Meidän lapsilla ei ole enää vuosiin ollut varsinaista karkkipäivää. Lasten ollessa pieniä ajattelin, että heidät on hyvä totuttaa siihen, että kerran viikossa, eli lauantaisin voi syödä pussillisen karkkia. Nykyään ajattelen, että lapset on hyvä totuttaa siihen, että makeaa voi syödä kohtuudella viikonpäivästä huolimatta, ei kannata vetää sokeriövereitä eikä herkuttelusta tarvitse potea huonoa omatuntoa kun perusruokavalio on terveellisellä pohjalla.
Itselläni ei ole ollut tiettyä karkkipäivää sitten lapsuuden jälkeen. Otan lounasbuffetissa jälkiruokaa, syön työpaikan kahvihuoneessa tarjolla olevaa täytekakkua ja voin iltapäiväkahvin kera syödä pari palaa suklaata. Jonain päivinä pieniä makeita suupaloja tulee syötyä useammassa erässä ja joinakin päivinä niitä ei tule syötyä lainkaan. Kokonaisen suklaalevyn tai karkkipussin syöminen kerralla ei ole lainkaan tapaistani.
Toivoisin kovin, että lapseni voisivat omaksua neutraalin ja terveen suhteen herkutteluun. Tähän pyrkimykseen päästäkseni olen vapauttanut lapseni tiukasta yhden karkkipäivän kontrollista. Meillä on keittiössä koko perheen saatavilla oleva herkkulaatikko, josta löytyy useimmiten karkkia, taloussuklaata leivontaan, välipalakeskejä ja -patukoita, suolakeksejä, vierasvarana keksiä, popparia ja milloin mitäkin herkkua. Pääsääntö on, että kaikki herkut ovat yhteisiä ja niitä saa syödä kohtuudella halutessaan. Toinen sääntö on, että ennen uuden paketin avaamista on kohteliasta selvittää onko suklaa tarkoitettu johonkin tiettyyn leivontaan tai keksit kenties jollekin vieraalle. Jos lapset aikovat ottaa jotain makeaa (tai mitä tahansa välipalaa) ennen ruokailua, kiellän syömästä sillä hetkellä, mutta muuten kaikki on kaikkien saatavilla. Ruuan jälkeen mieliteko on yleensä jo unohtunut.
Kokemukseni mukaan herkuttelun salliminen vähentää herkkuihin kohdistuvaa mielenkiintoa. Meillä ei syödä joka päivä makeaa ja karkit säilyvät herkkulaatikossa hyvin. Mielestäni kohtuudella herkuttelua on helpompi opettaa herkut sallivassa ilmapiirissä. Kun makean syöminen arkena ei ole tabu, lapsen on helpompi kääntyä puoleeni makeanhimon yllättäessä. Jos lapsen makeanhimo yllättää turhan usein, voidaan yhdessä pohtia siihen johtaneita syitä tai sitä, että kannattaako aina mieliteon edessä syödä makeaa. Uskokaa tai älkää, mutta kun lapset kasvavat he kyllä löytävät keinot hankkia karkkia vanhemmilta salaa.
Kommentit (2)
Samaa mieltä ja samoilla linjoilla kanssasi! Itse syön makeaa kohtuudella ja silloin kun tekee mieli, ja toivon että sama asenne siirtyisi lapsiini. Mulla on 14 ja 12-v pojat, ja välillä nykyisin käy niinkin että mä ehdotan esim Arnoldsissa donitseilla käymistä ja pojat ovatkin sitä mieltä että on viime aikoina herkuteltu tarpeeksi 😀
Jep, samoilla linjoilla ollaan🙃