Viisi tärkeää ohjetta erovanhemmuuteen

1. Älä puhu lapselle pahaa toisesta vanhemmasta

…tai toisen vanhemman lähipiiristä. Tämä monesti kuultua ohjetta ei voi liiaksi korostaa.  Yksikään lapsi ei halua kuulla vanhemman puhuvan pahaa toisesta vanhemmastaan.

Sen lisäksi, että ei puhu pahaa toisesta vanhemmasta neuvon puhumaan hyvää ja olemaan ainakin kiinnostunut lapsen lähipiiriin kuuluvista henkilöistä. Ei ole itseltä iso ponnistus kysäistä lapselta, että mitäs isille kuului, kun lapsi palaa isäviikolta. Eikä ole omasta vanhemmuudesta pois joskus tilaisuuden tullen kehaista lapselle, että onpas iskä kiva kun aina näkee vaivaa jäkispelien eteen.

2. Älä arvostele toisen vanhemmuutta

Seuraavalla kerralla se voit olla sinä, jonka lapsiviikolla lapselle käy tapaturma tai kokeeseen valmistautuminen unohtuu täydellisesti.

Eräänä iltana nukkumaan mennessäni, löysin tämän pienen lappusen tyynyltäni. <3

3. Näyttäydy lapselle yhdessä toisen vanhemman kanssa

Tämä on ohje, jota yhä edelleen harjoittelen. Eron jälkeen en uskonut pystyväni enää koskaan katsomaan toista silmiin, mutta mitäpä emme lasten takia tekisi?

Olen vuosien saatossa huomannut, että lapsille on hyvin merkityksellistä nähdä äiti ja isä joskus yhdessä. Saada varmistus sille, että kaikki on vanhempien välillä hyvin. Olemme käyneet lasten kanssa kahvilassa, istuneet päiväkodin ja koulun tilaisuuksissa yhdessä sekä ajelleet jokusen automatkan samalla kyydillä. Nämä hetket ovat minulle altistushoitoa ja lapsillemme kullanarvoisia minuutteja.

4. Älä riitele rahasta

Äitini on aikoinaan antanut tämän elämänohjeen minulle parisuhdeneuvona. Olen noudattanut sitä parisuhteissani sekä parisuhteen jälkeisessä ihmissuhteessa. Jos pariskuntana ei kannata riidellä rahasta, sitä ei todellakaan kannata tehdä ex-pariskuntana.

Monelle ehkä hankala ohje, koska sitä voi olla mahdoton noudattaa yksin. Sanoisin kuitenkin omana vinkkinäni, että pikkurahojen laskeminen voi olla turhaa. Jos lähtisimme laskemaan ja jakamaan jokaisen lapsiin käytetyn euron ja kulun, tulisin hulluksi.

Kun molemmat vanhemmat asettavat lapsen etusijalle ja ovat valmiita avaamaan kukkaronsa nyörejä tarvittaessa, raha on oikeastaan melko vähäpätöinen seikka erovanhemmuudessa. En edes muista koska olisin viimeksi keskustellut lasten kuluista tai rahaan liittyvistä asioista lasten isän kanssa. Molemmat maksavat mitä maksavat eikä kumpikaan kysele, pyydä tai vaadi toiselta mitään.

5. Korosta elämäntyyliin liittyvää hyvää

Älä huokaile lapselle ärsyyntyneenä kun joku lapsen tarvitsema tavara on jäänyt toiseen kotiin. Se ei ole lapsen syy, eikä hänen tarvitse kantaa vastuuta tai kokea vihjailuja siitä, että kahdessa kodissa asuminen on hankalaa. Mikäli vanhemmat eivät ole valinneet asua pitkän matkan päässä toisistaan, asiaan on helppo ratkaisu: kulkupeli alle ja tavaraa hakemaan.

Kahdessa kodissa asumisessa ja kahdessa eri perheessä elämisessä on valtavasti hyviä asioita, joita muista arjessamme jatkuvasti korostaa. Ilahdun kun lapset pääsevät matkustamaan toisen perheensä kanssa ja kerron ääneen kuinka kätevää on, että lapset voivat matkustella tuplasti! Juhlien tienoilla muistutan lapsia siitä kuinka kivaa on päästä juhlimaan kahteen kertaan ja ehkäpä availemaan paketteja kahteen otteeseen.

Ilahduta lapsiani myös aina siistillä huoneella kun lapset saapuvat meille viikon poissaolon jälkeen. Lapsettoman viikon aikana järjestelen huoneet, siivoan ne ja saatan jättää kivoja pikkuyllätyksiä odottelemaan huoneisiin. Viimeksi ostin tyttärelle uuden maton, vaihdoin huoneen järjestystä ja laitoin uuden kokovartalopeilin seinälle sekä ihanan valoketjun peilin ympärille. Tein huoneesta lapsen isäviikon aikana hieman isomman tytön huoneen. Huoneensa nähtyään tyttäreni halasi minua, kiitti ja sanoi rakastavansa kotiin saapumista. Kodin vaihtaminen voi olla myös mieluisa asia, jos siitä tekee lapselle sellaisen.