äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tässä pari päivää sitten otin itseäni niskasta kiinni ja avasin tietokoneelta sähköisen neuvolakortin ja päätin, että nyt se synnytystoivelista on täytettävä. Mitään suuria en sinne tälläkään kertaa kirjoittanut, mutta itselle tärkeät jutut oli saatava ylös. Siinä kun listaa kirjoittelin iski kyllä pieni jännitys ja huomaan, kun synnytys lähenee kuinka alkaa sellaiset vanhat ”pelot” nousta pintaan.

Synnytystoivelista sisälsi tällä kertaa aika samoja toiveita, mitä oli edellisessäkin. Toivoin, että voisin olla avautumisvaiheessa mahdollisimman paljon jalkeilla, mutta jos kroppa luonnostaan ohjaa johonkin muuhun niin haluan kuunnella sitä. Joskus kun voi vain olla helpottavampaa maata kylkiasennossa kuin olla pystyssä. Lisäksi toiveena oli saliin rauhallinen tunnelma varsinkin siinä tapauksessa, jos synnytys taas etenee vauhdilla niin olisi edes jokin asia mahdollisimman seesteinen.

Kivunlievityksistäkin kirjoittelin omat toiveet. Tarkoituksena olisi koittaa selvitä tälläkin kertaa ilman mitään, mutten ole kivunlievityksiä kohtaan ehdoton kieltäytyjä, sillä onhan niistä hyviä kokemuksia. Jos kuitenkin synnytys etenee taas vauhdilla, uskon selviäväni ilman mitään. Mainitsin myös, että jos oksitosiinia pitää antaa, edettäisiin annoksen nostamisen kanssa maltillisesti.

Eipä se synnytystoivelista iso ole, mutta lyhytkin on hyvä olla

Kerroin myös kuinka ponnistusvaihe on itselle se kaikista pelottavin ja se hetki jolloin tarvitsen erityisesti tsemppausta. Ponnistusvaiheet on mulla ollut kyllä lyhyitä, mutta yhden synnytyksessä vauva oli niin solmussa napanuoran kanssa ja häneltä se leikattiin heti kun pää syntyi ja syliin nostettiin veltto vauva jolla oli värikin hävinnyt. Se on jättänyt ponnistusvaiheeseen sellaisen kammon, että mitä jos vauvalle käy jotain.

Edellisen kohdalla sainkin ponnistusvaiheen alussa kauhean itkukohtauksen kun pelko otti vallan. Mainitsin siitä synnytystoivelistassa, jotta kätilöt osaavat tälläkin kertaa varautua sellaiseen tilanteeseen. Toivottavasti kuitenkin tällä kertaa se peikko pysyisi poissa ja olisin luottavainen sitä kohtaan. Ja kyllä mua synnytys jännittää ihan super paljon, turha sitä on kieltää. Koskaan kun ei tiedä miten se etenee.

Synnytystoivelista sisälsi myös toiveen siitä, kuinka haluaisin synnytyksen jälkeen vauvan heti syliin ihokontaktiin, mikäli se on mahdollista. Lisäksi toiveena olisi päästä potilashotelliin jos sen minun ja vauvan kunto vain sallii. Saa nähdä miten synnytys sitten etenee ja miten kaikki lopulta menee. Siksi minun synnytystoivelistani on tätä luokkaa. Viime synnytyksessä lista oli aika samanlainen ja sain hyvän synnytyskokemuksen. Toivon, että tälläkin kertaa homma etenee hyvin.
Seuraa myös instagramin puolella.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X