Synnytystarinakisan voittaja: ”Oletko sinä puhelimessa?” kysyi lääkäri ponnistusvaiheessa – synnytin kaksoset kahdella eri tavalla

Kaksosten synnytys eteni aluksi yllättävän vauhdikkaasti, kunnes toinen vauvoista tuntui jumittuvan kohtuun. Lopulta tämän äidin erikoisesta synnytyksestä tiesi myös naapuri. Tämä synnytystarina voitti Kaksplussan tarinakilpailun 2021.

Teksti Toimitus
Kuvat Istock
Kaksosten synnytys oli melko nopea, mutta monitahoinen.
Kaksi tapaa, yksi synnytys – nämä kaksoset tulivat maailmaan hyvin eri tavoin. Kuvituskuva.

Kaksosten odotus oli edennyt raskausviikolle 38+3, kun synnytys viimein osoitti käynnistymisen merkkejä juuri, kun vuorokausi vaihtui.

Sain käskyn lähteä sairaalaan heti ensimmäisestä supistuksesta, koska kaksi vuorokautta aiemmin äitiyspoliklinikan kontrollissa kohdunsuuni oli jo 4 senttiä auki. Supistukset vain puuttuivat.

Niitä ei ollut moneen viikkoon, vaikka synnytyksen arveltiin alun perin käynnistyvän raskausviikolla 34, kun supistusten estolääkitys lopetettiin raskausviikolla 33. Mutta ei käynnistynyt – eikä supistellut – viikkoihin, yhtään.

Kohdunsuuni oli jo 4 senttiä auki.

Oli heinäkuinen varsin lämmin sunnuntaiyö, kun viimein sain miehen hereille ja autoon kohti sairaalaa.

Sairaalan ovella seisoivat kätilö ja synnytyslääkäri huolestuneina. Olin saanut ohjeen lähteä sairaalaan melkein tuntia aiemmin ja sanonut, ettei meiltä sairaalaan kestä kuin 10 minuuttia. He olivat jo pohtineet, että synnytänköhän matkalla.

En ollut synnyttänyt, en ollut edes erityisen kipeän oloinen.

Lue myös: Synnytystarinakisan hopeasija: ”Lääkäri totesi, että nyt täytyy vauva työntää takaisin”

Kaksosten synnytys: Toinen vauvoista heitteli kohdussa kuperkeikkoja

Supistukset tulivat 2 minuutin välein, mutta koska yhden supistuksen kesto oli alle puoli minuuttia, kätilö arveli, ettei synnytys ehkä ole kunnolla käynnissä.

Papereitani lukiessaan kätilö tosin huomasi, että olin synnytttänyt kaksi edellistäkin lyhytkestoisilla supistuksilla, eikä heidänkään kohdallaan supistus ollut pisimmilläänkään kestänyt edes 40 sekuntia.

Sisätutkimus kertoi, ettei vielä ole kiire, sillä kohdunsuu oli auki 5 senttiä.

Vauvojen sykkeiden ottaminen olikin hieman vaikeampaa. A saatiin kyllä hyvin käyrille, sillä hän oli ollut jo useamman viikon kiinnittyneenä eikä siis päässyt kovasti karkuun, mutta B…

Hänen kanssaan kätilöt ja lääkärit olivat äitiyspoliklinikalla hikoilleet monet kerrat, eikä pieni ihminen näyttänyt minkäänlaisia asettumisen merkkejä nytkään, vaan heitteli kuperkeikkoja kuin kohdussa olisi ollut hyvinkin paljon ylimääräistä tilaa.

Lopulta synnytyslääkärin piti ottaa ultra apuun, jotta sykettä ehdittiin seurata muutama sekunti kauemmin.

Kaksosten synnytys oli toteutettava kahdella eri tavalla.

Vauva B oli ollut jo odotusaikana arvaamattomampi tapaus. Kuvituskuva.

Melkein tunnin sairaalassaolon jälkeen kahdelta yöllä pääsin vaihtamaan sairaalan vaatteet päälleni ja vessaan. Vaikka supistukset olivatkin todella kipeitä, ne oli lyhyen kestonsa takia helppo kestää.

Koska B:n sykkeitä seurattiin ultralla, jouduin makaamaan puoli-istuvassa asennossa. Pyysin epiduraalin, koska paikallaanolo supistusten aikana oli aika tuskallista.

Lääkäri lähti ruokatauolle, soitin äidille ja tunsin, että pitäisi alkaa ponnistaa

Epiduraalin pistänyt anestesialääkäri toivotti onnea matkaan, ja synnytyslääkäri halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, joskos vaikka ehtisi syömään. Tarkistus kertoi, että kohdunsuu oli auki vasta 6,5 senttiä.

Sitten hetki tarkkailtiin vauvojen sykkeitä ja lääkäri poistui syömään klo 02.50.

Huoneeseen jäi vain kätilö.

Huomasin että äitini, jonka luona lapsemme olivat hoidossa oli yrittänyt soittaa. Olin laittanut hänelle viestiä kun lähdimme sairaalaan.

Lääkäri katsoi minua hieman kummissaan ja kysyi: ”Oletko sinä puhelimessa?”

Päätin sitten soittaa äidille, vaikka epiduraali ei tuntunut auttavan yhtään. Juttelimme hetken, vitsailimmekin ja 02.55 totesin puhelun lomassa, että minusta tuntuu, että pitäisi ponnistaa.

Kätilö lennähti toiselta puolelta huonetta tarkastamaan tilanteen. Hän totesi, että tuskin nyt vielä, kun ihan iloisesti siinä juttelet, mutta kuitenkin tuumasi heti perään, että painapa isä tuota nappia seinässä – tämähän on täältä jo tulossa.

Samalla ovenavauksella huoneeseen juoksi synnytyslääkäri ja toinen kätilö. Lääkäri katsoi minua hieman kummissaan ja kysyi: ”Oletko sinä puhelimessa?”

Naurahtaen sanoin äidille, että minun pitää varmaan nyt alkaa ponnistamaan, ja että soittelen hetken päästä kun vauvat ovat maailmassa.

Kaksosten synnytys: Vauva B tuntui jumittuneen paikoilleen – ja sitten tuli kiire

Lääkäri veti hanskoja käsiinsä ja kehotti pidättelemään kunnes saadaan lastenlääkäri paikalle. Vaikken ponnistanut, poika kiiruhti maailmaan klo 02.58 juuri, kun kätilö ja lääkäri vaihtoivat paikkaa jalkopäässäni.

Poika vietiin kiireesti sivummalle ja kätilö yhdessä lääkärin kanssa tarrasi mahaani toiveena ohjata B kohti kohdunsuuta.

Vauva ei kuitenkaan vaikuttanut moisesta innostuneelta, hän pysytteli poikkitilassa aivan kohdun yläosassa. Tässä vaiheessa epiduraali ilmeisesti auttoi, koska en tuntenut mitään vaikka mahaani ”leivottiin” varsin rajun näköisesti.

Katselin vain mielenkiinnolla, kun kätilö yritti kääntää ja lääkäri ultrasi samalla.

Kaksosten synnytys voi olla hyvin monivaiheinen tapahtuma.

Vauva A syntyi vauhdilla – äiti oli vain pari minuuttia aiemmin vielä puhelimessa. B:n kohdalla tilanne oli toinen. Kuvituskuva.

Lastenlääkäri ja -hoitaja juoksivat huoneeseen noin 2 minuuttia A:n synnyttyä ja naurahtelivat vain, että taisivat myöhästyä vaikka juoksivat koko matkan.

Näin pojan vain vilaukselta, mutta hän huusi varsin raivokkaasti ja joku huikkasi, että näyttää oikein hyvältä.

Mahani vääntely jatkui. Vauvaa koitettiin kääntää ensin pää alaspäin ja sitten peppu alaspäin, mutta hän tuntui juuttuneen yhtäkkiä kohtuun paikoilleen. Se tuntui hassulta, koska tämä vauva oli koko raskauden ajan ollut todella vilkas. Nythän sitä tilaa olisi ollut, kun toinen oli jo tieltä pois.

Yhtäkkiä vauvan sykkeet laskivat, ja lääkäri hoputti minut kyljelleen. Jollain ihmeellä hän sai ultrattua edelleen. Sykkeet korjaantuivat ja sain kääntyä takaisin selälleni, mutta kätilö ei ehtinyt edes tarttua mahaani kun lääkäri huudahti, että sykkeet laskevat taas.

Kaksi kätilöä lähti juoksuttamaan sänkyäni hissiin samalla, kun lääkäri juoksi portaita leikkaussaliin valmistautumaan.

Nopeasti käskystä siirryin toiseen sänkyyn ja kaksi kätilöä lähti juoksuttamaan sänkyäni hissiin samalla, kun lääkäri juoksi portaita leikkaussaliin valmistautumaan.

Sektio olisi ainoa mahdollisuus saada vauva B nopeasti ulos, kun toiveita nopeasta alatiesynnytyksestä ei ollut vauvan ollessa edelleen poikittain.

Kotiuduttuani naapuri ilmestyi oven taakse ja tiesi synnytyksestäni molemmilla tavoilla

Papereihin on kirjattu tytön syntymäajaksi 03.26.

Hänen saamisensa ulos oli ollut vaikeaa: tytöllä ei ollut ollut mitään haluja syntyä vielä ja hän oli huitonut voimakkaasti vastaan. Oli siis varsin eläväinen ja kiukkuinen syntyessään.

Jouduin viettämään sairaalassa 3 vuorokautta, vaikka olisin halunnut kotiin jo vuorokausi sektiosta. Kotona odotti kaksi pientä poikaa, joten en halunnut olla sairaalassa viikkoa.

Naapurini ilmestyi ovemme taakse päivä kotiutumisemme jälkeen. Hän oli ollut kesälomalla ja palannut töihin leikkaussalihoitajaksi samana aamuna.

Työpaikan kahvipöydässä hän oli saanut yhteenvedon loma-aikansa tapahtumista ja siitä ihmeellisestä äidistä, joka puhui puhelimessa ponnistusvaiheessa ja synnytti molemmilla tavoilla.

Oli nähnyt ikkunasta minut vaunulenkillä edellisiltana, joten selvästikin olin synnyttänyt tässä välissä. Viikkoa aiemmin hän oli nähnyt minut vielä mahan kanssa vaappumassa.

Koska kaksosia ei synny kyseisessä sairaalassa niin usein, hän piti epätodennäköisenä, että kyse olisi jostakusta muusta. Tosin ihmetteli, kuinka kykenin käymään kävelyllä niin pian sektion jälkeen.

Harmitteli, ettei ollut töissä sinä yönä kun synnytin, mutta ehkä se olisi ollut vähän erikoista – jos naapuri olisi nähnyt lapseni ennen kuin minä tai puolisoni!

Se äiti

Lue myös synnytystarinakilpailun 2020 voittajat:

Synnytystarinakisan voittaja: ”Sairaalassa minusta tuli ’julkkis’ – se, joka mursi molemmat kädet ennen synnytystä”

Synnytystarinakilpailun hopeasija: ”Ja niin mentiin nyrkki ahterissa sairaalaan saakka”

Synnytyksen kesto 97 tuntia: ”Minulle käytiin näyttämässä metrin päästä tytön herkkutatin muotoista päätä”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä