Yrityksen odottajat

Pääsisikös tänne mukaan uudelleen?
ikä 24, odottaminen loppuu kesä 2014 ja kolmas lapsi edelleen toiveissa

Meidän odottelu alkoi nyt uudelleen. Lauantaina teimme positiivisen raskaustestin, mutta sitä onnea kesti vain seuraavaan aamuun kun sitten meni kesken. :'( Nyt odotellaan ainakin yhdet kuukautiset ja katsotaan sitten oltaisiinko valmiita yrittämään uudelleen.

 

Pahoittelut huonoista uutisista pieni toive...

Ja kiitos veepu123 pinon päivityksestä!

Täällä ollaan jo yrityksen odotuksen loppumetreillä, huomenna pitäis alkaa menkat ja siitä sitten eteenpäin kohti toivottua lopputulosta Että mä voisin melkein sanoa heipat tässä kohtaa eli mut voi poistaa nyyh.. täällä on ollut oikeasti tosi kiva olla jakamassa ajtuksia kohtalotorverien kanssa!

Nyt viime päivinä on alkanut mietityttään, että mitä jos ei tärppääkään, sitten on tämä "odottaminenkin" ollut ihan tyhmää. Mutta kun ei sitä etukäteen tiedä niin ei auta katuakaan, että ei aloitettu aiemmin. Nyt kuitenkin olen 3v. vanhempi kuin esikoista yrittäessä. Että vaikka silloin tärppäsi kerrasta niin nyt on jo kroppa vanhempi, ja voi hyvinkin mennä vaikka vuosi.. :| Ei sitä biologiaa vaan voi huijata, että tässä 30 jälkeen on jo mahdollisuudet pienentyneet reilusti. Iso pettymys se on varmaan jos ei ekasta tärppää vaikka kuinka tietää miten pieni mahdollisuus siihen onkin kun ekaa ei tarvinnut kauaa toivoa. Että ihan höhlä sitä ihminen on tämmöisten ajatusten kanssa, kun toiset yrittää vuosia ja vuosia...!

Mutta oikein ihanaa kevättä kaikille ja tsempit ja hyvät voinnit! :heart:

Vappuvaavi

 

pieni toive, pahoittelut! :hug:

FantaViona, noniin hauska jännäillä samaa tahtia jonkun muun kanssa!

Ja ainakin mie nimenomaan jännitän, innoissani ja vähän peloissani.. Huolestuttaa, että mitä jos ei tärppää koskaan, mitä jos menee kesken, mitä jos lapsi ei ole terve jne jne. Päivällä panikoin kun olin aamulla unohtanut ottaa vehnänalkioöljyn, ikään kuin sillä yhdellä kerralla olisi mitään merkitystä..

Jotenkin Vappuvaavi ymmärrän sinua, minä olen jo vakuuttunut etten ekasta tai vielä tokastakaan kierrosta raskaudu Pessimisti ei pety..

Onko kenelläkään tietoa, kannattaisiko minun syödä nämä kaksi viimeistä liuskaa pitämällä taukoviikko niiden välissä, vai putkeen? Onko sillä mitään merkitystä kierron palautumisen suhteen? Entäs kun kuulee usein, että pillereiden jälkeen eka kierto saattaa olla erityisen hedelmällinen. Vaikuttaako tämä tauoton syöminen siihen? :O

Ja hei, tästä on varmaan puhuttu aiemminkin tässä ketjussa, mutta kiinnostaisi tietää oletteko kertoneet "oikeassa elämässä" kenellekkään yrittävänne?
Itse kerroin haaveistani parhaalle ystävälleni jo ennenkuin vakavissaan puhuttiin miehen kanssa. Ei tarvitse miehenkään nyt kuunnella kaikkia "naistenjuttuja", kuukautiskiertomatikkaa ja vauvanvaatehöpinää ;D

 

Pahoittelut täältäkin Pienelle toiveelle. :hug:

Onnea ja tsemppiä Vaappuvaaville! Hassua, kun tutut nimet alkavat palstalta pikkuhiljaa häviämään, millonkohan itse uskaltaisi...

Tietysti sitä itsekin miettii, kuinka kauan joutuu yrittämään (tai tuleeko siitä ylipäänsä mitään), ja varmaan sitä ainakin jossain määrin pettyy jokaiseen "epäonnistuneeseen" kuukauteen.

Kaarnalaiva: Kyllä suurin osa kavereistani on tietoisia vauvakuumeestani, mutta mitään tarkempaa aikataulua en ole kenellekään kertonut (josko sitä tosin itsekään tiedän).

 

Taidan vähän "etuilla jonossa" ja liittyä suoraan odottajusta plussanneisiin. :heart:

 

Paljon onnea aamurusko!

Mina sain kunnon yllarin 1.5., tulin salilta ja mies kosi! Oli muuten todella iso yllatys, tiesin etta se jossain vaiheessa tapahtuu, mutten tiennyt etta nyt Ihanaa!
Mites muiden Vappu sujui? Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Onnittelut aamurusko!

Olipas ihana yllätys pumpulipallero,onnea teillekin!

pieni toive :hug:

Täällä yrityksen odottelu jatkuu ainakin syksyyn asti.. Eli minulle saisi päivittää odottaminen loppuu 9/2014 ja ikä 21v

Kevät on mennyt vauhdilla eteenpäin ja aikamoista ressiä on ollut viimeset kuukauden.. Menkatkin on jo yli kymmenen päivää myöhässä, mikä luultavimmin johtuu stressistä.. Jospa vauhtia nyt vähä hiljentäis. Tosiaan oon ahkerasti lukenut teijän juttuja mut en oo saanu aikaseks kirjotella mitään.

Kovasti tsemppiä kaikille yrittämään päässeille ja kohta pääseville!!

 

Onnittelut ihanista uutisista, aamurusko ja pumpulipallero! <3
Tuli itsellekkin hyvä mieli

Hiitu, täälläkin kevätstressi painaa päälle.. Älkää nyt alkako haukkumaan, mutta minulla on huomenna pääsykokeet uuteen kouluun. Nyt alkanut taas mietityttää, onko idioottimaisuuden huippu alkaa yrittää lasta kesken koulun. Toisaalta voihan sen jättää tauolle ja tulemme kyllä rahallisesti toimeen, mutta miten koulussa suhtauduttaisiin asiaan? Pitäisikö sittenkin lykätä edes muutamalla kuukaudella, kotiinpäin kaikki mitä on ennen vauvaa saanut jo tehtyä.. Ei sillä, varmaahan ei ole että pääsenkö edes sinne opiskelemaan.

Tunnetta siitä, että tämä on oikea aika rohkaisee kyllä miehen innokkuus. Nauratti, kun eilen tuttavaperheen luona kahvitellessa luki uutisia ja sanoi minulle jotain "meidän vauvasta". Harva siis tietää meidän suunnittelevan lasta, ja äkkiä mies tajusi möläytyksensä ja alkoi korjailemaan; "kröh niin siis jos joskus hamassa tulevaisuudessa semmoinen tehdään..." ;D Perheen äidin ilmeestä kyllä näki, että hän kyllä taisi nyt arvata mistä on kyse..

Ihanaa kevättä kaikille!

 

Onnea aamurusko!

Hei taidan minäkin uskaltautua siirtymään tuonne yrittäjien puolelle, kun nyt ollaan menty miehen kanssa ilman ehkäisyä loppuun asti ja ovulaatiokin lähestynee(?). Ihanaa yrityksen odotusta tänne kaikille! =)

 

Myös minulla on aika siirtyä yrittäjiin. Tässä on ehkäisy lopetettu ja menkkoja odotellaan... saas nähdä mitä elämä tuo tullessaan ihana ketju tämä kyllä on!

 

Heippa!

Mhtuuko mukaan odottamaan yrittämistä?
Vertaistuki on paikallaan, kun välillä tuntuu, että on ainoa ja yksinäinen näiden ajatusten kanssa..
Minut voisi lisätä listaan, elikkäs piakoin 24-vuotias, ja odottaminen loppuu näillä main kesäkuussa Ja esikoista toivotaan!

Millainen elämäntilanne teillä muilla odottajilla on? Itse opiskelen vauhditettua tahtia amkssa ja 1,5- vuotta olemme mieheni kanssa odottaneet "sopivaa" aikaa yrityksen aloittamiseen. Kesä tuntui mukavalta, koska koulusta olisi "vapaata" ja saisi rauhassa oksentaa :-D kotona eikä opintoja jäisi paljon kesken jos vauva ensi vuodelle syntyisi..

Kuitenkin nyt sain kesätöitä, mistä tulisi olla onnellinen, mutta kesäni näyttää ylibuukatulta koulutöiden ja uuden haastavan työn suhteen.. Vauvan yrittämistä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta taas pettymys takaraivossa, joudummeko odottamaan taas lisää Olenko hullu jos lähden kesäksi töihin mahdollisen pahoinvoinnin kanssa oksentelemaan... Tuntuu, että petän työnantajan jos joudun saikuttamaan kesän..

Tälläisiä ajatuksia, kirjoitellaan

 

zirpula, älä etukäteen stressaa siitä miten käy. Raskaaksi tulon ajankohtaa ei voi valita itse, vaan tulee jos tulee niin työt on siinä sitten sivuseikka jos onnistaa Ja itse en ollut päivääkään pois töistä raskauden aikana, oksensin tasan kerran ja sekin johtui siitä etten ollut syönyt tasaisesti. Eli ihan hyvin voi käydä töissä ja opiskella, väsymys oli se pahempi mulla pahoinvointiin verrattuna, että kun nukut 12h vuorokaudessa niin se toinen 12h voit sitten paahtaa koulussa ja töissä Liikaa mietin itsekin aina työnantajaa, mutta sen on ihan normaalia että lapsia tähän maailmaan syntyy

Tsemppiä ja onnea yritykseen sitten kesäkuussa!

Vappuvaavi

 

Kiitos ihanasta viestistä vappuvaavi! Vaikutat hyvin seesteiseltä ja avuliaalta ihmiseltä
Nyt kun luin viestini, alkoi ihan naurattamaan mitä olin kirjoittanut! Ensinnäkin miksi oletan, että tärppi kävisi heti ja toisekseen jos raskaudyn syksyn aikana, on pahoinvointi koulutöiden parissa ja kolmanneksi enhän todellakaan voi tietää tuleeko sitä pahoinvointia edes! Ihan hyvä kun kirjoitin niin näin oman pöljyyteni 0

Tälläiselle aikatauluttaja suorittaja ihmiselle taitaa tehdä ihan hyvää heittäytyä vauvamaailmaan, koska siellä asioita ei voi etukäteen suunnitella

Joko vappuvaavilla on yritys alkanut? Mites muiden kevät?

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 8.5.2014:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
iloksi	31v	05/2014	2.
Leonella	30v	04/2014	2.
Lotus	23v	04/2014	3.
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
FantaViona	27v	06/2014	1.
kaarnalaiva	19v	06/2014	1.
tuulikki92	22v	06/2014	1.
zirpula	24v	06/2014	1.
vella	25v	06-07/2014	1. yhteinen
oceania	25v	08/2014	1.
Huolihuomisesta	19v	07-09/2014	1.
Hormonihirviö1	19v	08/2014	1.
Hiitu	21v	09/2014	1.
Norna	30v	09/2014	1.
Marlin	30v	09/2014	4.
niiskuilija	28v	09-10/2014	1.
Inuko	31v	syksy 2014	2.
maggis	26v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Minix	26v	syksy 2014	3., 2.yhteinen
kka	22v	2014-2015	1.
salomeki	22v	2014-2015	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
piupiu	24v	2014-2015	1. yhteinen
venla90	23v	03-04/2015	1.
Tahdonvoima	28v	2015	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
pumpulipallero
Ruusannuppu
veepu123


Yrittämään päässeet:
Chokomom - 01/2014
Elviira86 - 01/2014
Kaneli88 - 02/2014
jammaillen - 02/2014
pieni toive - 02/2014
hitsipimpula - 03/2014
Wuf - 04/2014
carna - 04/2014
Gislie - 04/2014
Aamurusko - 04/2014
haavemaa - 05/2014
Hep87 - 05/2014
hiliputti - 05/2014
Vappuvaavi - 05/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2346378-yrityksen-odottajista-yritykseen-paasseet-3-kevat-2014-3-a/

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja

 

Kiitos kauniista sanoistasi, kyllähän täällä pitää kanssakuumeilijoita tsempata zirpula

Niin totta tuo aikatauluttaminen myös tässä suunnassa.. Tässä asiassa vaan pitää sitä epävarmuutta sietää, ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin!

