Vappuhumua ilman vaivannäköä

Vappu oli perheellemme mitä onnistunein juhla. Meille hyvin epätavalliseen tapaan, emme olleet suunnitelleet mitään, eikä meitä oltu kutsuttu mihinkään. Emme oikeastaan olleet valmistautuneet juhlaa juuri lainkaan, eikä meillä ollut odotuksia sitä kohtaan. Olimme päättäneet vain sen, että Pepe pitäisi töistään vapaapäivän ja viettäisimme pitkästä aikaa rentoa aikaa yhdessä perheenä.

Nukuimme vappuaaton aamuna pitkään. Minä ja Pepe heräsimme siihen, että parisängyssämme loikoilevien ihmisten määrä oli aamun myötä tuplaantunut.  Vuoteemme on sillä tavalla hassu paikka, että se monesti kerää perheemme yhteen. Elämäni parhaimmat pienet hetket on varmaankin vietetty juuri omassa sängyssäni. Silloin, kun olemme kerääntyneet kuuntelemaan toisiamme ja kertomaan kuulumisiamme meidän aikuisten makuuhuoneeseen. Lapset aloittivat vappuaamun roikkumalla sängyn viereen ripustetussa trapetsissa ja pyörimällä toiselle puolelle sänkyä sijoitetussa riippukeinussa, omia hassuja juttujaan höpisten.

Viihdyimme kotona loikoillen aina puoleenpäivään asti, jolloin saimme idean lähteä vapputivoliin. Minun ja Pepen viimeisistä tivolikokemuksista oli ehtinyt kulua niin monta vuotta, että olimme kiinnostuneita kokemaan tivolin uudestaan. Lapset taas olivat vierailleet tivolissa juuri pari päivää aikaisemmin, mutta se osoittautui hyväksi asiaksi, sillä suuren kävijämäärän vuoksi tivolia oli haastava kokea ihan kokonaan.

Jonot kaikkialle olivat pitkät, koska tivoli oli ääriään myöten täynnä ihmisiä. Meillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire mihinkään ja opetin lapsille sufflea samalla kun jonottelimme ehkä tunnin verran kummitusjunaan. Kummitusjunan lisäksi lapset kävivät merirosvolaivassa, keinussa ja muutamassa muussa härvelissä, joiden nimeä en tiedä. Tivolissa oli hyvä tunnelma, mutta viileä ilma ja pitkät jonot saivat meidät poistumaan paikalta ennen kun lapsille ostetut päivärannekkeet ehtivät lunastaa hintaansa taloudellisessa mielessä.

Tivolin jälkeen nautimme muutamalla ilmapallolla koristellussa olohuoneessamme Pepen äidin valmistamia munkkeja ja simaa. Miten hyvää itse tehty sima ja aamulla paistetut munkin olivatkaan! Ahmimme itsemme niin täyteen herkkuja, että havahduimme nälkään vasta myöhään iltapäivällä. Ulkona ollut viima rauhoittui iltaa kohden ja innostuimme patiollemme paistavasta ilta-auringosta niin, että päätimme aloittaa grillikauden. Kävimme Pepen kanssa kaksin hakemassa kaupasta grillattavat ja naureskelimme miten kätevää on jättää ruokaostokset aattoiltapäivään, jolloin typötyhjässä kaupassa on suorastaan nautinnollista tehdä ostoksia.

Illalla lapset puhalsivat pihalla saippuakuplia samalla kun minä ja rakkaani istuimme patiolla kahdestaan grillaillen, toistemme seurasta ja kylmästä siideristä nauttien. Vaikka emme olleet laittaneet vappua mitenkään valmiiksi, niin juhla kyllä löysi meille. Päivämme näytti puitteiltaan ehkä vaatimattomalta, mutta se oli kuitenkin sisällöltään hyvin rikas. Päivä ihan vain meidän pienen perheemme kesken, ilman suunnittelua, suuria juhlia tai juuri minkäänlaista materiaa. Silti kukaan meistä ei kaivannut päivään mitään enempää.