsi on niin erilainen. =) Tsemppiä!
 

Yhteistyössä