Ystävyys, kaverin vaimoon, rikkooko rajoja ?

Raskaalla kuljennolla yritän asiaani avata, eli ahdistaa tämä ristiriitaisuus.

Kuten tiedätte muotoutuu elämässä erinlaisia ihmissuhteita ja näiden sivutuotteena erinlaisia lojaliteetteja, mutta kun tulee ristiriita eteen edellisten välillä, mitä tehdä.
Vanha mielestäni jo hyväksi havaittu miesten fraasi "kaverin naisiin(nykyisiin tai entisiin) ei kosketa", siis kyseessä, lisättynä sellaisilla mausteilla kuin sukulaisuus-sidos ja oma parisuhde. Eli olen ollut "ihastuneena" jo pitkään kumppanini sukulaiseen, jonka aviomiestä pidän ystävänäni. Tälle "kiinnostukselleni" kaverini vaimosta olen vain naurahdellut, ja edennyt ajatuksella "antaa ajan parantaa", eli pitänyt sitä normaalina kiinnostuksena kuten yleensäkkin innostukseni ja uteliaisuuteni kohdatessani uusia ihmisiä. Aika vain ei ole tehnyt tehtäväänsä ja haihduttanut näitä "kiinnostuksen" tunteita.

Ongelma on juuri siinä, etten oman kiinnostukseni yli halua millään tavalla tuottaa muille läheisilleni ja ystävilleni harmia ja mielipahaa. Enkä missään nimessä tämän vuoksi rikkoa perheitä tahi parisuhteita.

Vastauksen tahtoisinkin nyt siihen, kuinka voin tähän ihmiseen, jonka olen näitten erinlaisten "roolien" ja "sidosten" kautta tuntenut jo yli kymmenen vuotta, tehdä häneen aitoa ystävyyttä, ja päästä tuntemaan hänet itsensä, ilman äidin tai vaimon roolia, pelkästään ihmisenä, joka on nousut niin merkittäväksi omassa elämässäni, etten tätä haluaisi jättää vain roolien ja satunnaisten kohtaamisien kautta esiin tuomien puolien tuntemaksi, vaan todella tahtoisin tutustua häneen ja päästä peilaamaan ajatuksiani hänen kokemuksiaan vasten?

Ja miksi koen olevan kiellettyä ystävystyä ja viettää aikaa hänen kansaan, johonka siteet tulevat muualta kuin "omasta" aiemmasta ystävyydestä(kaverin vaimo, oman kumppanini sukulainen, sekä tämä jo mainittu "lasten äiti" rooli)

Tiivistettynä: Kuinka VOIN pyytää kaverin vaimoa viettämään aikaa kanssani, ilman negatiivisia vaikutuksia muihin ympäröiviin suhteisiin ?

Tiivistettynä2: Voiko luoda aitoa ystävyyssuhdetta ihmiseen johon on jo suhde muiden roolien kautta, kuinka rikkoa rajoja, silti rikkomatta niitä ?

 

Jaahas kukapa oikean vastauksen tietäisi näihin ihmissuhde asioihin.

Kirjoittelit:
Vastauksen tahtoisinkin nyt siihen, kuinka voin tähän ihmiseen, jonka olen näitten erinlaisten "roolien" ja "sidosten" kautta tuntenut jo yli kymmenen vuotta, tehdä häneen aitoa ystävyyttä, ja päästä tuntemaan hänet itsensä, ilman äidin tai vaimon roolia, pelkästään ihmisenä, joka on nousut niin merkittäväksi omassa elämässäni, etten tätä haluaisi jättää vain roolien ja satunnaisten kohtaamisien kautta esiin tuomien puolien tuntemaksi, vaan todella tahtoisin tutustua häneen ja päästä peilaamaan ajatuksiani hänen kokemuksiaan vasten?

Sanoisin, että jos sinulla on itsekuria ja selkärankaa. Tee vain tuttavuutta, mutta älä anna mitään vääriä mielikuvia hänelle. Siis aitoa ystävyyttä ja tuttavuutta ei mitään enenpää.

Muuten tilanne voi kääntyä toisinpäin ja ristiriidat menne solmuun oikein kunnolla. Välit kiristyä oman perheesi lisäksi vaarantua "roolit" ja "sidokset".

Toisaalta tiedät mitkä ovat riskit ja panokset, jos "tahtotilasi nälkä kasvaa". Voi olla viisasta pitää tietty etäisyys ja olla ystävä vain "sidosten" kautta.

 

Minäpä kerron omasta kokemuksesta semmoisen että ystäväni mies ihastui minuun ja halusi kunnolla ystävystyä minuun ja loppujen lopuksi siinä kävi niin että niin minun kuin ystäväni perhe hajosi juuri tuon miehen takia. Jos itse olisi tiennyt miehen tunteista en olisi halunnut viettää hänen kanssaa aikaa ellei olisi ollut pakko tilanne. Meidän välillä ei tapahtunut mitään halaamista suurempaa mutta sitten kun asia tuli ilmi niin silloin oli sota päällä. Kaverini antoi kenkää miehelleen kun yritti hänen selkänsä takana luoda uutta suhdetta ja minä loppujen lopuksi jätin mieheni koska en enää kestänyt sitä kun mieheni ai halunnut uskoa että mitään ei ollut tapahtunut ja rupesi kyttäämään tekemisiäni ja mitään en olisi saanut tehdä ja eihän sitä jaksa kauheen kauaa.

Eli mieti vielä oletko valmis ottamaan riskin että asiat ei menekkään niin kuin haluaisit!!!

 

Auts. En suosittele. Huonosti päättyy se, varmasti.

(ihan vaan teiniaikojen kokemusten pohjalta)

 

sanosin että aika hyvä mittari tummosissa jutuissa on se että voisitko olla just samala viisii häne kaa jos puolisot olisvat läsnä =)

 

Ex-poikaystäväni (iältään jo 36, ei mikään teini enää..) Oli mennyt ja pannut vuosi sitten vaimonsa veljen vaimoa... siitä ei heidän lisäkseen tiedä muut kuin minä, vaikka välillä nousee pintaan tunne, että kerron siitä.. kun tämä mies ja vaimon veli ovat parhaat kaverit, tuskin olisivat enää!

Kiva varmaan kyläillä puolin ja toisin.. molemmat taitaa katua sitä. Kännissä kun olivat, ei känniä voi kaikesta syyttää.. eiköhän tienneet mitä tekivät.

Ps. en halunnut tuollasta miestä itselleni. Vaikka erosi vaimostaan minun takia, se että hän ei ollut kykenevä sitoutumaan 1een naiseen kerralla ei sopinut arvomaailmaani.. ex-vaimo saisi olla tyytyväinen kun moisesta petturista pääsi eroon, mutta minähän olen se syntipukki.. ei mies.

Leikit vaarallisilla vesillä, mutta itsepähän tiedät mikä kannattaa.

 

Ei kannata yrittää ystävystyä, et kai edes itseäsi yritä pettää "puhtailla aikeilla"? Tuskin kukaan uskoo sitoutuneiden ihmisten uusiin vastakkaista sukupuolta oleviin pelkkiin ystävyyssuhteisiin, jotka vain platonista tasoa. Ja sinulla oli jo tunteet pelissä.

Tässä juuri menee se pettäjän raja. Joka ei petä, ei ota seuraavaa askelta. Joka todennäköisimmin johtaa juuri pettämiseen ja useiden henkilöiden murheeseen, lapset mukaan lukien.

Et ole enää sinkku, eli ryhdistäydy.

 

Minusta tuntuu, että on parempi jättää ne syvemmät ystävyydet väliin tältäerää. Oikeesti. Jos nyt jo olet kiinnostunut hänestä, et varmasti saa pidettyä tunteitasi kurissa, jos ystävyys vaan syvenee ja syvenee.. Jos mulla olisi tuollanen tilanne, pyrkisin paremminkin välttelemään hänen seuraansa. Ihan vain siksikin, että oma vaimo pitää tuntua ihastuttavammalle, kun kaverin vaimo :$

 

Onpas mielenkiintoinen keskustelunaihe täällä... Tallanen " ystävyys" näkyy olevan varsin yleistä nykyisin...Ittekin oon ko. asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että valitsen mielummin oman mieheni ja lapseni ja aidon rakkauden kuin myös onnellisen elämän sen anaisen toisen seläntakana tapahtuvan salaisen "ystävyyden"sijasta, joka parhaimmillaan voi johtaa "pienoisiin" ongelmiin, jos suhde tulee ilmi.Ja voiko sellainen ystävyys tai rakkaus olla edes todellista?Kysyn mä.

 

Ymmärrän tämän ristiriidan, ja siihen sain hyviä vastauksia, mutta, edelleen jäi kysymys ilmaan.

Voiko ihmiseen enää tutustua/ystävystyä enää sen jälkeen kun, hänet on tuntenut muiden "roolien" kautta?

Eli todellinen tilanne tällähetkellä, että ihastumisen yli olen päässyt, mutta onko mahdollisuuksia enää tutustua ja olla ihmisen kans, johonka siteet on "roolien" kautta ?

 

\

Ymmärrän tämän ristiriidan, ja siihen sain hyviä vastauksia, mutta, edelleen jäi kysymys ilmaan.

Voiko ihmiseen enää tutustua/ystävystyä enää sen jälkeen kun, hänet on tuntenut muiden "roolien" kautta?

Eli todellinen tilanne tällähetkellä, että ihastumisen yli olen päässyt, mutta onko mahdollisuuksia enää tutustua ja olla ihmisen kans, johonka siteet on "roolien" kautta ?

Luulen, että ei. Se on aika raakaa oikeastaan, emmehän me ole vapaat niistä "rooleistamme", vaikka haluaisimmekin. Ehkä se olisi mahdollista, jos näitä rooleja ei tunnistaisi, mutta kun se on tehnyt, niitä ei voi enää taikoa pois... Ja toisekseen, en oikein usko siihen (melkeinpä) kliseeseen, että "ollaan vaan ystäviä", jos tunteita on syntynyt syvempiäkin. Ikään kuin pakki puuttuisi tässä asiassa. Voin olla väärässäkin

 

\

Ymmärrän tämän ristiriidan, ja siihen sain hyviä vastauksia, mutta, edelleen jäi kysymys ilmaan.

Voiko ihmiseen enää tutustua/ystävystyä enää sen jälkeen kun, hänet on tuntenut muiden "roolien" kautta?

Eli todellinen tilanne tällähetkellä, että ihastumisen yli olen päässyt, mutta onko mahdollisuuksia enää tutustua ja olla ihmisen kans, johonka siteet on "roolien" kautta ?

Jos et olisi kovasti kliinnostunut hänestä, niin ei olisi pakonomaista halua myöskään päästä lähempiin väleihin. Pidät häntä vain erityisen kiehtovana, koska tunne taustalla. Petät itseäsi jos muuta vakuutat.

Harvoin kukaan ikäisesi perheellinen mies solmisi platonista suhdetta vastakkaista sukupuolta olevaan ja viettäisi aikaa hänen kanssaan. Kyllä siinä on muuta ajatukset takana, vaiikka muuta vakuutat. Kuinka ystäväsi ja vaimosi suhtautuisi asiaan, jos syvennät ystävyyttä kahdenkesken???

 

miksi haluat juuri häneen tutustua ?Katsopa asiaa rehellisesti ja ole itsellesi rehellinen ellet ole ihastunut häneen ?
itselleen ihminen valehtelee eniten ja on armollinen...suosittelen,että menet tunteitasi seulomaan niin kauas kuin pippuri kasvaa...mutta tuskimpa otat tästä neuvosta vaaria :headwall:
Surullista...tulisimmistakin tunteista ihminen pääsee yli jos haluaa,mutta se vie aikaa...kun ei ole silmissä ei ole mielessä pitää paikkansa...
Kuvittele itseäsi kaverisi paikalle...miltä sinusta tuntuisi,jos joku kaverisi olisi ihastunut kumppaniisi ja salaa suunnittelisi jonkinnäköistä ns. ystävyyttä...yleensä ne päättyy huonosti,kuten moni kirjoittaja on jo todennut.

 

Luin juttusi ja luulen että se on käytännössä mahdotonta.Kysy itseltäsi miksi haluat viettää aikaa tuon kaverin vaimon kanssa?Vaikka ei olisikaan mitään niin kyllä siitä syntyy väkisin mustasukkaisuutta ja kun on tarpeeksi toisen seurassa niin ikävä kyllä jompikumpi aina ihastuu. Ja jos nyt jo halut viettää aikaa,niin jollain tapaa tunnet vetoa häneen.
Kyllä minun mielestä voi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä,mutta käytännössä taitaa olla mahdotonta.
Mieti jos tilanne olisi toisten päin, miltä sinusta tuntuisi jos vaimosi haluaisi viettää aikaa ystäväsi kanssa??

Ymmärrän kyllä toisaalta sinua, olen ollut samanlaisessa tilanteessa kun sinäkin ja olen läheltä seurannut samankaltaisia tilanteita, eikä niissä ikinä ole käynyt hyvin, lapset vaan kärsii jos niitä sattuu olemaan.

Meillä kesti päästä tilanteesta yli monta vuotta. En tiedä haluaisinko enään kokea sitä samaa uudestaan,olisi se niin h****tillistä..
Mitä siitä jäi käteen itselle,ei yhtään mitään,paha mieli ja särkyneitä sydämiä ja katkenneita ihmissuhteita, vaan siitä että haluaa kaveerata kaverin vaimon kanssa.

 

Paras tapa saada tälläinen ihastus mielestä on pitää tarpeeksi etäisyttä ja mielellään olla näkemättä kokonaan. Paras tapa lisätä ihastusta on viettää toisen kanssa aikaa ja tutustua paremmin.

Itselläni oli ihatusta työkaveriin aikoinaan. Pidin miestä mielenkiintoisena ja hauskana. Vietimme paljon aikaa yhdessä töissä. Huomasin pian ajattelevani häntä myös kotona ja kohta jatkuvasti joka paikassa joka hetki.
Mieleni teki tutustua paremmin, luulen että hänenkin. Ajattelin kaiken olevan viatonta niinkuin tavallaan olikin kun mitään ei varsinaisesti ollut tapahtunut.
Jälkeenpäin ajatellen ehkä hyvä kuitenkin, että tiemme erkanivat siinä vaiheessa. Mies lähti muihin töihin ja n.puolessa vuodessa ihastukseni häntä kohtaan laimentui ja hävisi.
Nyt tuntuu lähinnä naurettavalta, että hän onnistui täyttämään ajatukseni niin täydellisesti. Ja kamalalta tuntuu ajatus, että kaikki olisi voinut johtaa vielä ties mihin ja kuinka silloin olisin satuttanut ihanaa omaa miestäni. Nyt katselen ympärilleni ja mietin, että tämän kaikenko olisin saattanut menettää...

 

Kaikki pelkäävät eroa, et ole ainoa. _Tärkeysjärjestyksessä kuitenkin lapset ja heidän hyvinvointinsa. Kerran se kirpaisee ja kun pääse ylitse pahimmasta, niin elämä alkaa sujua.

 

Mitä paremmin oppisit tuntemaan tämän ko. ihmisen sitä enemmäm ehkä ihastut tai pidät hänestä ja sitä vaikeampi on olla erossa ja loukkaamatta muita, ylittämättä veteen piirrettyä rajaa....Jos hänet irrottaa menneisyydestään, "rooleistaan" ja läheisistään onko hän sitten enää aito ehjä ja kokonainen, ystävystymisen arvoinen.Menneisyytemme, ympäristömme, ihmissuhteet ja vuorovaikutus tekee meistä, perimän ja luonteen lisäksi sitä mitä olemme... ei ihminen voi olla "tyhjänpäällä" irti rooleistaan ja unohtaa vastuuta läheisitään.

 

vastaus kysymykseesi on ei ELLET sitten halua rikkoa ystävyyssuhteitasi, sukulaisuussuhteitasi, parisuhdettasi... vaikka omasta mielestäsi pelkkä ystävyyssuhde toimisi, lähipiirisi mielestä se ei toimi ELLEI lähipiirisi sitten ole erittäin avarakatseista porukkaa, mikä on epätodennäköistä

 

\

Kaikki pelkäävät eroa, et ole ainoa. _Tärkeysjärjestyksessä kuitenkin lapset ja heidän hyvinvointinsa. Kerran se kirpaisee ja kun pääse ylitse pahimmasta, niin elämä alkaa sujua.

Sorry, tuli väärään vastaus...

 

Kiitos vastauksista. Itse olen päätynyt siihen etten tästä ihmisestä tule päästämään irti, mutta on tyydyttävä siihen aikaan, jonka saan.

On vain äärimmäisen surullista, että kun kohdalle sattuu ihmisiä joidenka ajatusmaailmat antavat paljon, niin vain ne saa "pitää" jotka eivät riko joitain kuvitteellisia rajoja.

 

Jos olisin vaimosi niin enpä riemastuisi. Toki toivoisin olevani se, jonka ajatusmaailma antaisi miehelleni kaikkein eniten, enkä ainakaan kaipaisi samaa sukupuolta olevaa kilpailijaa.

Ihastuttavia ja kiinnostavia ihmisiä kun tulee aina olemaan.

 

\

Kiitos vastauksista. Itse olen päätynyt siihen etten tästä ihmisestä tule päästämään irti, mutta on tyydyttävä siihen aikaan, jonka saan.

On vain äärimmäisen surullista, että kun kohdalle sattuu ihmisiä joidenka ajatusmaailmat antavat paljon, niin vain ne saa "pitää" jotka eivät riko joitain kuvitteellisia rajoja.

Itse olen paininut samantapaisen asian kanssa viimeaikoina ja lopputulos myös sama kuin sinulla. En halua missään määrin riskeerata sitä, mitä minulla on, joten jostain on luovuttava. Nautin siitä ajasta, minkä saan viettää tuon sukulaisisielulta vaikuttavan ihmisen kanssa, mutta tyydyn siihen, että tapaan häntä vain mieheni läsnä ollessa ja niissä puitteissa, mitä se sallii. Eipä se surettaisi yhtään, jos ihastukseni olisi fyysistä, mutta kyse on "vain" henkisestä puolesta, joka tuntuu osuvan kohdalleen niin hyvin, ettei kenenkään kanssa aiemmin.

 

\

Ymmärrän tämän ristiriidan, ja siihen sain hyviä vastauksia, mutta, edelleen jäi kysymys ilmaan.

Voiko ihmiseen enää tutustua/ystävystyä enää sen jälkeen kun, hänet on tuntenut muiden "roolien" kautta?

Eli todellinen tilanne tällähetkellä, että ihastumisen yli olen päässyt, mutta onko mahdollisuuksia enää tutustua ja olla ihmisen kans, johonka siteet on "roolien" kautta ?

Miksi pitäis tutustua toistenlaisten "roolien" kautta kuin mitä kautta hänet jo tunnet ?? Eikö tuossa vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida ?? :/

 

Kyllä mulla alkoi heti hälytyskellot soida! Peesailen edellistä.