Äiti, ootko sä parikymppinen?!

…Lapseni kysyi hämmästyneenä kun vietimme viime viikolla 29. syntymäpäiväni aamua. Vastasin tietenkin, miten vanhana oikein minua pidätte? Vielä vuoden ajan voin ajatella olevani parikymppinen, mikä on ihan mukavaa, mutta ei tuo 30 ikävuoden lähestyminen tunnu mitenkään ikävältä asialta.

Ehkä ikäkriisi ei paina kun tuntee olevansa juuri siellä missä pitää. Erittäin onnekkaasti olen onnistunut saavuttamaan ja saamaan elämässä ne hartaimmin toivomani asiat. Kaikki ei tietenkään ole tapahtunut ihan niin kuin alunperin ajattelin, mutta elämäni on nyt juuri sellaista kuin pitää.

Sain juhla-aamuna synttärikahvit sänkyyn ja söimme koko perhe yhdessä aamupalaa kakkuineen. Illalla meille tuli läheisiä syömään ja viettämään synttäreitäni. Käytimme ensimmäistä kertaa joululahjaksi saatua raclettepannua. Siinä onkin loistava ruoka tällaiselle lahjattomalle kokille, kun ruuat lähinnä laitetaan purkista kippoihin.