Raskaudesta palautuminen – Älä kiirehdi kilojen kanssa

Teksti Terhi

Raskaudesta palautuminen, hmmm. Miksi monella tuntuu olevan kiire eroon raskausaikana tulleista kiloista? Miksi synnytyksen jälkeen peitellään pömpöttävää vatsaa ja otetaan turhia paineita, jollei sairaalan ovista poistu omissa mitoissaan oleva nainen, joka ei edes näytä siltä että olisi juuri synnyttänyt? Onko naisilla liian kovat paineet palautua odotuksesta mahdollisimman nopeasti?

Puhuin eräs päivä ystäväni kanssa puhelimessa tästä aiheesta ja sen kautta eksyin katsomaan kuvia, jotka oli otettu vain muutama päivä synnytyksen jälkeen vuonna 2015. Muistan kuinka sen valtavan vatsan jälkeen se pieni pömppö ei häirinnyt yhtään, se ei tuntunut yhtään isolta ja oloni oli hyvä. Keskityin enemmän vauvaani kuin siihen miltä itse näytin. Kirjoitin blogiinikin, kuinka olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni synnytyksen jälkeen? Moni sanoi, kuinka mahtavaa, kun hyväksyn itseni näin. Hieman ihmettelin, että eikö muut sitten ole kokeneet tätä fiilistä synnytyksen jälkeen. Ehkä en vain katsonut kunnolla peiliin, sillä kun katsoin kuvia nyt, niin en näytä niin hyvältä, miltä omasta mielestä silloin tuntui. Mutta se ei haittaa, sillä tärkeämpää oli, että silloin koin oloni hyväksi ja en murehtinut miltä kroppani näyttää.

Jokunen viikko synnytykseni jälkeen päädyin selaamaan facebookkia ja jostakin eteeni ponnahti teksti ja kuva, jossa joku esitteli kuvaa itsestään vain muutama päivä synnytyksen jälkeen. Katsoin kahdesti, ennen kuin pystyin uskomaan, että hän on ollut edes raskaana. Voin sanoa, että koin oloni hetkessä  v a l t a v a k s i  ja ehkä hieman kateelliseksi. Yhtäkkiä se hyvä fiilis omaa vartaloa kohtaan alkoi murenemaan. Onneksi kuitenkin vain hetkellisesti.

Ajattelin asioita hieman enemmän, enkä alkanut verrata itseäni liikaa muihin. Mietin, kuinka kroppa on juuri kantanut yhdeksän kuukauden ajan sisällään uutta elämää, vatsa on venynyt valtavasti ja myös koittanut varastoida osan kiloista imetystä varten. Ajattelin, olen juuri synnyttänyt äiti ja kroppani saa näyttää tältä. En voi olettaa, että olisin odotuksen jälkeen läheskään siinä kunnossa kuin olin ennen odotusta. Kropalla vie monta kuukautta aikaa palautua raskaudesta ja se aika on annettava.

Vaikka minulla oli ennen tuota kokemusta neljästä palautumisesta, on jokainen niistä silti ollut täysin erilainen ja joka ikinen kerta se on ollut kuin uusi juttu. Yhdestä kilot on lähtenyt varisten, parista ollut kiinni tiukassa ja parista lähtenyt hiljalleen. Joka raskaudessa kiloja on myös tullut eri määrä ja tästä syystä palautuminenkin mennyt luonnollisesti eri tahtiin. Olen huomannut, että joka kerran jälkeen suunta on nyky maailmassa ollut enemmän se, että raskaudesta pitäisi palautua mahdollisimman pian.

Meidän pitäisi muistaa, että meillä kaikilla on raskauksissa erilaiset lähtökohdat ja me myös palaudumme jokainen omaan tahtiin. Älä siis kiirehdi kilojen kanssa. Esimerkiksi itsellä kilot eivät ole pahemmin karisseet niin kauan kun olen imettänyt. Mutta kun imetys loppuu, ovat ne viimeiset kilot tipahtaneet hiljalleen omaan tahtiin.

Miten sinä olet kokenut oman palautumisesi raskaudesta?

<3 Terhi

Kommentit

18 kommenttia
Terhi

Hyvä, jos tämä hellitti edes hieman stressaamista.♥
Kyllä nuo somessa olevat kuvat, varsinkin niistä juuri synnyttäneistä jotka näyttävät etteivät edes ole synnyttäneet, voivat luoda turhaa painetta. Pitäisi koittaa olla itselle armollinen ja muistaa että jokainen meistä on yksilö. Kun vauva syntyy, koita olla murehtimatta ja keskittyä häneen.♥ Kroppa vaatii aikaa palautuakseen ja hiljaa hyvä tulee. Ihanaa odotusta sinne.:)

Avatar

Mun mielestä on hassua kun puhutaan niin tarkasti tietystä kilomäärästä mikä pitäisi tiputtaa tai saavuttaa. Itellä on kaksi lasta ja ennen, jälkeen ja lasten välissä paino on ollut aina vähön eri. Toisen lapsen en ole entisissä kiloissa edelleenkään 1,5v synnytyksestä. Mutta miks ihmeessä pitäiskään? Kaks raskautta ja synnytystä takana, kroppa ei näytä samalta, on eri mallinen, miten painokaan voisi olla just se sama. Kun toisen lapsen vauvavuosi oli ohi, alkoi itellö olla aikaa mielenkiintoa miettiä omaa kuntoa ja palautumista, ja sekin liittyen lähinnä ongelmaan saada pömppis mahtumaan muuten sopiviin housuihin ? Ehkä itellä on tämmöinen ajatus koska oon ulkonäöllisesti suunnilleen samaan kokoluokkaan palautunut itekseen. Paino ja vaatekoko on kuitenkin vaihdellut ja nytkin ihan eri kuin ennen lapsia.

Terhi

Kiva kun kerroit kokemuksistasi. 🙂 Itselläni mennyt suunnilleen samalla tavalla. Lähtöpaino on ollut aina eri joka raskauden alussa ja en ole ottanut painosta mitään stresiä. Yleensä olen ollut vuoden kuluttua synnytyksestä palautunut suht ennalleen, vaikkei paino samoissa olekaan. Yleensä sitten jossakin vaiheessa sitä alkaa kiinnittää omaan ulkonäköön huomiota, kun arkeen mahtuu muutakin kuin vauvaa. 😀

Avatar

Ekoina päivinä synnytyksen jälkeen oma ajatus peilikuvasta oli että ohhoh. Vaikkei kiloja superpaljon jäänytkään, niin siinä vaiheessa toki se mahan palautuminen oli niin aluillaan, että ensisynnyttäjänä sitä ajatteli, että mitähän tästä tulee. Hyvin kuitenkin palautui, pikkuhiljaa 🙂 Toisilla maha näyttää jo melko pian taas tavalliselta ennen raskautta -mahalta, toisilla se kestää. Vertailu on inhottavaa, samoin, kuin raskaanaolevien mahojen kokojen vertailukin..

Terhi

Kyllä se oma peilikuva voi järkyttää synnytyksen jälkeen.
Mä olin Hugon synnyttyä jotenkin niin tyytyväinen omaan ulkonäkööni, että jälkeenpäin olen ihmetellyt ja ollut iloinen, että silloin en keskittynyt siihen miltä oma vartalo näytti. Kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, vatsani oli niin suuri, että esikoinen kysyi kerran ”äiti, koska se toinen vauva syntyy”. Jokaisen synnytyksen jälkeen maha on ollut eri kokoinen ja palautuminen tapahtunut eri tahtiin. Sillä minäkään en pidä vertailusta, jokaisen palautuminen on yksilöllistä niin kuin se vatsan kasvukin. 🙂

Avatar

Raskaudesta palautuminen näyttää olevan todella yksilöllistä :).
Heti raskauden jälkeen halusin pukeutua mahdollisimman mukavasti (lue trikoot) ja annoin pömppämasun näkyä – olinhan saanut juuri vauvan joten vatsani ei mitenkään voi olla vielä litteä.
Ne muutamat kilot, jotka raskauden aikana tuli, ovat lähteneet imetyksen aikana, vaikka syön val-ta-vas-ti. Nyt painan vähemmän kuin ennen raskautta. Olen tietty turhamaisena naisena tähän tyytyväinen ja samalla kiitän onneani että juuri minulle kävi tämä imetän-ja-laihdun -tuuri.

Terhi

Kyllä se on jokaisella yksilöllistä. Huomaan omalla kohdalla sen, että esikoisen aikaan kilot karisi ropisten ja nyt tästä viimeisimmästä ne olivat aika tiukassa. Nyt vielä vähän jäljellä, mutta olen tyytyväinen tähän. 🙂 Kiva kuulla, että siellä kilot lähti hyvin ja toki siihen saa olla tyytyväinen. 😀

Avatar

Mulle on ollut aina vähän kova paikka raskausaikana kertyneet kilot ja olen jotenkin ”häpeillyt” niitä heti synnytyksen jälkeen. Vaikka tiedän ettei pitäisi!
Kerran jopa jäin parin viikon ikäisen vauvan kanssa kotiin (toki leikkauksesta toipuminen vie aina vielä pidemmän ajan) mieheni siskon kihlajaisista, koska häpesin niin paljon omaa ulkomuotoa ja sitä etten löytänyt mitään sopivaa päälle pantavaa :/ kuulostaa tosi tyhmältä näin jälkikäteen, mutta se oli todellista totta silloin ja iso murhe.
Nyt niille osaa jo ehkä vähän hymähdelläkin..

Onneksi sitten kilot ovat alkaneet imetyksen ja liikkumisen voimalla karista aina nopeasti 🙂

Terhi

Vaikka se muuttunut ulkomuoto on raskauden jälkeen ihan normaalia, voi se joillekin olla todella iso pala purtavaksi. On todella ikävää, jos oma ulkomuoto on ahdistanut sinua silloin noin paljon. :/

Avatar

Kolme raskautta takana, kahdesta ekasta kilot tippuivat kuin itsestään puolessa vuodessa mutta nyt kolmas lapsi melkein vuoden ja 5kg on jämähtänyt. Toki on itseinhoa ”saamattomuudesta” mutta eniten ärsyttää se että vaatekaappi on täynnä pieniä vaatteita! On kallista ostaa kaikki isompaa kokoa. On todella vaikea olla itselleen armollinen. On ok että vartalo muuttuu raskauksien myötä mutta minusta lapsen saaminen ei saisi olla mikään ”tekosyy” ylimääräisiin kiloihin. Tällä hetkellä arki kolmen alle 5v kanssa on vauhdikasta eikä sitä aina vaan jaksa syödä oikein tai liikkua tarpeeksi. Uskon että oma fiilis olisi parempi jos niitä raskauskiloja ei enää olisi..

Terhi

Näinhän se on, ettei lapset ole mikään tekosyy liikakiloihin, mutta koita kuitenkin olla itsellesi armollinen ja hiljalleen pienillä muutoksilla lähteä tiputtamaan painoa, niin että se tuntuu itselle hyvältä. Itsekin syön huonosti ja pitäisi oppia syömään paremmin. Arki on kuitenkin kiireistä ja helpommin sitä nappaa sen suklaapalan. :/ Parannettavaa riittää siis täälläkin sen suhteen. Tsemppiä sinne. 🙂

Avatar

Mulla on yksi raskaus ja synnytys takana. Ennen raskautta painoin 57kg, raskauden loppuvaiheessa 86kg ja melkein 9kk synnytyksestä 78kg. Mulla oli toiveena päästä vähintään 60kg:hen vauvavuoden aikana mutten vaa saa itteäni niskasta kii 🙁

Terhi

Joskus sitä ei vain saa itseään niskasta kiinni. Jos kesän myötä saisit lisää intoa. 🙂
Minulla paino on laskenut muutamat kilot helposti ja sitten jämähtänyt. Yleensä vasta imetyksen loputtua (kun ei tee enää niin hulluna mieli suklaata) sitten tippunut helpommin. Tsemppiä sinne, hiljaa hyvä tulee. 😀

Avatar

Mäkin oon kyllä aika huolestunut tästä nykyisestä meiningistä. Pari päivää synnytyksen jälkeen pitäis olla jo ihan sen näköinen niin kuin ei olisi ikinä raskaana ollutkaan. Ja aivan kauheaa jos sulla on vielä 2kk päästä jotain ylimääräisiä kiloja!!
Mulle kävi samoin kuin sulle täs viimeisessä raskaudessa,omasta mielestäni olin niiiiin sutjakas kunnos heti synnytyksen jälkeen. Kai se ero oli niin iso siihen pallo vattaan ?ja enemmän halusin keskittyä siihen vauva aikaan kuin omiin kiloihini! Olisko se sitten ikäkin joka toi tuota armollisuutta itseä kohtaan?!

Terhi

Tämä nykyinen ”ihanne” luo varmasti todella monelle odottajalle suuria paineita palautuimisen kanssa. :/ Kropallekin varmasti helpompaa palautua rauhassa kuin pikavauhtia.
Mustakin tuntuu, että se ero suureen vatsaan ja synnytyksen jälkeiseen oli niin iso, että siksi vatsa tuntui niin pieneltä ja sen jälkeen elinkin pitkään vauvakuplassa, jossa se oma vartalo ei haitannut yhtään. 😀 Ja kyllä tämä ikäkin on opettanut olemaan itselleen armollisempi, hih.

Avatar

Mä odotan tällä hetkellä esikoistani viikolla 32 ja valitettavasti oon murehtinut tätä asiaa. Aina ollut todella huono itsetunto ja kun lihoin juuri ennen raskautta 7kg niin kilot ovat stressanneet ihan liikaa. Etenkin kun some pursuaa treenikuvia ja supertimmejä ihmisiä niin sitä on liian ankara itselleen. Toivon, että kun poika saapuu maailmaan niin ei keskittyis todellakaan siihen omaan ulkonäköönsä eikä olis niin kriittinen vaan keskittyis siihen ihanaan uuteen tulokkaaseen joka kasvaa ihan liian nopeasti. Tää oli todella hyvä kirjoitus mikä sai stressiä vähän hälvenemään. <3

Avatar

Mulla on esikoisen syntymästä reilu vuosi. Muuan kilo ja pömppää mahaan on lähtötilanteeseen verrattuna jäänyt. En ole ottanut paineita palautumisesta, enkä aio ottaa edelleenkään. Ei tämä vartalo tule olemaan enää samanlainen kuin ennen vauvaa (esim. rinnat ei tule koskaan palautuminen ennalleen). Se on ihan ok. Ulkonäkö muuttuu iän myötä joka tapauksessa. Niille äideille, joita oma peilikuva inhottaa, haluaisin sanoa että katsokaapa itseänne sen pienen lapsenne silmin. Olet maailman ihanin, kaunein ja rakkain äiti!

Terhi

Hienoa, ettei sielläkään ole otettu paineita palautumisesta. Kyllähän se kroppa aika muutoksen kokee. 🙂
Kyllä, lasten silmissä me olemme täydellisiä juuri tällaisina kuin olemme.♥

Vastaa käyttäjälle SallaK Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä