äiti ja melukylän lapset - Banneri

Asia jota aina odotusaikana miettii on se kuinka sisarukset ottavat vauvan vastaan ja miten se uudenlainen arki siitä alkaa rullaamaan. Tällä kertaa eniten jännitin miten parivuotiaamme tähän uuteen tilanteeseen reagoi ja mitä nelivuotias tuumaa, sillä vaikka hän on jo isosisko, ei hän pahemmin muista millaista oli kun vauva tulee kotiin. Olihan hän ensimmäisellä kertaa vauvan tullessa kotiin vasta 1v 9kk.

Sitä miettii kuinka saa kaiken hoidettua niin, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa huomion ja ettei tietyt rutiinit pahemmin muutu. Varsinkaan ihan pienten, sillä he ovat muutoksille kaikista herkimpiä. Meillä kun mies ei oikein pysty minkäänlaista isyyslomaa pitämään niin se arjen pyöritys on alusta asti minun hoidettava. Silloin väkisinkin vastaan tulee tilanteita jolloin pitää miettiä kenen asiat hoidetaan ensimmäisenä.

Sisarukset odottivat malttamattomina vauvaa kotiin

Kun pari viikkoa sitten lauantaina päästiin vauvan kanssa kotiin, odottivat sisarukset malttamattomina pikkuveljen näkemistä. Kuvien ja videopuheluiden kautta olivat toki vauvan nähneet, mutta ihan livenä eivät. Itse siinä kotimatkalla jännitin miten parivuotias ottaa minun ja vauvan näkemisen.

Ja kyyneleethän siinä nousi silmiin kun kurvattiin autolla pihaan ja ulko-ovi aukesi ja lapset siellä ovella seisoivat hymyt korvissa. Yksi huusi ”toitko vauvankin mukana?” Ja kun kannoin kaukalon sisälle oli kaikki seitsemän siellä katsomassa. Parivuotias tuli heti minua halaamaan ja vauva oli aika jännittävä ja pelottavakin asia.

Isommat olivat kaukalon ympärillä ja kuului ”En kestä miten pieni” ”Miten pehmeät posket ja pienet kädet” ”Saako sen ottaa syliin?” Parivuotias taas juoksi pakoon olohuoneeseen, kun vauva liikahti. Samalla hän huusi ”Se liikkuu!” Hän tuli takaisin keittiöön ja pidemmän välimatkan päästä ohjeisti sisaruksiaan ”Älä koske siihen!”

Lopun päivää ja iltaa vauva kiersi sisaruksen sylistä toisen sisaruksen syliin. Voi sitä rakkauden määrää minkä pieni vauva sisaruksiltaan saikaan. Sitä oli aivan ihana seurata. Myös meidän parivuotiasta oli ihana katsoa. Vauva kiinnosti paljon, mutta jännitti liikaa mennä lähemmäksi katsomaan. Hän tykkäsi enemmän siitä, että äiti tuli kotiin, kuin että vauva tuli. Mutta hän sai omaan tahtiin tutustua vauvaan ja seuraavana päivänä hän halusi jo vauvan syliin, antoi haleja ja suukkoja.

Tämän parin viikon aikana sisarukset ovat saaneet tutustua veljeensä ja ovat kyllä edelleen jokainen häneen rakastuneita. Eli ainakin tämä alku on sujunut hyvin, eikä mitään mustasukkaisuuttakaan ole toistaiseksi ilmaantunut.

Voit seurailla myös instagramissa meidän meininkiä.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X