Synnytystarinakisan voittaja: Esikoinen opasti ensihoitajat oikeaan paikkaan, kun vauvasisarus päättikin syntyä kotona
Perhe oli jo lähdössä sairaalaan, kun yhtäkkiä alkoi tapahtua. Tämä kirjoitus voitti Kaksplussan synnytystarinakilpailun 2024.
Toisen lapsemme synnytys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, eikä ollenkaan samalla tavalla kuin esikoisemme synnytys.
Supistukset alkoivat lauantai-iltana. En ollut saada unen päästä kiinni, mutta lopulta kuitenkin nukahdin. Yö sujui sen verran hyvin, että päätimme aamulla lähteä sovitusti lastenkonserttiin.
Konsertissa tuli jonkin verran supistuksia, mutta särkylääke auttoi ja pystyimme olemaan tapahtumassa loppuun asti. Kotiin tullessa oloni muuttui kipeämmäksi, mutta supistusten väli oli koko ajan vaihteleva: ensin niitä tuli muutaman minuutin välein, sitten niissä oli jopa 15 minuutin tauko.
Lepäilin kotona. Kun iltapäivällä soitin sairaalaan, minua neuvottiin olemaan kotona niin kauan kuin pystyisin ja odottamaan, että supistukset tulisivat kipeämmiksi ja tiheämmiksi. Puhelimessa tilannetta verrattiin esikoiseni synnytykseen, joka oli kestänyt melko pitkään.
Suihkun ja särkylääkkeiden avulla pärjäsinkin kotona vielä pari tuntia. Juuri, kun olimme aikeissa lähteä sairaalaan ja isovanhempi oli tulossa hoitamaan esikoista, vauva päättikin syntyä vauhdilla.
Äkkiä maailmaan
Yhtäkkiä kesken syömisen minulle tuli valtava tarve ponnistaa. Ehdin juuri ja juuri vessaan, jossa lapsivedet menivät. Mieheni soitti hätäkeskukseen ja lastenhoitajaksi ehtinyt isovanhempi auttoi minut keittiön lattialle.
Onneksi isovanhempi otti isomman lapsen hoiviinsa, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä, että lasta olisi pelottanut liikaa. Esikoinen katseli innoissaan ambulanssien tuloa ja opasti ensihoitajat oikeaan paikkaan.
Ambulanssi saapui viidessä minuutissa, mutta sen jälkeen jouduin odottamaan vielä reilut viisi minuuttia, että lääkäriyksikkö ehtii paikalle. Hoitohenkilökunta yritti laittaa kanyyliä paikoilleen ja aika tuntui todella pitkältä, vaikka kyse oli vain muutamista minuuteista.
Lääkäri saapui, tarkisti tilanteen ja totesi, ettemme ehdi sairaalaan, vaan vauva syntyy kotona. Ei kulunutkaan kuin hetki ja vauva oli jo maailmassa.
Kaiken kaikkiaan aikaa oli kulunut vain 25 minuuttia alkaen ponnistamisen tarpeesta siihen, että vauva oli syntynyt.
Ensimmäiseksi kysyin tietysti, onko vauvalla kaikki hyvin. Hänet oli viety tarkistettavaksi toiseen huoneeseen. Vauvalla oli ollut napanuora löyhästi kaulan ympärillä. Muuten hänellä oli kaikki hyvin, ja hän pystyi parkaisemaan.
Mullistus silmänräpäyksessä
Synnytys oli vähän pelottava mutta ikimuistoinen kokemus. Onneksi niin minulla kuin vauvalla oli kaikki mainiosti ja pääsimme sylikkäin ambulanssilla sairaalaan, jossa meidät molemmat tutkittiin ja hoidettiin.
Lähtö oli aika vauhdikas ja vasta sairaalassa huomasin, ettei minulla ollut mukana mitään tavaroita. Myös mieheni taisi olla hieman yllätyksestä sekaisin, koska hänkin tuli ambulanssin perässä sairaalaan ilman sen kummempia tavaroita.
Hassuinta synnytyksen jälkeen oli se, kun hoitaja ilmoitti sairaalassa, ettei voi käydä kanssani synnytyskeskustelua läpi. Syynä oli, että vauva ei ollut syntynyt sairaalassa. Siitä huolimatta minun piti kuitenkin antaa synnytykselle arvosana. Minulla oli kyllä tarve keskustella, ja puhuinkin tilanteen läpi useaan otteeseen.
Muistan edelleen, miten oudolta tuntui antaa arvosana tällaiselle kokemukselle. Yhtäältä se oli hurjaa ja pelottavaa, toisaalta nopeasti ohi. Jopa niin nopeasti, etten tainnut itse pysyä täysin mukana.
Edelleen tämä lapsi tietää mitä ja milloin haluaa – sitä ehkä syntymähetki jo ennusti.
Pienen yllättäjän äiti
Jaa oma kokemuksesi