Yritys on aloitettu juu Nyt olisi kiertopäivä 10/28 meneillään, että ovista odotellessa ja sitten saakin loppukuusta jo jännäillä..

Ihanaa viikonloppua ja kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

 

Voi apua, kaitpa minäkin nyt uskaltaudun eteenpäin Listalta mut näköjään olikin jo tiputettu, onhan tässä nyt jahkailtu ja lykkäiltykin tätä jo riittävästi
Ihanaa yrityksen odotusta ja kesää kaikille!

 

Kiitos Hiituja Kaarnalaiva!
On kylla ihana fiilis

En ole kerennyt pahemmin taalla lukemaan juttuja tms. ja muutenkin nyt kaikkea muuta ohjelmassa.. varmaan tama vauvan hankinta sijoittuu sitten haiden jalkeen (ei olla viela paatetty ajankohtaa). Joten minut voi siirtaa pois listalta toistaiseksi, kayn lueskelemassa teidan juttuja aina kun kerkean.

Tsemppia kaikille ja ihanaa viikonloppua <3

 

Hep87, sorry olin vahingossa sutkin siivonnut listalta! Laitoin sut nyt yrittämään päässeisiin. Samoin siirsin Vappuvaavin yrittäjiin ja pumpulipalleron taustailijoihin.

Omalla saralla edelleen vaikea tilanne, eli pysyn taustailijoissa..

 

Hei! Saako liittyä mukaan?

Kaikenlaiset nettifoorumit koodikielineen ovat minulle entuudestaan aivan vieraita. Vauvakuumeisen googlettelun jälkeen löysin ilokseni tämän ihanan lämminhenkiseltä vaikuttavan ryhmän! Olisi ihana jakaa täällä ajatuksia vertaistuen kanssa.

Olen 23-vuotias korkeakouluopiskelija. Asun avoliitossa, eikä vielä ole tietoa siitä, milloin tämä yrityksen odottaminen kohdallani päättyisi. Sormus, perheauto ja omakotitalo kelpaisivat jo kovasti, ja varsinkin siis ne pienet jalat sinne kotiin tepsuttelemaan!

Välillä tunnen oloni hölmöksi; en vielä halua hankkia lasta, koska opiskeluni ovat kesken ja mieheni työtilanne epävakaa, mutta kaikesta huolimatta se kuuluisa kello tikittää! Jollain tasolla koen jopa kärsiväni lapsettomuudesta näin "olosuhteiden pakosta", vaikka yrittämäänkään ei tosiaan vielä olla päästy. Ähh!

 

Tässä on viime aikoina alkanut ahdistamaan se, ettei "meillä" ole mitään suunnitelmia mihinkään suuntaan. Haluaisin tietää, _koska_. Koska se oikein on ajankohtaista, kun miehen mielestä se on "sitten joskus" tai "ei vielä". Mua on alkanut ihan tosissaan pelottamaan, että olisin joku 40v ensisynnyttäjä. Tai että odotanodotanodotan ja sitten saankin kuulla, että "ei me mitään lapsia hankita".

Mä ehkä haluaisin fiilistellä, kuullostella, valmistautua koko aiheeseen sillä tiedolla, että "ensi vuonna" tai "vuoden päästä".

Jotenkin mun on vaan niin vaikea puhua tästä miehelle, koska tiedän, millaiseksi se menee ja sitten itselle tulee paha mieli.

Mulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti mitään vauvakuumetta, mutta ikää on jo sen verran, että pitäisi piakkoin päättää. Ja ehkä kuitenkin haluaisin sen perheen. Mikään pakko mulla ei ole tehdä viittä lasta, kaksi riittäisi ihan hyvin. Tai ehkä kolme.

 

Hei! Saako liittyä mukaan?

Kaikenlaiset nettifoorumit koodikielineen ovat minulle entuudestaan aivan vieraita. Vauvakuumeisen googlettelun jälkeen löysin ilokseni tämän ihanan lämminhenkiseltä vaikuttavan ryhmän! Olisi ihana jakaa täällä ajatuksia vertaistuen kanssa.

Olen 23-vuotias korkeakouluopiskelija. Asun avoliitossa, eikä vielä ole tietoa siitä, milloin tämä yrityksen odottaminen kohdallani päättyisi. Sormus, perheauto ja omakotitalo kelpaisivat jo kovasti, ja varsinkin siis ne pienet jalat sinne kotiin tepsuttelemaan!

Välillä tunnen oloni hölmöksi; en vielä halua hankkia lasta, koska opiskeluni ovat kesken ja mieheni työtilanne epävakaa, mutta kaikesta huolimatta se kuuluisa kello tikittää! Jollain tasolla koen jopa kärsiväni lapsettomuudesta näin "olosuhteiden pakosta", vaikka yrittämäänkään ei tosiaan vielä olla päästy. Ähh!

Dalahäst, i feel you Kun aloitin opinnot 2012, ei käynyt mielessäkään lasten saanti opintojen aikana. Kärpänen puraisi yllättäen 2013 alkutalvesta ja vei mennessään..siitä nyt sitten 1,5 vuotta mennyt (voi kamala) istuen näillä sivuilla ja kotona miestä lämmitellen.. Nyt mies olisi puuhiin valmis vaikka heti, mutta laskelmoin milloin olisi opintojen kannalta aikaisintaan hyvä lapsen tulla.
Häihin karataan salaa tulevana lauantaina ja sukulaisille ilmoitetaan euroopan reissulta ilman heidän hössötystä

Niin ja itse aiheeseen, tosiaan valmistuminen oli kovasti kiikarissa mahdollisimman pian kun kouluun astuin, mutta läheinen ystäväni ilmoitti muutaman vuosi sitten heille tulevasta vauvasta. Hän oli taktikoinnut vauvan yrityksen opiskelun keskelle niin, että nyt vauvan ollessa pieni, hän on kotona ja tekee loppuopintoja kuten opparia kotoa käsin. Näin hän saa venyttäessään opintoja siirryttyä tuorein paperein työelämään, kun lapsi on päiväkoti-ikäinen.

Tämä asia sai minut sitten syvälliseen pohdintaan kun vauvakuumeen kourissa olin "valmis" odottamaan valmistumiseen, että onko sitä oikeaa aikaa koskaan?? Varsinkin meidän naisten tulee sovittaa työelämä ja lapset yhteen ja miehet painavat tuolla menemään Eipä sitä ole. Aina jää jotain kesken: Työ, harrastus, "oma elämä", opinnot jne jne.. Plus kuten itse nyt olen oppinut, en voi todellakaan tietää kauanko siihen tärppiin aikaa kuluu..

Meille tämä kuvio sopii, että vauvan muuttaessa toivottavasti meille ensi vuonna, teen opinnäytetyötä loppuun( jos hänestä siunautuu yhtä rauhallinen kuin isästään) :`--) Olen myös toisinaan miettinyt, pitäisikö valmistua nyt ja katsella lapsi asiaa sitten, mutta olen aika varma, että seuraava asia valmistumisen jälkeen mielessä on työt..Mutta nyt olen luvannut itselleni, että lopetan tämän liiallisen suunnitelmallisuuden ja aikataulutuksen ja "heittäydyn" elämään!

Mutta tosiaan tietysti järkevältä tuo ajatuksesi ensin valmistuminen sitten lapset- kuulostaa, viestilläni halusin kertoa, että tiedän mitä ajatuksia käyt läpi ja aina jokin jää kesken
Miten miehesi suhtautuu lapsiasiaan?

terkuin zirpula

 

Kiitos veepu123 listan päivityksestä, ja tsemppiä sinne

Ja kaikille painiskelijoille; vauvaa ei kannata liian pitkälle lykätä, mulle viimeksi tänään esikoisen 2v. neuvolassa muistutettiin, että kuinka jokainen vuosi laskee naisen hedelmällisyyttä ja mun iässä (31v.) puoli vuotta -vuosi on ihan normaali aika yritykselle.

Miehiä voi ja pitää muistuttaa siitä, että juna ajaa kirjaimellisesti meillä naisilla ohi jossain vaiheessa näissä vauvatoiveissa, ja että pitää sitten sanoa suoraan jos lasta ei halua. Rehellisyyttä ja rohkeuttahan se vaatii ottaa kissa pöydälle, ja voi jopa johtaa eroon..

Mutta se vauvatoive voi olla niin suuri, että pidemmällä tähtäimellä vaan itse katkeroituu jos on sellaisessa parisuhteessa, missä mennään vaan toisen haaveiden mukaan (ja toisinpäin myös jos mies vain riitoja välttääkseen suostuu lapsia tekemään, pitää olla aina yhteinen päätös!). Eli rohkeasti vaan kohti omia unelmia naiset!

 

Voi että, nyt olen kyllä tosi innoissani!!

Olimme aiemmin sopineet aloittavamme yrityksen elokuussa. Tänään puhuin miehelleni, että vielä pitäisi 3 kk odottaa, enkä tiedä, miten kestän vielä niin pitkän ajan... No, hänpä sitten ehdotti että aloitetaan jo häiden jälkeen heinäkuussa! Eli 5.7. ovat häät ja sitten... Aika jännää!

Pari viikkoa olen jo syönyt foolihappoa. Tänään alkaa viimeinen viikko pillereiden kanssa, sitten mennään se vajaa 2 kk kondomilla.

Tänään sorruin ostamaan ensimmäisen vauvanvaatteen. Kirpparilta löytyi niin söpö 2 eurolla, että oli pakko...

 

Hei vaan!

Kävin aiemmin liittymässä porukkaan ja sitten hiljenin :/ Tässä välissä on yritys päästy aloittamaan, tarkemmin sanottuna maaliskuusta lähtien, kun menkat alkoi. Nyt piinaillaan luultavasti viimeisillä päivillä kiertoa ja ihmetellään, kun ihan kuin testissä näkyisi jotain.

Eli minä siirryn tästä porukasta eteenpäin tuonne yrittäjiin!

Toivottavasti pian pääsette yrittämään ja ihanaa kesää kaikille!

 

Heippa kaikille!
Mä en oo hetkeen kirjotellu, mutta käyny jokapäivä kuitenki lukemassa.

Tossa mietin teitä jotka painii eivielävauvallevalmiin miehen kanssa... mä oon kyllä sitä mieltä että kannattaa yrittää puhua. Sillee rauhallisesti mistään loukkaantumatta, ihan vaan tiedustelumielessä, että minkälaisella aikataululla mies voisi ajatella elämää eteenpäin. Kyllähän noin tärkeästä asiasta pitäisi voida puhua. Eihän se mitään hallaa tee jos mies vaikka sanoo että vaikka viiden vuoden päästä tai vaikka että ei koskaan, sittenpähän molemmat tietävät mikä on tilanne eikä toisen tarvitse turhaan miettiä... Mä ite painiskelin vielä joskus vuosi sitten tän asian kanssa kun vavakuume alko nostaa päätään. Sitten vaan yhtenä iltana otin puheeksi ja kysyin että "ootko koskaan miettiny että jos me vaikka perustettais perhettä että koska se vois olla". Aluks mies vähän naurahti koko hommalle ja mä sitten vaan tokasin että en mä tästä nuorene, että kyllä tämmösiä pitää voida suunnitella edes suurinpiirtein. Sitte se vähä mietti ja onnekseni vastaus oli juuri se mitä toivoin, eli että häiden jälkeenhän sitä voisi kokeilla.

Kyllä niillä miehilläkin pakosti ns. vakavassa parisuhteessa on asia jollain tasolla käyny mielessä...

Mitäs muuta.... Nyt on toukokuu ja viimesiä rutistuksia tehdään kouluhommien kanssa ja sitten tulee kesä ja syksy ja häät ja kaikkea ihanaa!! ihana kevät ja tuntuu nyt yhtäkkiä että aika on menny kauheeta vauhtia eteenpän. Selvästi auttaa kun tässä on niin kova stressi päällä kun on joku projeksti mikä pitää olla valmis ennen häitä Aika menee kun siivillä. Heinäkuun alussa alotan foolihapot ja alan valmistautumaan yritykseen :heart: