Mariian jalka amputoitiin, kun hän odotti toista lastaan – harvinaisen syövän uusiuduttua heräsi polttava kysymys
Todennäköisesti Mariia oli sairastanut syöpää jo ensimmäisessä raskaudessaan. Tieto aiheutti hänessä huolta: olisiko sairaus voinut levitä lapseen?
Patti oli ollut jalassa jo pitkään. Teini-iässä Mariia Puurila oli käynyt näyttämässä sitä lääkärissä. Tuolloin lääkäri oli ohjeistanut hänet röntgenkuviin, joissa ei ollut näkynyt mitään. Ei tietenkään, koska pehmytkudoskasvaimet eivät näy röntgenkuvissa.
– Olin 24-vuotias, kun menin näyttämään jalkapöydän päällä olevaa pattia yksityiselle ortopedille. Patti oli niin kipeä, että jos sitä edes hipaisi, oli kipu pahempaa kuin synnytyskipu. Ortopedi määräsi minut magneettikuviin, joissa näkyi muutos.
Kirurgi diagnosoi patin kystaksi ja yritti tyhjentää sitä. Toimenpide ei onnistunut, joten patti päätettiin leikata pois.
Leikkauksen jälkeen patti lähetettiin patologille. Kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta Mariia alkoi itse kysellä tulosten perään, sillä patologin lausuntoa ei kuulunut.
Tuolloin Mariia kuuli ensimmäisen kerran sanan synoviaalisarkooma, mutta ei ymmärtänyt, että kyseessä on pahanlaatuinen syöpä.
– Vasta kun kotiin alkoi tulla kutsuja kiireellisiin jatkotutkimuksiin, aloin ymmärtää, että kyse on jostain vakavasta.
Jalka leikattiin uudestaan ja lisäksi Mariialla aloitettiin sekä sytostaatti- että sädehoidot. Uusien magneettikuvien perusteella syöpä saatiin kokonaan pois, mutta viisi vuotta myöhemmin, syksyllä 2023, syöpä uusiutui ikävin seurauksin.
Pieni ihme
Hoitojen jälkeen Mariia halusi elää mahdollisimman normaalia 24-vuotiaan elämää: viettää aikaa ystäviensä kanssa, juhlia ja tavata uusia ihmisiä. Tuolloin hän tapasi myös lastensa isän.
– Löysin mieheni, kun minulla oli millin tai kahden siilitukka ja reisi revitty auki. En siis todellakaan ollut hehkeimmilläni, Mariia naurahtaa.
Ennen sytostaattihoitoja Mariian toinen munasarja oli poistettu ja pakastettu, sillä sytostaatit voivat vahingoittaa munasarjojen toimintaa. Lapsettomuusklinikalla Mariialle kerrottiin, että hänen mahdollisuutensa tulla luonnollisesti raskaaksi on häviävän pieni.
– Prosentuaalisesti mahdollisuuteni tulla luomuna raskaaksi on 0,003. Olikin melkoinen yllätys, kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa kolme vuotta syöpähoitojen päättymisen jälkeen, Mariia iloitsee.
Raskausaika ja synnytys sujuivat hyvin. Syövästä muistona olivat enää kontrollit, joissa Mariian oli käytävä vuosittain.
Voiko syöpä levitä sikiöön?
Vuosi sitten Mariian nilkkaan ilmestyi uusi kipeä patti. Mariia meni lääkärille, joka määräsi hänet röntgeniin sekä fysioterapeutille ja apuvälineteknikolle.
– Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kyse oli veneluun luutumattomuudesta. Kyseenalaistin tämän, sillä leikkauksesta oli tuossa vaiheessa jo viisi vuotta aikaa, eikä jalka ollut aiemmin vaivannut. Miten se yhtäkkiä olisikin ollut huonosti luutunut?
Tieto välittyi myös Mariian leikanneelle kirurgille, joka epäili myös luutumattomuutta, mutta määräsi Mariian varmuuden vuoksi magneettikuviin. Tulokset olivat musertavia.
– Astuin lääkärin ovesta sisään ja sanoin hänelle, etten taidakaan haluta tulla tänne. Tiesin, että syöpä on todennäköisesti uusiutunut ja silloin se tarkoittaa sääriamputaatiota.
Mariialle myös selvisi, että muutos oli näkynyt jo edellisissä kontrollikuvissa, mutta radiologi ei ollut huomannut sitä. Todennäköisesti Mariialla siis oli jo syöpä, kun hän odotti esikoistaan. Onneksi syöpä ei kuitenkaan ollut ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä – ei Mariian, eikä vauvan kehoon.
– Pelkäsin, että syöpä olisi saattanut levitä lapseeni, mutta lääkärit rauhoittelivat, että mahdollisuus on todella, todella pieni.
Ääniviestejä leikkaussalista
Kun jalka amputoitiin, Mariia odotti parin toista lasta. Häntä huolettikin, miten vauva selviää leikkauksesta. Jalkansa menettämistä Mariia ei pahemmin surrut.
– Ei minua ole haitannut, että jalka lähti. Jalka oli tosi ruma, enkä ole pystynyt juoksemaan viiteen vuoteen. Nyt kun saan proteesin, minulla on ehkä taas mahdollisuus alkaa harrastaa juoksua, Mariia perustelee.
Mariia halusi olla leikkauksen aikana hereillä, sillä hänestä se tuntui vauvankin kannalta paremmalta vaihtoehdolta. Vauvan vointia tarkkailtiin koko leikkauksen ajan, ja Mariia sai supistusten estolääkettä. Kaikki sujui lopulta hyvin. Mariia itse selvisi koettelemuksesta mustan huumorin avulla.
– Lähettelin kavereilleni ääniviestejä leikkauksesta, kun jalkaani sahattiin irti. He pitivät minua ihan hulluna. Halusin myös kuvan irrotetusta jalastani muistoksi. Siinä on nätit punaiset kynsilakatkin, Mariia nauraa.
Mariia korostaa, että hänelle jalan amputaatio oli kokemus. Sellainen kokemus, jonka olisi voinut jättää kokematta, mutta kokemus kuitenkin.
– Koska olin hereillä leikkauksen aikana, pystyin prosessoimaan amputaatiota paremmin kuin jos vain olisin herännyt yhtäkkiä ilman jalkaa, Mariia huomauttaa.
Positiivisuus kantaa
Mariian jalan amputaatiosta on nyt kulunut runsas kuukausi. Laskettu aika on ensi kuussa. Mariia toivoo, että jalan haava paranisi lopullisesti ja hän saisi proteesin ennen vauvan syntymää, jotta pienokaisen hoito olisi helpompaa. Tällä hetkellä hän liikkuu kepeillä ja pyörätuolilla.
– Muutimme taloon, jossa on asunut ennen pyörätuoli-ihminen, joten täällä oli valmiina esimerkiksi liuska vessaan. Tämä on helpottanut paljon arkea ja yksivuotiaan hoitoa. Proteesin kanssa lastenhoito onnistuisi kuitenkin vaivattomammin.
Raskausaika on sujunut hyvin. Välillä Mariia on jopa unohtanut olevansa raskaana, koska samalla on ollut niin paljon muutakin mietittävää.
– Olen odottanut sitä hetkeä, että voisin vapaasti nauttia raskaudesta, eikä aina tarvitsisi miettiä syöpää. Sellaista hetkeä ei vain ole tullut. Se on harmi, sillä en halua enää lapsia. Lääkäri epäili raskauden provosoineen syövän uusiutumista, enkä enää halua ottaa riskiä, että syöpä jälleen uusiutuisi.
Mariia käy kontrollikokeissa jälleen viiden vuoden ajan. Edessä saattavat olla myös sytostaattihoidot vauvan syntymän jälkeen, sillä syöpä oli levinnyt luuhun. Se tarkoittaa, että syöpäsolut ovat saattaneet päästä verenkiertoon ja etäpesäkkeitä saattaa ilmaantua jossain kohtaa esimerkiksi keuhkoihin.
– Sytostaattihoidot ovat kuitenkin todella rankkoja ja altistavat sydänsairauksille. Minun suvussani on monia ihmistä menehtynyt sydänsairauksiin, joten tämä hieman huolettaa. On puntaroitava tarkkaan, mikä on paras ratkaisu tilanteessani.
Kaikesta huolimatta Mariia jaksaa kuitenkin olla positiivinen. Hän on iloinen, että pääsee pian nauttimaan vauva-ajasta.
– Olen aina ollut luonteeltani positiivinen. Minusta negatiivisuus ei tuo mitään hyvää, vaan pahentaa vaan asioita. Ennemmin haluan keskittyä syömään terveellisesti ja olemaan onnellinen. Näin autan itseäni paranemaan syövästä, jotta voin olla lasteni elämässä vielä kauan, Mariia painottaa.
Mariian elämää voi seurata Instagramissa tililtä @leikeltymuija. Haastattelun antamisen aikaan Mariia oli raskaana, mutta jutun julkaisuhetkellä hänen vauvansa on jo syntynyt.
Jaa oma kokemuksesi