ystävä ottaa päähän

No niin, pitihän se arvata miten kävi: ystävä oli reilut kaks viikkoa sairaslomalla masennuksen vuoksi. No, ei siinä mitään mutta hän kertoi haluavansa välillä olla muuallakin ja sitten kerroin että tulisko mun luo. Ei, ei tule.
Kuulemma masentuneelle ei sovi olla tällaisessa asunnossa kuin mitä mulla on.
Kun mulla on sellainen olo etten jaksa siivota kuin aniharvoin, mulla on usein niin paha olo.
Silloin yhtenä päivänä kun puhuttiin, tuntui että oli "seinä" edessä, en pystynyt tekemään mitään.
Mulla on niin vaikeita asioita takana, olen jotenkin halvaantunut ja mua välillä tekee huonoa jne.

Mietin yks päivä etten viitsi suuttua, menetänkö sitten sen hyvän mitä meillä on?
Oli kiva kuulla kuinka hän laittoi sisustusta uusiksi ja mä vaan kidun täällä sotkun keskellä ja pahassa olossa... hän tietäisi oloni paremmin jos näkisi mun tilanteen täällä.

No, hänellä oli yksi toinenkin syy miksi ei voinut tulla, sain kuitenkin käsityksen ettei halua tulla.
Kannattaako mun niellä tämä juttu vai protestoida mielipiteelläni? Hänellä on syksyllä vielä
varsinaista lomaa tiedossa, en tiedä sitten mitä hän silloin tekee..

 

Kuulostaa siltä että sinäkin olet masentunut

 

Niin olenkin ja sen lisäksi on vaikeita ahdistusoireita ym. En pysty asuntoani laittamaan kuntoon..

 

Kuulostaa siltä että sinäkin olet masentunut

Täysin samaa mieltä.

 

[QUOTE="milla";22083717]Niin olenkin ja sen lisäksi on vaikeita ahdistusoireita ym. En pysty asuntoani laittamaan kuntoon..[/QUOTE]
Otat niskasta kiinni ja laitat sen kuntoon. Siellä paskassa piehtarointi ei auta sinun paranemista.

 

Ehkä te saatte paremmin autettua toisianne jos ette vietä fyysisesti aikaa yhdessä. Sinä tunnut kaipaavan apua, ja jos ystäväsikin on masentunut, niin ei hän sinua jaksa nostaa.

 

Miksi hänen pitäis ymmärtää sun masennusta kun et sinäkään ymmärrä hänen?

 

Miksi hänen pitäis ymmärtää sun masennusta kun et sinäkään ymmärrä hänen?

Sanoinko etten ymmärrä hänen masennustaan? Yritin puhua asiasta ja hän ei halunnut.

 

Etkö voisi jostain saada apua sen asunnon siivoukseen jos et itse pysty siivoamaan? Yritä nyt ainakin siihen keskittyä ettet sotke enempää ja hoida itsesi kuntoon parhaan mukaan.

 

[QUOTE="vieras";22083732]Otat niskasta kiinni ja laitat sen kuntoon. Siellä paskassa piehtarointi ei auta sinun paranemista.[/QUOTE]


Vaikka masentuneelle ihmiselle sanoo sata kertaa että otat itteäs niskasta kiinni ja ryhdistäydyt niin se ei auta. Masentunut ihminen haluaisi ryhdistäytyä ja haluaisi tehdä asioita mutta he eivät pysty, kyse ei ole siitä että he eivät viitsisi. "Paskassa piehtarointi" ei paranna mutta ei paranna siivoaminenkaan. Jos ei jaksakaan siivota niin hyvin kun haluaisi, sitä masentuu vaan lisää kun tulee se arvottomuuden ja alemmuuden tunne.

Ja ap:lle :hug:

 

[QUOTE="vieras";22083740]Ehkä te saatte paremmin autettua toisianne jos ette vietä fyysisesti aikaa yhdessä. Sinä tunnut kaipaavan apua, ja jos ystäväsikin on masentunut, niin ei hän sinua jaksa nostaa.[/QUOTE]

Kyllä meillä menee hyvin silloin kun tavataan ja me tavataan tässä syksyllä, tosin ei mun luona..
Hän keskustelee jos haluaa ja minä en tuo mitään omia juttuja esiin jos hän ei itse ota asioita esiin. Puhun vain tavallisista asioista, en siis tuputa tätä oloani.
Ja hassua kyllä, vointini on parempi kun olen toisten seurassa, ehkä mulle ei sovi yksinolo jatkuvasti.

 

[QUOTE="mii";22083776]Etkö voisi jostain saada apua sen asunnon siivoukseen jos et itse pysty siivoamaan? Yritä nyt ainakin siihen keskittyä ettet sotke enempää ja hoida itsesi kuntoon parhaan mukaan.[/QUOTE]

Siinäpä se onkin kun en saa apua. Yksi sukulainen on luvannut auttaa huonekalujen kanssa, mutta hän asetti ehdon että pitää olla paikat kunnossa ensin ja se on se kynnyskysymys.

 

Vaikka masentuneelle ihmiselle sanoo sata kertaa että otat itteäs niskasta kiinni ja ryhdistäydyt niin se ei auta. Masentunut ihminen haluaisi ryhdistäytyä ja haluaisi tehdä asioita mutta he eivät pysty, kyse ei ole siitä että he eivät viitsisi. "Paskassa piehtarointi" ei paranna mutta ei paranna siivoaminenkaan. Jos ei jaksakaan siivota niin hyvin kun haluaisi, sitä masentuu vaan lisää kun tulee se arvottomuuden ja alemmuuden tunne.

Ja ap:lle :hug:

Niinhän se on, itse asiassa jaksaisin perussiivousta mutta kun täällä on vaan niin kamalan näköistä muutenkin. Sunnuntaina vähän siivosin, pakotin itseni.
Mun sisällä on niin paha olo, eilen alkoi kuvottamaan kun olin jumpassa(johtuu niistä asioista).
Mut on pilattu joskus ja se tekee sen olon että olen "halvaantunut".
Aikomus on mulla että etsisin sellaisen hoitomuodon että pääsisin tästä pois tästä pahasta olosta, uskon että voin päästä, se on niin lähellä..

 

voi olla ihan viisastakin, että tapaatte jossain ihan muualla kuin kummankaan kotona, että molemmat saavat muuta ajateltavaa. Lähtekää mieluummin vaikka kahville kahvilaan tai lenkille, tai minne vaan ihmisten ilmoille!
Olen ollut masentunut itsekin, joten tiedän ettei neljän seinän sisällä nysvääminen piristä.

 

voi olla ihan viisastakin, että tapaatte jossain ihan muualla kuin kummankaan kotona, että molemmat saavat muuta ajateltavaa. Lähtekää mieluummin vaikka kahville kahvilaan tai lenkille, tai minne vaan ihmisten ilmoille!
Olen ollut masentunut itsekin, joten tiedän ettei neljän seinän sisällä nysvääminen piristä.

No, pakko se on tavata hänen luonaan koska se ihminen asuu toisella paikkakunnalla.
Enkä aio tänäänkään koko päivää täällä kämpässä olla, menen ulkoilemaan..

 

[QUOTE="milla";22083859]Niinhän se on, itse asiassa jaksaisin perussiivousta mutta kun täällä on vaan niin kamalan näköistä muutenkin. Sunnuntaina vähän siivosin, pakotin itseni.
Mun sisällä on niin paha olo, eilen alkoi kuvottamaan kun olin jumpassa(johtuu niistä asioista).
Mut on pilattu joskus ja se tekee sen olon että olen "halvaantunut".
Aikomus on mulla että etsisin sellaisen hoitomuodon että pääsisin tästä pois tästä pahasta olosta, uskon että voin päästä, se on niin lähellä..[/QUOTE]


Mä toivon että löydät tarvitsemasi avun, elämä on niin raskasta kun koko ajan joutuu kamppailemaan itsensä tai siis sairauden kanssa. Oletko ajatellut psykoterapiaa? Siitä voisi löytyä sinulle apu.

 

Mä toivon että löydät tarvitsemasi avun, elämä on niin raskasta kun koko ajan joutuu kamppailemaan itsensä tai siis sairauden kanssa. Oletko ajatellut psykoterapiaa? Siitä voisi löytyä sinulle apu.

Kiitos vastauksestasi, mulla on elämä vaan selviämistä päivästä toiseen. Tää sotkuisuus on ollut jo 90-luvun alusta saakka, nyt oon tietoinen kyllä miksi. Sepä se on, käyn "terapiassa" , mutta ei se täysin mua paranna, oon niin vaikea tapaus. Se on niin kokonaisvaltaista, kaikki on kehossa, se "paha olo". Keskustelu ei yllä sinne tasolle. Yritän nyt suuntautua erilaiseen terapiaan, kokonaisvaltaisempaan, ehkä kehopsykoterapiaan.
Kurkkua kuristaa, henki salpautuu jne. Tämmöstä tää on. Yksin ollessani en parane.
Sairaalaan en voi mennä, sitten kun lapsi on täysi-ikäinen, voin "revetä".
Mutta tuo terapia on kuitenkin aukaissut haavoja ja ne ovat nyt osittain auki..

 

Onko tämä se kestovalittaja? Vai luulenko vaan.

 

Hei ap,

kiinnitin huomiota tuohon sinun "minut on pilattu" lauseeseesi. Vaikka ihmisellä on monia juttuja siellä menneisyydessä, pahojakin juttuja, niin se on kuitenkin niin että jossain vaiheesa on pakko ottaa itseään sillä tavalla niskasta kiinni että hyväksyy sen että ne asiat on menneitä eikä ne muut ihmiset voi niille enää yhtään mitään. Se on nyt sun käsissä se asia. Sun pitää ne jutut käsitellä ja päästä niistä yli. Ihan tärkeimpiä asioita toipumisessa on se, että hyväksyy ja myöntää se, että ei ole vaan tahdoton uhri, ja että ne muut ei voi sua parantaa vaan se lähtee susta itsestäsi.

Voimia toipumiseen!

Jos sulla on lapsi, sulla on erityisen tärkeä syy hakeutua hoitoon nyt, ja hoitaa itses kuntoon. Toi kaikki jättää jälkensä lapseenkin. Minä olen kokenut masennuksen, ja olen kokenut myös lapsuuden masentuneen äidin huusholleeraamassa kodissa. Jos sun koti on nyt jo kaaos, sä et pysty omillas hoitamaan sitä sillä tavalla, kuin lapsi tarvitsee. Mene hoitoon NYT. Se on paras asia, mitä voit omalle lapselles tehdä.

Ja sä varmaan kuitenkin tahdot, että sun lapsella on hyvä olla.

 

Tottakai, olen kuitenkin tietyllä tapaa edistynyt ja nyt hakusessa ne asiat jotka auttaa mua.
Olen juuri aloittanut yhden ryhmän joka tuntui sopivalta. Tunnen että olen tiellä eteenpäin vaikka annoin negatiivisen vaikutelman. Olen käsittänyt että mun pitää uskoa itseeni myös näissä terapia-asioissa. Voihan se olla että vuoden, kahden päästä asiat on paremmin.
Oon miettinyt että jos osissa saisin tehtyä täällä ja vien tavaraa varastoon ja myyntiin.

 

[QUOTE="milla";22084501]Tottakai, olen kuitenkin tietyllä tapaa edistynyt ja nyt hakusessa ne asiat jotka auttaa mua.
Olen juuri aloittanut yhden ryhmän joka tuntui sopivalta. Tunnen että olen tiellä eteenpäin vaikka annoin negatiivisen vaikutelman. Olen käsittänyt että mun pitää uskoa itseeni myös näissä terapia-asioissa. Voihan se olla että vuoden, kahden päästä asiat on paremmin.
Oon miettinyt että jos osissa saisin tehtyä täällä ja vien tavaraa varastoon ja myyntiin.[/QUOTE]

Kyllä se siitä, pikku hiljaa! Muistat vaan, että sun ei tarvitse saada kaikkea kerralla valmiiksi ja jo pieni edistys on edistysta! Sekä siivoamisessa, että toipumisessa Mä ainakin koin omalta osaltani, että kun sai pikkuisen paremmin elinympäristöä järjestykseen, niin oma oloni alkoi tuntua vähän paremmalta, yksi ahdistus pois.

Teet vaikka jonkin suunnitelman, että yhtenä päivänä tai vaikka viikkonakin yksi huone tai yksi teko, vaikka ylimääräisten vaatteiden heittäminen pois tms. Kyllä se siitä, pikku hiljaa. Ei sun kaikkea tarvi saada kerralla, muista se.

 

Onko tämä se kestovalittaja? Vai luulenko vaan.

Kovin oli tuttua kirjoitusta kyllä.