Yrityksen odottajat

Mä oon aina ajatellut että jos menen naimisiin, häät saavat olla pienet ja intiimit, niin että kutsutaan vaan perheet ja pari kaveria. Mutta oon tavallaan jättäny naimisiin menon pohtimisen miehelle, kosii jos kosii

Mulla on kyllä viime viikkoina opiskelut kyllästyttäny tosi paljon, ei pysty mitenkään keskittymään kun miettiin vaan ettei päästä vielä yrittämään. Vaikka opiskelen ammattiin jossa ollaan lasten kanssa tekemisissä, ja viikottain olen pienten lasten kanssa, kaipaa vaan enemmän ja enemmän sitä omaa. Vaikka vuosi ei olekkaan mikään pitkä aika odottaa sitä yrittämistä. :/

 

Venla90: Samaa ongelma! töissä vaikea keskittyä kun mielessä pyörii vauvat ja kaikki mahdollinen siihen liittyen. Hulluksihan tässä kohta tulee No onneksi odotus palkitaan sitten!

 

Meillä on suvussa muitakin, jotka ovat saaneet lapsia vaikkeivat ole menneet naimisiin, eli muidenkaan mielipiteet eivät mietitytä (emme myöskään ole lainkaan uskonnollisia). Pienet ja intiimit häät kyllä kuulostavat mukavilta.

Täällä myös pyörii vauva-ajatukset jatkuvasti, esim. töissä jos on hiljaisempaa. Siellä en nyt ihan kuitenkaan kehtaa tulla vauvapalstoille juttuja lueskelemaan.

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 21.1.2014:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
Babette	22v	01-02/2014	1.
Kaneli88	25v	02/2014	1.
eläväinen	20v	03/2014	2.
pircat	29v	03/2014	1.
Hep87	26v	04-05/2014	1.
hiliputti	26v	04-05/2014	1.
carna	26v	kevät 2014	1.
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
jammaillen	23v	kevät/kesä 2014	1.
haavemaa	24v	06/2014	1.yhteinen
Hiitu	20v	06-07/2014	1.
Huolihuomisesta	19v	07-09/2014	1.
Hormonihirviö1	19v	08/2014	1.
niiskuilija	28v	09-10/2014	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Aamurusko	29v	??/2014	3.
Wuf	29v	??/2014	2.
salomeki	22v	2014-2015	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
piupiu	24v	2014-2015	1. yhteinen
venla90	23v	03-04/2015	1.
Tahdonvoima	28v	2015	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
veepu123	25v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
Ruusannuppu
Spukka

Yrittämään päässeet:
Nipsut - 10/2013
empuska - 11/2013
kuukiuru - 11/2013
Ninnu83 - 11/2013
Sandri - 11/2013
anni00 - 12/2013
Katey - 12/2013
ponityttö - 12/2013
toivontähti - 12/2013
Chokomom - 01/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
Yrityksen odottajista yrittämään päässeet

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
Babette - Oana - New Edition
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Tavoitteena onnellinen elämä

 

Lista taas päivitetty pitkästä aikaa! Anteeks kun se käy vähän viiveellä.. :/

Mulla on kans aikasemmin ollut vahva mielipide siitä, että ensin mennään naimisiin ja sitten hankitaan vasta lapsia.. niin ei ole enää. Mielipide avioliitosta sinällään on muuttunut, etten näe sen muuttavan elämää niin suuresti, eli ei ole väliä tuleeko lapsia ennen avioliittoa vai sen aikana. Toki helpompaa, jos sitä isyyttä ei tarvitse alkaa todistella.

Olen myös pienten ja intiimien häiden puolella, koska en nauti olosta huomion keskipisteenä. Sukujuhlat ovat ärsyttäviä, joten en mielelläni järjestä isoja sellaisia, vaan mieluummin nautin omasta hääpäivästäni pienellä porukalla, joka on sitäkin tärkeämpi.

Muoks: ei sillä, ei mulla vielä sormusta kimaltele edes sormessa... sitä odotellessa!

 

Itse olen myös pienten ja intiimien häiden kannalla. Inhoan sukujuhlia ja huomioin keskipisteenä olemista osittain senkin takia että kärsin paniikkihäiriöstä. Nyt onneksi mennyt sen osalta hyvin, etten kohtauksia ole pitkään aikaan saanut.
Eipö itselläkään vielä sormusta sormessa ole, saa nähdä tajuaako mies missään vaiheessa edes kosasta no minä en ainakaan ala hoputtamaan tai kyselemään.

Onko teillä muiten jotain mitä pelkäätte raskausajassa tai odotatte innolla raskausajassa?

 

Mä odotan jotenki tosi innolla nimenomaan mahdollista raskausaikaa, näin eilenki jumpassa yhen naisen ihanalla pyöreellä vauvamasulla varustettuna ja heti menin taas sekasin, en malta odottaa!!!

Mut mul on aivan tosi kovat synnytyspelot, yks kaveri synnytti kuukausi sitten ja se oli melkosen painajaismainen se synnytys. Mulla on ylipäänsäkin tosi kova pelko kipua kohtaan ni se jotenki puistattaa se synnytysajatus. Mut luotan siihen että se pelko ehkä joskus hälvenee..

 

niiskuilija: Minulla ihan sama pelko! olen aina kipua pelännyt ja pelkkää verikoettakin stressaan aina iha älyttömästi ja välillä pillahtanut melkeen itkuun.

Odotan kovasti kasvavaa mahaa ja vauvan liikkeitä <3 menisipä aika nopeasti, että voisi yrittäminen alkaa.

 

eli samoilla fiiliksillä Sit mä oon miettiny sellasta, että mitäs sitten jos/kun joskus tärppää ja tulee raskaaksi, niin miten sitä salailee työpaikalla?! Olis jotenkin outoa että heti menisin kertomaan ensimmäisenä työkavereille kun ei oma äitikään vielä tiedä... Vai pitääkö töissä ilmottaa heti?! Meidän tää tällanen sivuyksikkö on todella tiivis, tällanen viiden hengen porukka ja mulla yks tosi hyvä kaveri täällä. Jos ei mitään oireita tuu, ni eihän siinä sitte mitään ongelmaa oo, mutta sit jos kokoajan oksentamassa ni ei kai siinä vaihtoehtojakaan oo ku kertoo....

 

Samaa miettinyt itsekkin täällä nimittäin kun ei ole minun lisäkseni kuin pomoni ja yksi toinen työntekijä molemmat miehiä ja pomo naapurimme.. eihän raskaudesta tarvitse heti sanoa, eikös siinä ole joku että pari kk ennen äippäloman alkua täytyy sanoa vai muistanko ihan väärin..

 

Kivusta: Mä tunnen kipua todella herkästi ja sen lisäksi mulla on järkyttävä neulakammo. Mutta kipu voitti kyllä neulakammon synnytyksessä ainakin siltäosin, että kunhan en neulaa nähnyt niin epiduraali vei kivun todella hyvin pois. Toki se vaihe kun pään ponnistin ulos sattui, mutta se on hyvin pieni hetki ja sen jälkeen kun saa sen ihanan pienen käärön syliin ei enään osaakkaan ajatella kipua:heart:
Häistä: Meillä oli hääbudjetti aikanaan hyvin pieni joten vain sukulaisia kutsuttiin. Meillä mies halusi, että ensin naimisiin ja sitten joskus lapsi/lapsia.

Raskausajasta: Odotan sitä innolla ja varsinkin ne liikkeet :heart:
Tostä työpaikalla kertomisesta muistan hyvin kun neidin kohdalla kerroin vahingossa muutama päivä testin teon jälkeen työkaverilleni asiasta. noh eipä mennyt kauaa kun koko myymälä jo asiasta tiesi. toki en sitä halunnutkaan kummemmin salailla.

 

Mä en pelkää kipua, mut oon nähny painajaisia joissa saan synnytyksessä tehdystä hoitovirheestä aina jotain pysyviä vammoja oon myös joskus nähny unen jossa lääkäri on synnytyksessä ilmottanu etten olekaan raskaana

Täälläkin haaveillaan vauvamahasta <3 ja pienistä vaatteista ja siitä että saisin jo suunnitella lastenhuoneen sisustuksen nykyiseen vierashuoneeseen

 

Minullakin on aina ollut todella alhainen kipukynnys, minkä takia olen pelännyt synnytystä. Nyt hirveässä vauvakuumeessa en kuitenkaan juurikaan ole ajatellut asiaa, pelko tullee kyllä takaisin taas sitten kun on konkreettisempaa sitä pelätä. Vähän myös jännitän, miten kroppa muuttuu koko prosessissa tai mitä ongelmia synnytys saattaa aiheuttaa (kuinka pahasti paikat voi revetä ym.).

Olen miettinyt myös työpaikalla kertomista tai asiasta kertomista yleensä, miten ja milloin sen kertoo. Ihan heti en kuitenkaan haluaisi asiaa paljastaa.

 

Minulla taas on aika korkeakin kipukynnys, enkä pelkää synnytyksessä mitään kipuja. Eniten pelottaa vain se, ettei vauvalle käy mitään tai itselle mitään pahempaa.

Ehkä eniten odotan sitä hetkeä, kun vauvan saa ensimmäisen kerran syliin.. Ja tietenki vauvamahaa ja ensimmäisiä potkuja. <3 Ja miehen onnellista katsetta!

Häistä vielä, että jos joskus semmoset pidetään (jos mies kosii joskus), niin ehdottomasti pienet häät. Niinkuin jotkut muutki sanoivat, niin en itsekkään tykkää olla huomion keskipisteenä joten vain lähimmäiset kutsutaan.

 

Kuokin taas täällä

Meille tulee lapsi avioliiton ulkopuolella. Jollain tapaa itelle sillä ei ole mitään väliä koska uskon meidän suhteen kestävän ikuisuuden, oltiin naimisissa tai ei. Vähän tietenki mietityttää mitä muut ajattelee kun asutaan toistaseks vielä vuokralla kerrostalossa. Just vähä sellane olo et ulkopuoliset miettii et tais olla vahinko lapsi :/.

Häistä taas sen verran et oon lapsesta asti haaveillu todella isoista häistä ja nautin kyllä huomion keskipisteenä olemisesta ja haaveilen omasta prinsessa päivästä. En ole tanssinut vanhojen tanssejakaan eli en ole koskaan saanut pitää isoa mekkoa päällä. Nyt kuitenkin vanhemmiten musta on tullu niin pihi en haluis tuhlaa omaisuuttaa yksiin juhliin. Eli jos se mies kosii niin mennään varmaan vaan maistraatissa naimisiin ja pidetää myöhemmin jotkut pippalot.

 

Me asumme maalla omakotitalossa, poikaystävällä oli oma talo tavatessamme. Eli hyvä ympöristö lasta ajatellen. Meillekkin lapsi tulee avioliiton ulkopuolelle ja itsekkin miettinyt, että ajatteleeko ihmiset että on vahinko :/ eilen juuri päätinne että maanantaina kun menen gynekologille tarkastukseen ja oli määrä aloittaa uudet pillerit, niin en aloita enää pillereitä. Eli näillä näkyvin kesä-syksyllä alkaa yrittäminen

Pitäisi keksiä joku tekosyy miksi en alottanutkaan pillereitä.. Tiedän että äitini ja pari kaveriani heti kysyvät että mitkä pillerit sain ym.. Ehdotuksia?

 

Täällä on häät parin viikon päästä ja siitä alkaakin sitten yrittäminen. Itselleni ja miehelleni on ollut aina selvää että haluamme naimisiin. Se vaan tuntuu meistä oikealta vaikka se ei meidän suhdetta mihinkään muuta. On vaan tunne että haluaa naimisiin. En tiedä mikä lie tunne on mutta näillä mennää En halua naimisiin vain juhlien takia koska voisin mennä naimisiin ihan vaan kahdestaan mieheni kanssa ilman mitään partyja. Mietimme kuitenkin että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus saada kummankin suku paikalle juhlimaan meitä. Meillä on vieraita noin 65 joka on minusta aika mukava määrä. Olen suunnittelut häitä puolitoistavuotta joka on mielestäni ollut minulle sopiva aika koska ei ole tullut paniikkia missään vaiheessa ja nyt saa vaan ootella.

Olen myös aina halunnut että naimisiin (jos juhlat) niin ennen lapsia. Helpompaa vain. Ei ole raskauskilo murheita eikä lapsenvahti ongelmia. Mutta edelleen nämä ovat omia mielipiteitä ja jokainen tekee tyylillään. En itse koskaan ajattele että olikohan se vahinko jos syntyy avioliiton ulkopuolella. Omat vanhemmatkaan eivät koskaan olleet naimisissa.

Ainiin ja minulla oli maailman ihanimmat polttarit <3 todellista hemmottelua. Siitä on enemmän blogissani.

Eniten minua raskaudessa pelottaa varmaan että miten kroppani kestää sen. Paheneeko refluksini ja miten selkä. Ja kyllähän ne repeämät pelottaa. Olenkin puhut blogissani kun olen ns vauva-alalla että kun näkee pääosin vain ennenaikaisia ja sairaita vauvoja niin miettii että voiko sitä koskaan ite saada tervettä. Pitää vain uskoa

 

Kaneli: kuulostaa ihanilta polttareilta

Avioliiton ulkopuoliset lapset: Mä en kyllä ajattele että olis vahinko. Tai kerran oon ajatellu, mutta siinä tapauksessa se oli oikeesti vahinko . Tietysti vanhemmalle väelle se voi olla iso juttu ja saattaa herättää pelkoa erosta ja rikkinäisestä perheestä, mutta kun ei se avioliittokaan nykyään enää takaa loppuelämää yhdessä. Jokainen kuitenki lopulta tietää ite miten vakaa suhde on Jos vanhukset kauhistelee ni siinäpähän kauhistelee. Jos ei oo ite valmis ottamaan kauhisteluja vastaan/häpeää omia valintojaan niin itsetunnon kohotus paikallaan tai vaihtoehtoisesti tekee toisenlaisia valintoja

salomeki: mä heti kerroin siskolle/kavereille että e-rengas on nyt lopetettu. Sit ku kysyttiin miks niin kerroin totuuden, että on aiheuttanu niin voimakkaita sivuvaikutuksia (+lista vaivoista vakuutteluks) että päätin nyt olla ainaki jonku aikaa ilman hormooneja. Kukaan ei alkanu epäilee mitään muutakaan olihan siinä tietysti taustalla myös se että halusin lopettaa ajoissa ennen raskauden yritystä mut eihän sitä tarvi kellekkää sanoo

Häät: Meillä on syksyllä noin 100 vieraan häät tiedossa. Senverran isot suvut molemmilla ja lisäks halutaan sinne myös kavereita. Tällanen ratkasu sopii meille

 

Meillä oli pienet 50 hengen häät, budjetti n. 4000e ja lahjoina tuli lähes saman verran tilille. Häissä oli kaikkea riittävästi ja ne olivat tosi onnistuneet.

Jokainen tekee tavallaan, mutta te jotka rahasyistä jätätte asian myöhemmäksi, halusin mainita esimerkin häistämme, ettei häihin käytetty raha välttämättä ole pois tulevalta vauvalta, jos pysyy pienessä budjetissa ja toivoo häälahjojen sijaan muistamista tilille.

Se on totta, ettei lapsi osaa kaivata avioliittoa, eikä sellaisesta edes ymmärrä moneen vuoteen. Mutta aikoinaan seurasin tuttua pikkulasta, joka katsoi vanhempiensa hääkuvaa ja selitti, että tuolloin hänen vanhempansa menivät naimisiin, ennen kuin "minä synnyin". Oli tosi hellyyttävä näky ja lapsi oli innoissaan asiasta. Haaveilen, että voin joskus näyttää lapsellemme hääkuviamme ja jakaa sen onnen tunteen, että olemme menneet naimisiin ja lisätä, että sitten perheeseen on tullut vielä ihana, odotettu lisäys.

Olen todella romanttinen luonne, ja tykkään niin pienistä kuin suurista romanttisista eleistä (Yltiöromanttinen?) Sen takia mietinkin näitä miehelle/suvulle ilmoittamisia jo nyt, koska kyseessä voi olla uskomaton ikimuistoinen hetki ja haluaisin panostaa siihen vähän enemmän.

 

Tahdonvoima: Kuulostaapa ihanalta toi maalailu avioliitosta ja lapsista Ja meilläkin noi 100 hlö häät menee n 6000 e budjetilla, enemmän ehkä yritetään jäädä lähemmäs tuota 6:sta. Eli ei mitään krumeluurihäitä. Mutta mun mielestä häitten onnistumiseen ei vaikuta niinkään se tuhlattu rahasumma vaan ne vieraat ja tunnelma Niin ja lahjoissa saa aina paljon takasin

Puhuttiin eilen miehen kanssa pitkät pätkät taas vauva-asioita... Ja mun mies on sitä mieltä että raskaudesta voi kertoa heti kaikille läheisimmille ja että salailu on ihan turhaa.... ja sit vielä jos joku sattuis kysymään ihan suoraan ni sehän ei sitten kenellekkään kuulemma valehtelis... Alko vähän ärsyttämään toi, mä en ehkä ihan heti haluis kertoo...(siis jos tässä joskus siihen tilanteeseen pääsee ). Tai onhan siinä sit se että jos menis kesken ni tod.näk. siitä sit kuitenki kertois, mut olis kiva et se olis ihan vaa meijän välinen juttu anaki hetken... Mitä mieltä te ootte? ja millä argumenteilla saan käännettyä miehen pään

 

salomeki, minä lopetin pillerit syksyllä (eikä vielä olla edes päätetty yrittämisen ajankohtaa), ja kerroin avoimesti niille keille asioista juttelin, että syynä oli sivuvaikutukset.. vaikka syynä toki oli myös haaveet lapsesta. Mutta siitä ei tiedä kuin pari ihmistä. Eli kerroin osan totuutta, etten joutunut valehtelemaan, mutta pidin osan totuudesta omana tietonani.

 

Ponityttö: Mekin asutaan vuokralla kerrostalossa, mutta uskomme sen riittävän meille kolmelle aluksi. Ja ihan sama juttu: en ole tanssinut vanhojakaan, mutta en haluaisi törsätä yksiin häihin niin hirveästi, mutta jos nyt ilmaiseksi saisi kunnon häät, niin mikäs siinä.

Ihanasti kirjoitit avioliiton ulkopuolisista lapsista, niiskuilija, suurin pirtein noin ajattelen itsekin! JA! Nyt kun kirjoitit miehesi mielipiteestä raskaudesta kertomisen suhteen, niin kysyin samaa omaltani, ja juuri samaa mieltä oli - varsinkin VANHEMMILLE kuulemma pitäisi heti ilmottaa! Olin että mitäs hitsiä, itse en haluaisi kertoa kellekään ihan heti! :O Noh, tästä täytyy kyllä vielä keskustella!

 

Veepu123: Täytynee sanoo sit varmaa et en taas haluu alottaa mitää hormoonei syömää Huomen pitäis sanoo pomolle et.maanantai aamulla on lääkäri (gyne) ja se on aina nii utelias et heti varma kysyy miks, täytynee tarkentaa sitte et naistelääkärii

 

Tuosta heti kertomisesta olen itse jyrkästi sitä mieltä että korkeentaan sitten viikon 12 jälkeen kun on varmaa että siellä on elämää elossa. Testihän ei takaa vielä mitään. Keskenmenot ovat hyvin yleisiä ennen viikkoa 12 jne... Mies jos menisi möläyttämään asian ja sitten selviäsikin että on tuulimunaraskaus tai vauvalla on jotain tosi pahasti vialla tai menisi kesken niin saisi mies mennä kyllä ihan ite selittelee niille ihmisille joille möläytti. Murr...

 

Mäki haluan odottaa siihen 12vk ennen kuin kerron. Viimeksi kerroin äidille ja muutamalle kaverillemme, olihan siitä hyötyä että oli ihmisiä tukemassa kun keskenmeno tuli. Ystäväni itseasiassa oli meillä sillon juuri kun keskenmenon oireita tuli ja lohdutteli.

Onko teillä "toiveita" kumpi tulisi? vaikka terve lapsi on aina tärkeintä mutta mielenkiinnosta kysyn onko teillä suvussa enemmän jompiakumpia? Itse tiedän 99% varmasti että ihan varnana poika tulee mieheni suvussa muita olekkaan