Lempinimet: Tiitu, Tuuti, Tiittinen, Tiituntei
Rotu: Sekarotuinen
Mitat: paino n. 10kg , selkä n. 45 cm
Ensimmäinen päivä uudessa perheessä. |
Luonne:
Tifa on todella touhukas pieni koira. Se innostuu leikkimisestä ihan missä tilanteessa vain ja jokainen lelu kelpaa riepottamiseen sekä heittelyyn. Osa syy innokkuuteen on varmaan se, että Tifa on vielä nuori. Uskon kuitenkin, että neiti tulee vanhempanakin touhuamaan paljon luonteensa takia.
Nurmikolla on mukava pyöriä |
Joillekin roduille on ominaista, että ne kiintyvät vain yhteen perheenjäseneen. Meillä näin ei ole. Tifa tottelee molempia yhtä hyvin ja kaipaa tasapuolisesti rapsutuksia kummaltakin.
Tifa on roduiltaan aikalailla seurakoira. Halusin itselleni ystävän, josta olisi oikeasti seuraa ja jota sylitellä ja halitella. Siinä neiti täyttää ”tehtävänsä” hyvin. Toinen rakastaa maata vieressä rapsuteltavana. Yölläkin nousee reippaana ylös ja tulee mukaan, vaikka vaan vessareissulle.
Seurakoirien ongelma voi joskus olla se, että ne ovat liiankin huomionkipeitä. Onneksi meidän tyttö osaa olla myös itsenäinen. Jos en ehdi leikkimään juuri sillä hetkellä, menee se painimaan lelunsa kanssa yksinkin. Tifasta on siis seuraa, kun sitä kaipaat. Kun et kaipaa, viihtyy se hyvin itsekseen.
Tifa vaikuttaa aika fiksulta otukselta. Se on oppinut asioita nopeasti ja hämääminen on vaikeaa. Muiden koirien kanssa leikkiessään Tifa jujuttaa toista sata nolla.
Olemukseltaan Tifa on avoin ja iloinen. Alkuun ihmiset saattavat vaikuttaa epäilyttäviltä ja heitä pitää lähestyä hitaasti haistellen tai vähän möristen. Kerran tutustumisen jälkeen kaikkiin voi kuitenkin luottaa ja tämä sama pätee myös koirien kanssa.. Häntä heiluu, lähestytään hyvin varoen ja sitten ollaan parhaita kavereita.
”Hei sinä näytät ihan kivalta, mutta minä katson sinua ensin vähän kauempaa varovaisesti!” |
Tifassa asuu silti pienen pieni pelkuri. Se hätkähtää hassuja asioita ja säntää aina muutaman pikaisen askeleen toiseen suuntaan. On säikytty muovipussia, oksaa ja liikennevalojen piippausta. Saa nähdä onko tämä vain väli-aikaista vai pysyvää.
Kotona ollessaan Tifa ei pahemmin hauku. Joskus haukahtaa muutaman kerran, kun ensimmäinen ihminen tulee kotiin. Yksin jäädessään pysyy kuitenkin hiljaa. Nyt myöhemmällä iällä neidille on kehkeytynyt paha tapa tervehtiä äänekkäästi vieraita, mutta hyväntahtoista haukkuahan se vain on. Yritämme silti oppia tavasta pois.
Olemme yhdessä harjoitelleet perus käskyjä eli tassun antamista, istumista ja maahan menemistä. Jokainen niistä sujuu täydellisesti. Paikka- ja vapaa-käsky osataan myös hienosti. Malttia voisi aina olla hitusen enemmän, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tämä koira on itselleni todella tärkeä. On hienoa, kun on luotettava ystävä vierellä. Olen vihdoin ymmärtänyt, miksi ihmiset hankkivat koiria.
Onkohan se kettu vai koira? |
Topin Tifa otti todella hyvin vastaan. Kiinnostunuthan se alkuun oli liiankin kanssa. Nykyään näitä kahta ei voi mikään erottaa. Tifa on levoton, jos poika lähtee ulkoilemaan isänsä kanssa ja kaupasta tullessamme tervehtii ensimmäisenä Topia. Jos Topi nukkuu ulkona; Tifa vahtii oven vieressä ja tulee heti hakemaan, kun poika alkaa heräilemään. Pahoina päivinä, kun Topi vain itkee ja itkee, ainoa lohduke on Tifa, joka sai jopa ensimmäiset naurut aikaiseksi. Kuten sanoin; näitä kahta ei voi enää mikään erottaa <3
Kommentit (14)
Ihania kuvia! Suloinen koira ja suloinen vauva ja niiden yhteiselo se vasta suloista onkin <3
ihana..
Voi että kku tuli oikee tippa linssiin :’) ihana ku on ottanu Topin noin hyvin vastaan että vahtii ja lohduttaa, kyllä ne koirat on parhaimpia ystäviä maan päällä. Eivät kerro asioita eteenpäin, kuuntelevat. Oma koira on ihan samanlainen luonteeltansa kuin Tifa :3 Tosin hän on coton de tulear ja seurakoirana hän myös on 🙂 Ja kyllä näyttää vähän ketulta, hauska 🙂 Oon lukenu jo hetken sun blogia, kiva on (:
http://lifeislife-saijatin.blogspot.com/ <– tuossa miun oma jos haluat käydä kurkkimas (:
Koirat on kyllä <3
KIITOS kommentista ja linkistä 🙂
Minulla myös rescue ja hyvin samannäköinen ja samankokoinenkin, karva on erilainen..väritys samankaltainen, mutta koira on venäjältä..
Okei 🙂
Heh, mitkä korvat? Näyttää ihan ketulta joissakin kuvissa. Miltäköhän rodulta nuo korvat peräisin?
Ei kyllä tietoa, kun loppujen lopuksi rescue tapaus :/
Ihan mielettömän ihania kuvia sulla täällä pitkin blogia, millä kameralle kuvailet ? :))
Kuvaan järkkärillä 🙂 Canon 550D.
Ihana pikkunen, tai no pikkuset! <3 :)) Ja tosi mahtavia kuvia! 🙂
Se on kyl jännä noilla eläimillä et jos ne on ite pentuja niin jotenki kiintyy myös vauvoihin.. Meillä tää asia pätee nuorimman kissan kanssa, joka oli n. 6kk kun Luka syntyi. Ja se tosiaan antaa Lukan repii mitenpäin vaan, menee ite väkisin aina nukkumaan Lukan viereen jos herra touhuaa/leikkii lattialla. Mut sit se osaa kuitenki arvostaa Lukaa sen verran et tietää, että sillon kun nukutaan niin annetaan olla rauhassa. Eli ei siis mene sänkyyn. Se on myös aamusin alkanu tekemään sitä et kun Luka herää ja alkaa höpisemään sängyssä, niin kissa tulee meiän välii, maukuu hirveesti, yrittää mennä peiton alle, kävelee päällä ja yrittää ilmeisesti ilmottaa että sen kaveri(Luka) on heränny. 🙂 Hassua. 😀
Hih kiitos 🙂 <3
Eläimet on kyllä ihmeellisiä siinä miten ne osaa kiintyä ihmisiin ja just kuten sanoit niin pentuna etenkin vauvoihin…
Mietin usein, että mimmonen side noilla on sitten muutaman vuoden pääästä toisiinsa… 🙂
Ihana teidän kissa <3
Sulonen pieni herra siellä 🙂
*mun blogini http://aitinaomanlainen.blogspot.com/
Kiitos 🙂 Ootko lukenut mun blogia aikaisemmin vai eksyitkö vaan paikalle? 🙂
Käyn kurkkimassa sun blogin, kiitos linkistä!