LAPSET LÄHTI, LEPÄSIN JA SAIN STIPENDIN

En ole vielä viidenkään vuoden jälkeen tottunut siihen rauhaan, joka kotiin laskeutuu kun lapset lähtevät asuttamaan toista kotiaan. Yllättäen kaikkein kovin ikävä on heti hyvästien jälkeen. Vuoroviikkovanhemmuus on kaikkein konkreettisimmillaan sillä hetkellä, kun hyvästelen, ovi menee kiinni ja jään yksin tai Pepen kanssa kaksin hiljaiseen kotiin.

Jälleen viime perjantaina lapset lähtivät ovesta iloisina, toinen jopa hieman riemusta kiljuen. Isän luona tiedossa oli yökyläsynttärit sekä vanhojen naapurien kyläilyä. Meillä ei ole koskaan näiden viiden vuoden aikana tapahtunut sellaista, että jompi kumpi lapsi ei olisi halunnut vaihtaa kotia. Kodin vaihto tapahtuu aina hyvillä mielin, mikä tietysti helpottaa omaa sopeutumistani uuteen viikkoon.

Kodin vaihtoon halutonta lasta en pystyisi lähettämään toiseen kotiin. Tällaisten tilanteiden varalle olisi varmaan hyvä olla jokin suunnitelma. Itse ajattelen lähtökohtaisesti niin, että molemmat kodit ovat aina avoinna lapsille ja he saavat itse päättää kummassa kodissa oleilevat. Me molemmat perheet taas yritämme tarjota lapsille sellaisen ympäristön, johon he haluavat mielellään tulla ja jossa he viihtyvät.

Tänä viikonloppuna olen pitkästä aikaa ihan vain levännyt ja rentoutunut

Normaalisti olen ollut lapsettomina viikkoina töissä ja tehnyt työn ohessa koulutehtäviä, jotta voisin lapsellisina viikkoina opiskella vähemmän. Viime aikoina opiskeluun on kuitenkin pitänyt keskittyä myös niillä viikoilla, kun vapaa-aika on pyhitetty lasten menoille. En tiedä ilmoittauduinko syksyllä liian monelle kurssille vai ovatko kurssit vain olleet aiempaa työläämpiä, mutta parin viime viikon aikana minusta tuntui, että opinnot ikään kuin liukuivat ohitseni enkä saanut mistään kunnolla kiinni, kun tein niin montaa asiaa samaa aikaa.

Heräsin aamuöisin tunteeseen, että olin unohtanut jotain tärkeää, enkä pystynyt nukahtamaan enää uudestaan. Päivällä vietin tietokoneella pahimmillaan aikaa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Suoritin webinaaria webinaarin perään ja huomasin yleensä luennon jo alettua, että minun pitäisi nyt olla luennolla.

Sain vihdoin luettu loppuun aikoja sitten aloittamani kirjan: Rikastamo: Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset.

Pohdin viime perjantaina, että voin lasten lähdettyä keskittyä koko viikonlopun koulutehtäviin, palauttaa esseet pari viikkoa ennen deadlineja ja kokea itseni super tehokkaaksi. Tehokkaan sijasta päätin tuntea itseni hyvin levänneeksi ja onnelliseksi. Suljin läppärin perjantaina kello 16 ja avasin sen tänään maanantaina kello 12.

Näiden kellonlyömien välistä löytyy 12-tuntisia yöunia, rauhallisia brunsseja, tv-ohjelmia, Netflix-sarjoja ja loppuun luettu kirja. Kotoilun lisäksi vierailin siskojeni kanssa isoäitini luona, jossa ilahdutimme mammaa sushilla sekä viinillä ja katselimme yhdessä telkkarista Masked Singerin. Myös siskoni ja kummipoikani kyläilivät meillä ja eilen eksyimme äitini sekä siskojen kanssa kahvilaan sekä shoppailemaan.

Tänään heräsin kymmen tunnin yöunien jälkeen virkeänä uuteen viikkoon

Kävin koiran kanssa aamulenkillä koirapuistossa ja kelailin alkavaa viikkoa mielessäni samalla kun katselin edes takaisin sinkoilevan koiran riemua. Kaikki tuntui selkeältä ja matka joululomaan lyhyeltä. Viikon päässä siintävät deadlinet eivät enää tunnu ahdistavilta vaan jatkan esseiden työstöä ja tenttiin lukemista innokkaana.

Koirapuistoilun jälkeen sain vielä rutkasti lisää opiskelumotivaatiota, kun tietokoneen avattuani sain tiedon, että minulle on myönnetty lahjakkaita opiskelijoita tukeva stipendi! Tuntui, että palaset loksahtivat paikoilleen. Lepäsin, pidin itsestäni huolta ja minut palkittiin. Tästä on hyvä aloittaa uusi etäopiskeluviikko ja suorittaa loput joulua edeltävät tehtävät. Muistakaa te muutkin hengähtää silloin kun siihen on mahdollisuus. <3

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Hei! Toivottavasti kommenttini tavoittaa vielä jälkijunassa postauksen ajankohdasta. Voisitko kirjoittaa postauksen vertaillen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkean eroja? Miten ne konkreettisesti sinusta eroavat toisistaan jne. käytännön esimerkkejä. Olen amitsun käynyt ja alan vaihto mielessä. AMK-tutkintoja selaillut, mutta mietityttää riittävätkö omat taidot opiskeluun ja ennen kaikkea työelämään.
Kiitos jos tartut tähän. Mukavaa joulun odotusta!

Avatar

Onnea stipendin johdosta! Olisi kiva kuulla opinnoistasi ja kurssien aihepiireistä tarkemminkin.

Teillä on tilanne hyvä, kun lapset menevät kumpaankin kotiinsa mielellään. Meillä on ollut niin ihan alusta lähtien, että toiseen kotiin ei mentäisi millään. Tästä on seurannut myös voimakasta oireilua, öistä heräilyä, kauhunsekaisia itkukohtauksia, jne. Eikä niihin saa mistään apua, kaikki kivet on käännetty.

On hirveää joutua repimään kaksin käsin pöydän jalkaan tarttunut lapsi piilostaan ja pakottaa hänet lähtemään. Tai olla tilanteessa, jossa lapsi roikkuu sinussa kiinni käsin ja jaloin ja toinen vanhempi kiskoo hänet väkisin mukaansa sättien samalla lasta ja syyttäen ja solvaten sinua vaikka yrität kaikkesi houkutellaksesi lapsen sen toisen vanhemman matkaan. Tai kun yhtäkkiä kesken leikin lapsi katsoo ulko-ovea ja sanoo pelkäävänsä, että ovikello soi ja hän joutuu taas lähtemään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä