äiti ja melukylän lapset - Banneri

No niin, nyt se luvattu synnytyskertomus teille ja itselleni samalla muistoksi. Moni on kysellyt miksi synnytykseni edes käynnistettiin ja syynähän siis oli tunnin matka sairaalaan ja minun aiemmat nopeat synnytykset (edellinen 45min). Siksi tälläkin kertaa lääkäristä(kään) meillä ei ollut edes muuta vaihtoehtoa. Tämä olisi meille se turvallisin.

Kävin Tayssissa synnytystapa-arviossa viime viikolla maanantaina ja tuolloin käynnistyspäiväksi valittiin torstai 20.2. Olisivat kuulemma voinet käynnistää jo tuolloin maanantaina, koska paikat olivat sen verran kypsät, mutta siirrettiin päivää siitäkin syystä, että olin liikkeellä yksin ja lapsille piti saada hoitaja järjestettyä. No mutkia tuli siinäkin matkaan, kun herra yrjö tuli kylään. Alkoi jo jännittää joudunko lähteä synnyttämään yksin, miehen pyörittäessä kotona sairastupaa.

Torstaina aamusta tunnelma kotona oli jännittynyt. Olimme pohtineet mieheni kanssa edellisenä iltana sitä vaihtoehtoa, jos hän jää kotio ja äitini lähtee mukaan synnytykseen (se sopi äidilleni). Itseäni harmitti paljon, jos mies ei pääsisi mukaan, mutta toisaalta olisi parempi, että hän jäisi kotiin ja äitini ei sairastuisi. Äitini tullessa meille teimme päätöksen siitä, että hän lähtee kanssani synnyttämään ja niinpä me ajelimme selkeässä pakkassäässä kohti Tayssia.

Mutta nyt itse synnytyskertomus – Raskausviikko 39+2

Ensin kävin lääkärillä, joka vielä ultralla katsoi vauvan olevan oikein päin ja hänen voivan siellä hyvin. Samalla hän tarkisti, olisiko tilanne kypsä siihen kalvojen puhkaisuun, vai edetäänkö toisella tapaa. Tilanne oli oikein hyvä kalvojen puhkaisuun ja hän kertoi, kuinka pääsisimme pian jo saliin. Hetken kuluttua kumminkin hän tuli pahoittelemaan, että saleja on kyllä vapaana, mutta kätilöistä puutetta, joten voisimme jäädä odottelemaan soittoa heiltä, koska pääsisimme saliin. Kävimme syömässä Subit ja vain hengailimme jonkin aikaa.

Lopulta puhelimeni soi ja lähdimme jännittyneenä kohti synnytysosastoa. Vastassa oli ihana kätilö ja kätilöopiskelija. Alkuun meni aikaa, kun otettiin vauvasta käyrää, laitettiin kanyyli ja kyseltiin vielä tietoja. Juteltiin mahdollisesta kivunlievityksestä ja esitin toiveeni selvitä ilman niitä, mutta tarvitsisin luultavammin tsemppausta lopussa.

synnytyskertomus

Lopulta oltiin saatu kaikki tarvittava tehtyä ja paikalle tuli lääkäri puhkomaan kalvoja. Minä tärisin hallitsemattomasti jännityksestä. Se tärinä ei lakannut millään ja lääkärikin siinä sanoi, että rentoudu vain. Ja koitinhan minä, mutta selitäppä se jännittyneelle mielelle, heh. Lääkäri koitti paikat aika kovakouraisesti ja otti kalvojen puhkaisuun tarvittavan välineen. Hän puhkoi kalvot, mutta vettä ei tullutkaan. Hän sanoikin siinä, ettei sittenkään puhkaise niitä, sillä tuntee vauvan käden olevan tulossa ensimmäisenä. Mutta sanoi myös, että kalvoihin on voinut tulla pieni reikä. Sain käskyn makoilla paikoillani ja aloittaisimmekin käynnistyksen oksitosiinilla.

Hetken kuluttua kätilöiden valmistellessa tippaa tunsin kuinka lapsivettä alkoi valua ja sitähän sieltä tosiaan tuli. Edelleen en saanut nousta, jotta saataisiin vauvan pää turvallisesti alas niin, ettei käsi olisi enää siinä. Ja koska kalvot olivatkin menneet siinä rikki, ei oksitosiinia vielä aloitettu. Odoteltiin ensin tunti täyteen.

Oksitosiinitippa valumaan – Se on menoa nyt

Tunti kului ja kätilö koitti vauvan pään olevan turvallisesti tulevan ensimmäisenä. Joten laitettiin vauvalle pinni päähän ja oksitosiini tippumaan ja sain luvan nousta ylös. Minulla oli toiveena olla pystyasennossa niin paljon kuin mahdollista. Oksitosiinia tippui ensin vartin verran, jonka jälkeen annosta nostettiin. Tiesin kokemuksesta, että se luultavammin riittää käynnistämään synnytyksen ja niin siinä kävi tälläkin kertaa.

Ensimmäinen pieni tuntuva supistus tuli juuri ennen kuin kätilöt olisivat nostaneet annosta kolmannen kerran. Päättivät kuitenkin katsoa käynnistyykö synnytys ja kyllä käynnistyi, niinpä annosta ei nostettu. Alkuun muutama supistus oli sellaisia vatsan kovettumisia. 13.30 otin itsestäni kuvan, viimeisen kuvan tämän vatsan kanssa. Höpöttelin äitini ja kätilöharjoittelijan kanssa ja kerroin heille aika tarkasti, kuinka uskon synnytyksen etenevän ja milloin ne tuntuu missäkin ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun ensimmäinen kipeämpi supistus tuli, tiesin että se olisi nyt menoa. Tiesin, ettei näitä supistuksia taaskaan tulisi montaa, ennen kuin pieni on sylissä. Huokaisin kuitenkin hieman, sillä tällä kertaa vauhti oli maltillisempi kuin edellisestä.

Ja kaikki eteni aina juuri niin miten olin kertonut

Salissa oli rauhallinen fiilis. Ei mitään kiirettä, ei kaaosta. Supistukset tuntuivat renkaana ympärilläni ja lantion keinutus puolelta toiselle auttoi. Nojasin sängyn päällä olevaan säkkituoliin. Tulee supistus ja sanon äidilleni, että kun alan lausumaan vokaaleja, hän tietää pienen syntymän olevan lähellä. Tulee supistus ja suustani alkaa kuulua AAAAAAAA, hyvin matalalla äänellä. Kätilöopiskelija neuvoo äitiäni painamaan selästä oikeista pisteistä supistuksen aikana. Tulee supistus ja äitini painaa pisteitä, tulee toinen ja sama homma jatkuu, kunnes seuraavalla supistuksella huudan kuinka vauva vain valuu alaspäin.

Kiipeän sängylle, jossa opiskelija tutkii minun olevan 10cm auki. kello on tuolloin hieman vajaa kaksi. Minä alan itkeä, sillä pieni paniikki nostaa päätään ja pään sisällä on yhtäkkiä kaaos. Miten tämä on mahdollista, eihän kipeitä supistuksi ollut tullut kuin vasta ihan muutama hassu (olisikohan kuusi kipeämpää supistusta). Nytkö vauva jo syntyy. Tulee supistus ja selkä on tulessa. Supistuksen jälkeen käännyn kyljelleni ja odotan seuraavaa supistusta. Tiedän, että se on se jolla vauva syntyy.

Seuraa syvä hiljaisuus ja kaikki vain odottavat

Kätilö on valmis, opiskelija on valmis, minä en ihan. Äitini ja kätilöt ovat saaneet rauhoiteltua minut. Sekavana mainitsen jotain häpyhermopuudutteesta, mutta toiveideni mukaan kätilö tsemppaa minut siitä yli. Tiesin, että tämä oli tyyntä ennen myrskyä vaihe ja se odottelu kesti melkein 10 minuuttia.

Lopulta supistus tulee. Se on voimakas ja repivä, mutta annan kehon ensin työntää vauvaa ulospäin. Kuuluu matala AAAAA ja kätilö pyytää hieman ponnistaa. Ähkäisen ja pää on syntynyt. Vauva itkee silloin jo ensimmäsitä kertaa. Vauvan ympärillä on napanuora ja vauva pitää synnyttää sen läpi. Kätilö keplottelee vauvaa ulos ja tuntuu todella kovaa kipua. Taidan sanoa halkeavani, mutta kätilö huutelee rauhoittavasti, etten halkea ja niin vauva jo syntyykin. Klo 14:10 syntyy pieni tyttömme. Hän painoi 3450g, oli ensimittauksella 46cm ja uusintamittauksella 49cm  ja päänympärys oli 34cm.

Synnytyksen kokonaiskesto oli 1h9min. Aika ensimmäisestä tuntemastani supistuksesta vauvan syntymään oli 55minuuttia. Alle 10 kipeällä supistuksella selvittiin tällä kertaa. Sain juuri sellaisen synnytyksen kuin halusin. Vauhti ei ollut ihan liian hurja, vaikka pienellä olikin lopulta kiire maailmaan ja selvisin ilman kivunlievityksiä ja ruhjeita. Olo oli loistava, ihan kuin ei olisi edes synnyttänyt. Äidistäni oli valtava tuki minulle ja hän sai kokea upean kokemuksen, nähdä lapsenlapsensa syntymän. En olisi voinut parempaa synnytystä enää toivoa.

Sellainen synnytyskertomus tällä kertaa. Tulipas siitä pitkä. Kiitos jos jaksoit lukea sen loppuun.

Kommentit (10)

Olipa kiva että nopeudesta huolimatta kaikki sujui hyvin ja sait ihanan kokemuksen

Ihana synnytyskertomus! Upeaa, että kaikki meni noin hyvin. Äidillesi varmasti aivan mieletön kokemus, nähdä oman lapsenlapsen syntymä . Onnea vielä pienokaisesta!

Jäi kyllä tosi hyvä fiilis tuosta synnytyksestä ja kyllä äidistä oli tosi kiva olla mukana.♥
Kiitos paljon.♥

Paljon onnea! <3
Oletko huomannut onko annetulla oksitosiinilla ollut millaisia vaikutuksia sinun seuraaviin päiviin? Minun 4.synnytys käynnistettiin (mm. oksitosiinilla) ja ekaa kertaa en osannut nukkua sairaalassa juuri yhtään, kävin jotenkin ihan kierroksilla vielä kotonakin (+ koko ajan kasautuva univelka). Jälkeenpäin olen pohtinut oksitosiinin osuutta asiaan.

Kiitos paljon.♥
En ole kyllä itse laittanut erikoisemmin mitään merkille. Uni ei kyllä ekana yönä tullut, muttei ole tullut muistakaan. 🙂

Uskomatonta, että joku voi synnyttää noin ”helposti”! 😂🤩 Mun neljä synnytystä on kestäneet kaikki 10-28h + kolme viimeisintä alkoi supistella jo 2vrk ennen varsinaisen synnytyksen alkua. Ei mitään läpihuutojuttuja. 😂 Mutta ihania silti, kaksi viimeisintä selvisin luomuna ja oli ihanaa kokea se. ☺️
Ihana pieni tyllerö❤️❤️

Hih, meni kyllä tosi helposti ja nopeasti. 😀
Toi on ikävää, jos supistelut alkaa tuollain muutama päivä ennen ja kuitenkaan eivät käynnistä synnytystä.
Täälläkin mentiin luomuna. 🙂
Kiitos, hän on kyllä aivan ihana.♥

Mukava lukea aina synnytyksistä. Niin erilaisia aina.

Tosi ihania kuvia muuten sulla tässä postauksessa! <3

https://www.kotonajakaupungilla.fi/

Mäkin tykkään lukea synnytyskertomuksia, kun se on kaikilla aina niin erilainen kokemus.♥
Voi kiitos paljon, kiva kuulla.♥

Kyllä, jäi tosi hyvä fiilis tästä synnytyksestä.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X