eveliina matilda - Banneri

Voiko eroperheen lapsi päättää itse asumisestaan ja kotien välillä kulkemisesta?

Minulle oli lapsena painajaismaista, jos aikuinen tokaisi ilmoille jonkin käskyn ja perusteluja pyytäessä vastaukseksi sai ”koska minä olen aikuinen ja sanon niin”.  Laista ja yleisesti tiedossa olevista säännöistä tietysti pidetään kiinni ilman, että kaikkea tarvitsee aina perustella. Toisinaan kuitenkin todistan tällaista aikuisten lapsiinsa käyttämää pakkovaltaa, joka näyttäisi usein johtavan yhteenottoon tai sitten lysyyn läsähtävään, nujerrettuun lapseen.

Itse kasvattajana olen avoimesti asioista keskusteleva ja neuvotteleva, tai ainakin pyrin tähän parhaani mukaan. Haluan omalla esimerkilläni opettaa lapsistani joustavamielisiä ihmisiä, jotka ovat valmiina kuuntelemaan muita ja avartamaan omia käsityksiään. Aika mahtipontinen tavoite, mutta huomaan lapsistani kuoriutuneen jo näin alakouluiässä varsin taitavia pikku-neuvottelijoita.

”…oli lapsena painajaismaista, jos aikuinen tokaisi ilmoille jonkin käskyn ja perusteluja pyytäessä vastaukseksi sai ”koska minä olen aikuinen ja sanon niin” 

Kuinka paljon lapsi voi osallistua päätöksentekoon perheessä?

Oma sudenkuoppani kasvattajana on jakaa päätösvaltaa joskus liiankin avokätisesti lapsille. Perheestämme löytyy onneksi minun kasvatusmetodejani tasapainottava puolisoni, jonka tapana on viheltää peli poikki kun neuvottelut menevät liian pitkälle.

Tässä eräänä aamuna päädyimme koko perhe nauramaan yhdessä, kun minä ja lapset pohdimme millä ekaluokkalaisemme kulkee kyseisenä aamuna kouluun. Minun oli tarkoitus kävellen saattaa pyöräilevä poika koululle ja jatkaa siitä sitten työpaikalleni. Iltapäivällä samaa aikaa koulunsa päättävät sisarukset pyöräilisivät yhdessä työpaikalleni, josta minä sitten liittyisin mukaan lasten kotimatkalle.

Pepe liittyi seuraamme pohtimaan voisiko ekaluokkalainen lähteä koulusta pyörällä ilman aikuista ja minä perustelin puolisolleni, että ”*tyttären* mukaan *poika* voi kyllä hyvin pyöräillä kouluun.” Puolisoni vastasi tähän että ”ai 8-vuotiaan mukaan voi pyöräillä ja me aikuiset nyt nojaamme päätöksessä tähän 8-vuotiaan tekemään arvioon?” Hän taisi lisätä argumenttiinsa vielä sanat ”nyt valoja päälle.”  Purskahdimme kaikki nauramaan neuvottelutilanteen koomista käännettä. Oikeassahan puolisoni oli, päätös oli meidän aikuisten.

Minun tulee tällaisena joustavana kasvattajana olla tarkka siitä, että lapset eivät joudu tekemään liian isoja päätöksiä liian varhain. Uskon voivani olla lapsilleni se turvallinen peruskallio, ilman että harjoitan pakkovaltaa. Ehdottomia sääntöjä ja aikuisen käskyvaltaista asemaa perustellaan sillä, että rajat ovat rakkautta ja tuovat lapselle turvaa. Tämä pitää varmasti paikkansa, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Pohdin arjessa usein sitä missä tämä piste menee? Koska lapset on hyvä ottaa neuvotteluihin mukaan ja koska jättää niiden ulkopuolelle.

”Uskon voivani olla lapsilleni se turvallinen peruskallio, ilman että harjoitan pakkovaltaa.”

Voiko kahden kodin lapsi päättää asumisestaan?

Yksi uusperheemme elämään liittyvä kysymysmerkki on, että missä määrin lapset päättävät asumisestaan ja kotien välillä kulkemisesta. Olen sitä mieltä, että lapset saavat kasvaessaan yhä enemmissä määrin päättää kummassa kodissa olevat. On toki käytännön kannalta hyvä, että asumiselle on sovittu raamit, kuten viikko-viikko -systeemi. Tämä kuvio on kuitenkin meidän perheessämme jo nyt sillä tavalla joustava, että lapset voivat halutessaan kuten esimerkiksi ikävöidessään, mennä myös sen hetkiseen ”etäkotiin”. Kotimme on myös lasten koti, johon heillä on avaimet ja pääsy koska tahansa.

Pienempänä lapset viettivät sovitusti heippapäivää, jolloin he vierailivat yhtenä yönä sen viikon etäkodissa, ettei ikävä ehtinyt kasvaa liian suureksi. Jossain vaiheessa toinen lapsi päätti lopettaa heippapäivän vieton ja nykyään sovittua heippapäivää ei vietä kumpikaan. Tällä hetkellä lapset voivat halutessaan mennä mukaan ”etäperheen” luona oleviin tapahtumiin tai ihan muuten vaan vaikka yöksi etäviikko-vanhemman luokse. Nämä ovat tosi kivoja hetkiä, koska silloin saan viettää kahdenkeskistä aikaa lasteni kanssa. Viime viikolla tyttäreni tuli kesken isäviikon meille, haimme kaupasta hänen toiveidensa mukaista iltapalaa, teimme samanlaiset geelikynnet ja vietimme ihanan leffaillan kahdestaan. Poikamme taas käy usein isänsä kanssa katsomassa jääkiekko-otteluita, vaikka ne sattuisivat osumaan äitiviikolle.

Vuoroviikkoasumisessa on huonoja sekä hyviä puolia. Haluan, että lapseni pääsevät nauttimaan täysillä näistä asumistilanteensa hyvistä puolista. Mielestäni tätä tukee se, että lapsi saa kulkea kotien välillä toiveidensa mukaisesti. Jos sitten tulevaisuudessa meidän nuorilla on mahdollisuus vaihtaa maisemaa kun toisen vanhemman naama alkaa ärsyttää, miksi hänelle ei sitä suotaisi? Toki tällainen joustava asumisjärjestely vaatii vanhemmilta yhtenäisiä pelisääntöjä sekä hyvää yhteyttä lapsiin sekä toisiinsa. En vain tässäkään asiassa usko pakottamiseen, vaan toivon, että lapsemme haluavat itse viettää aikaa tasapuolisesti molempien vanhempiensa kanssa.

”Jos sitten tulevaisuudessa meidän nuorilla on mahdollisuus vaihtaa maisemaa kun toisen vanhemman naama alkaa ärsyttää, miksi hänelle ei sitä suotaisi?”

Miten teidän muiden eronneiden vanhempien lapset osallistuvat asumiseensa liittyvään päätöksentekoon? Saavatko lapset mennä omien halujensa mukaan etäviikko-vanhemman luokse?

Kommentit

5 kommenttia
Eveliina

Olen pohtinut. 🙂 Meillä ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä ristiriitatilanteita. Joku hyötyy suuresti siitä, että saa hetken tilaa ja voi hengähtää. Perheessämme ristiriitatilanteet on tapana aina ennemmin tai myöhemmin sopia. <3

Avatar

Ei näin pienten lasten pidä missään nimessä antaa tehdä näin isoja päätöksiä. Ei se ole lapsen tehtävä. Lapset voi valita mitkä sukat ne haluaa aamulla, kunhan aikuinen tarkastaa että ne sopii säähän.
Kun tulee kysymys kuinka ja miten eroperheen arki toimii niin se on tietenkin aikuisen tehtävä tehdä päätökset!! Ei lapselle voi sellaisia vastuuta sysätä.
Se miten aikuinen tekee päätöksen tietenkin on yksilöllistä, mutta yleisesti ottaen aikuiseksi henkisesti ja fyysisesti kasvanut ihminen omaa kyvyn nähdä/tuntea omasta lapsesta mikä hänelle on hyväksi ja tehdä päätökset epäitsekkäästi.
Eikä yrittää tehdä alakouluikäisestä toimitusjohtajaa antamalla tehdä tuollaisia päätöksiä!

Eveliina

Ymmärsitköhän nyt hieman väärin. Toimitusjohtaja oli hauska termi. 😄 Lapset eivät tällä hetkellä tee päätöksiä siitä missä asuvat, vaan käytössämme on viikko-viikko -systeemi. Lapset voivat tietysti ikävöidessään tai muuten halutessaan vierailla esim. isäviikolla äidin luona. Lapset voivat halutessaan mennä isän mukana äitiviikolla johonkin mukavaan tapahtumaan. Miten on mielestäsi vahingollista kouluikäiselle lapselle, että hän saa tavata etävahempaa halutessaan eikä häntä pakoteta olemaan aina viikkoa kerrallaan erossa toisesta vanhemmastaan?

Olen kanssasi samaa mieltä, että lapset saavat valita sukkansa ja vaatteensa, kunhan ne ovat tilanteeseen/säähän sopivat. 💜

Avatar

Oletko miettinyt tulevia teiniajan ja miksei nykyisiäkin riitatilanteita lapsen kanssa jos lapsi voi aina lähteä ”karkuun” toisen vanhemman luo? En itse tiedä oikeaa vastausta tähän mutta itselleni herää kysymys siitä että oppivatko lapset käsittelemään ja sopimaan riidat vai lakaistaanko ne toisen vanhemman luona vietetyn ajan kanssa maton alle? En tiedä, mielenkiintoista😊

Avatar

Kyllähän ihan lain mukaan lapsen mielipide pitää ottaa huomioon asumiskuvioissa ja huoltajien velvollisuus on selvittää lasten toiveet.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä